Kesävät ja kevätsä

Voi mahoton sentään kun kesävät yllätti ihmisen. Kestävä se ei ole. Kevään ja kesän vaihtumista ei huomannut, se suli helteisiin. Keväthelle ja kesähelle, vieraita asioita semmoiset ovat meille peräkurjalan eläjille, nähtyä ja koettua nyt nekin.

Rynnäköllä tulivat molemmat, kuin Sveitsi Suomen maalille. Samanlaista ryntäystä odotan Ruotsalaisten reppuun pelissä joka on ihan just katkolla. Hermo ei anna katsoa, kuuntelen mölytason nousuja ja laskuja, turvallisesti tuvasta käsin. EDIT: Alexsander Lukas / Hannu Hanhi :(

Niin se kevätsä tai kesävät, kerralla tulivat molemmat ja nousuviikolla jatkuu, hellelukemia näyttää sääkartat. Sataisi kuitenkin edes öisin, ei tuo satunnainen yökaste oikein riitä. Ainakaan painamaan koivun siitepölyjä maantasaan pois sierainkorkeudelta.

Jokainen nyt julkaistu kuva on katsaus menneisyyteen.
Ylimmän kuvan vaahteran kukinnasta lähetin kummitädilleni, nyt on jo iso lehti. Kellertävä ja kaunis toki, pehmeä ja vähän tahmea, oikea kevätnekku.

Kaunis rouva kylvyssä 

Ei viikonloppua ilman kanauutisia.
Perjantaina Hopianuoli suuntasi nokkansa kohti keskimaata. Jypinkylän rantaväylältä vilkutin kiivaasti Nemppalan suuntaan ja kaasu pohjassa jatkettiin kohti Hämeenkyröä. Sieltä Taata Sillanpään kutuaitan toisesta päädystä kyytiin lastattiin Kupu-Kalle, ihana pikkuinen häikäisevän valkoinen kukko. Korpilahdelle olimme jo jättäneet kyydissä hengailleet jättikanit.

Pikainen hölkkälenkki Kirkkonummen cittarissa ja suunta kohti Evitskogin ihania rantamaisemia.

Siirrettiin kanaboksit terassin pöydän alle ja vietettiin leppoisa perjantain myöhäisilta melkein yöttömässä yössä. Yöllä joutsenet olivat kaakattaneet omia juttujaan, kuuluisa kahden kilon siika tai sen serkku, tappajahauki puljasi ihan rantavedessä ja lopulta herättiin Kallen kiekumiseen.


Lauantaina tehtiin pikakoukkaus Karjalohjalle, halki kauniisti kukkivan läntisen Uudenmaan läänin. Ei se oikeasti mikään pikakoukkaus ollut, parituntinen vierähti kuin siivillä.

Lähtiessä kontti näytti osimmoilleen tältä:

Vantaan Kartanonkoskelta kyytiin nousi ihan tavallinen pahvilaatikollinen ihan tavallista turhaa tavaraa Siskolikan ehtymättömistä varastoista talletettavaksi Torpan tallinvintin ehtymättömään varastotilaan.

Tankattiin kuski ja apukuski kiinalaisravintolan lounasbuffetissa ja jatkettiin matkaa jonnekin Porvoon saariston peräkylään. Siellä pitikin jo lastata Hopianuolen takapenkille, vaihteeksi yksi piipittävä tipulaatikko. Sitten otettiin suunta kohti äärimmäistä itärajaa. Juuri ennen passintarkastusta koukattiin ylävasempaan ja Lappeenrannan kohdalta auton kompassi näytti suuntaa pohjoinen.

Kuulema kumia poltettiin melkein 1300 kilometriä. Suomen tiestö on hälyttävän huonossa kunnossa heti, kun poiketaan valtaväyliltä yhtään sivumpaan. Semmoista tilkkutäkkiä ovat tiet ja julmettuja monttuja, ettei taatusti yksikään ministeri asu niiden teiden varrella. Kelirikkoa, päällystevaurioita ja horsmaa kasvavia 'asfalttiteitä', niillä ajaa sisämaan asukki.

Lauantai-illan loppuhomma oli purkaa pahvilaatikoiden asukit säädyllisiin yösijoihin.

Sunnuntain aloitin haravoimalla ulkotarhat, putsaamalla kesämökit, latasin munintapesät, ruokasäiliöt, vesiastiat ja sitten pelasin kanatetristä. Yhdistelin parvet ja porukat niin tehokkaasti, että pari osastoa jäi varallekin. Minulla on tipula, teinilä, kukkola ja putka. Jokaiselle jotakin. Putkassa istuu suuruudenhullu pikkukukko jonka kohtalo on vähän kiikunkaakun. Eläinrakkaana ihmisenä annan ymmärrystä, mutta kun ei ole antaa omaa kanaparvea niin päivänsä ovat rajalliset. Yksinäinen ylijäämäkukko on surullinen luuseri.

Tulevaisuuden Toivo

Uusia kukkoja toin matkassa niin, että pikkuiset kisällikukot ovat valmiina palvelukseen sitten kun palveluksia aikanaan tarvitaan. Toivottavasti ottavat oppia mestareistaan ja pysyvät ruodussa, silmillehyppijöitä uhkaa välitön häätö Kukkolaan. Siellä opetellaan ryhmäkuria poikaporukalla ja tytöistä puhutaan vain salaa supatellen.

Hautomakoneessa tapahtui jymy-yllätys, kompostissa kertaalleen käytetyistä munista nimittäin kuoriutui neljä hyvin pirteää ja hyvin äänekästä tipusta. Maanataina ne muuttavat tipulaan, keinoemon eli lämpölevyn hellään huomaan. Koneen putsaan ja laitan matkaan, kiitos palveluksesta. Suutariksi jääneet kultamunat pääsevät kunniakierrokselle ja päätyvät toivonsa menettäneinä kompostiin. Toisessa koneessa muhii vielä parikymmentä munaa, niiden eräpäivä taitaa mennä ihan kuun loppuun.

Pariviikkoisen karenssin jälkeen uudet kanatytöt saavat hautomisluvan ja toivonkin runsain mitoin piipittäviä pesiä, kaikille paikkoja on.

Kaunokki 

Pörrö 

Kultamunat eli kompostikersat 

Kalle

Muita Helluntain operaatioita;

Iso-J laittoi sports trackerin päälle ja nylki nurmikkoa kävellen reilut 10 km, päältä ajettavalla vähän lisää, yhteismäärä oli noin 14 km. Aika tarkkaa työtä.

Hevoset tekivät osuutensa, ne niittivät suoraan kitoihinsa tunnin aikana ihan kiitettävät kilomäärät. Ponimies eniten. Hää on meidän Nätti-Jussi joka tekee aina pikkuisen isommin, kaiken.
Seniorikansalainen sai päänsä ylös ja saattoi yrttimaan uudistusprojektinsa finaaliin. Niin on hienoa jälkeä, että ansaitsee tulla kuvatuksi ihan oikealla kameralla. Palaan asiaan.

Nousuviikolla listalla on virallisia asioita, lääketieteellisiä tutkimuksia ja laitumen laittoa. Kaiken muun lisäksi. Niistä sitten tuonnempana.

Mukavaa toukokuista viikkoa sinulle. Missä lienetkin.