Semmoinen oli toukokuu

Pihankoristeita

Olipahan toukokuu.
Päällimmäisenä mieleen jää ylenpalttisus. Kaikkea saatiin ja paljon. Lämpöä, aurinkoa, hellepäiviä, kukkia ja kasvun ihmeitä. Mielessä on ollut sysip-ska viime kevät, kesä ja syksy. Ennätysluminen talvi. Odotukset keväälle eivät olleet korkealla. Mutta ihme tapahtui.

Lumet sulivat ennätysaikaisin ja sitten tuli huima lämpö.

Oikeastaan kaikki ennätykset paukkuivat rikki. Jos tämä on sitä ilmastonmuutosta niin ajatukset ovat vähän kaksijakoiset. Omalta osaltani iloitsen lämmöstä, mutta tiedän, että vettä kaivattaisiin jo kipeästi. Metsäpaloriski on superkorkealla, pikkueläimet nääntyvät janoon, heinä ei kasva. Meillä on sentään kolme omaa kaivoa ja kuntakin toimittaa taloon veden. Kastelun ainoa vaiva on taannoin selostamani kasteluletkujen ja liittimien kanssa pelaaminen sekä letkujen vetäminen.
Hevosille kärrään vettä kottikärryissä lötköttävällä sinisellä pussilla, sillä täyttää 60 litraisen juomapaljun kerralla.

3.5.2018

Kyllä näistä ensimmäisitä narsisseista ja nousevista perennojen aluista piisasi iloa. Lähes joka päivä piti kiertää kameran kanssa pihaa ja tallentaa kaikki. Ensimmäiset pienet vuohenputken alut olivat herttaisia ja niitä oli helppo nyppäistä pois kosteasta maasta.

7.5. näytti tältä:

Lisää kukkijoita ja uusia pihalla kulkijoita. Vielä ei ollut salavassa lehtiä ja oli helppo ihastella sinistä taivasta ja korkealla häilyviä pilviä.

11.5.2018

Toukokuun 13. toi aina vain lisää kevättä, se suorastaan harppoi eteenpäin;

Vuokkoja, lisää narsisseja, kuningatarkimalaisia ja lehtikuusen uutta kasvua. Onko parempaa aikaa kuin villin kasvun toukokuu?  Rikkaruohoja oli jo kitkettäväksi asti ja niitä oli vielä kohtuullisen helppo vetää pintaan kaviokoukun avulla. Se on paras kitkentätyökalu rönsyleinikkiä ja vuohenputkea vastaan. Kitkijä sai olla kohtuullisen rauhassa, ei inisijöitä. Vain nuo herttaiset raitahousuiset kimalaismatamit pörisivät kaverina. 

Ja se lintujen konsertti. Laulua kellon ympäri. 

16.5. kaikki oli niin uutta ja ihanaa, maa uhkui voimaansa. Huomaa patsaskuva, kukkapenkki on vielä niin puhtoinen. Vanha kiukku vuohenputken sinnikkyyttä vastaan oli kuitenkin jo noussut pintaan. Sääsket olivat jo löytäneet kitkijän.

Niin se toukokuu alkoi kääntyä loppupuolelleen.
Ennätyslämmin, ennätysihana. Tätä vielä muistellaan. Tänä vuonna tosin muisteltiin edellisvuotta, silloin satoi lunta, oli kylmä ja kaikkia v-tutti.

Päiväyksellä 22.5. kuva-arkistosta löytyy pitkä litania valkoisia kukkia. Tuomikin oli ehtinyt kukkaan. Tässä omenatarhan onnea:

Kääpiömanteli Prunus Tenella teki viime vuonna viisi karvaista luumarjaa. Tänä vuonna se kukki aivan hillittömästi. 

Tänään sen viereisessä pyöreässä 'pionipenkissä' pönötti monta juuriversoa ! Olivat kiemurtaneet reunatiilien alta ja putkahtivat pintaan pionin vieressä. Täytyy varmaan syksyllä kuokkia niitä sieltä pois. Minulla ei ole aavistustakaan mihin niitä sijoitan, mutta otan talteen.

En olisi ikinä uskonut, että tämä Titan tuoma söpöliini viihtyisi täällä niin hyvin. Samoin löysin vuohenputken (nyt se on tullut ihan hulluksi, kohta tarvitaan viikate ja hohtimet, että siitä pahuksesta pääsee eroon) seasta oudon piiskaruippanan. Pitkään arvuuttelin eläjän nimeä kunnes muistin. Sehän on joku saamani koekappale magnoliasta. Hiphei, täällä se elää ja voi hyvin. Kukkia ei näkynyt.

On tämä kuukausi ollut ihmeitä täynnä. 

Outoja sattumuksia on toki ollut elämässä muutenkin, niistä ei nyt enää sen enempää. 

Etänapero kuitenkin pääsi pois sairaalasta tänään ja tarvittavat kontrollit tehdään Suomessa.

Kitkentätoimenjohtajina olivat tänään Torpan koirat. Ylimmässä kuvassa Leffe parkkeerasi itsensä pömpöösin hevospatsaan taakse. Minusta jenkkispanieli kukkapenkissä on hienompi kuin tuo turhan korskea patsas. Veisin patsaan pois, mutta Iso-J retuuttaa tilalle tuulimyllyn,  joten valitsen pienemmän pahan tien.

Kottikärryllinen vuohenputkea ja ilahduttavan monta metriä sen viheliäistä juurta odottaa kärräämistä ruttojuurikasvuston juurelle.

Leffekin halusi osallistua kukkapenkin siivousoperaatioon. Onneksi huomasin mitä se touhusi, kaivoi vimmatusti aivan erään pionin juurella. Tuli lähtö.

Kesäkuun aloitan pienellä istutusrupeamalla kasvihuoneessa ja sitten rynnistän viimekesän projektikaivokselle. Siellä tarvitaan kipeästi kanttaamista ja muuta siivoamista.

On se kiva, ettei työ tekemällä lopu. Harmi, että tästä vain maksetaan pahuksen huonosti.

Kaunista kesäkuuta !