Vieraisilla Oton luona

Kuva: Taru K.

Ihan ensimmäisestä aamustaan Torpalla, Otto on tullut aina portille tervehtimään. Tänään tapahtui ensimmäistä kertaa semmoinen ihme, että Otto ei tullut minua vastaan vaan pakitti (surullisen) pikkuisen tarhansa takanurkkaan.

Antoi kuitenkin kiinni ja lompsutteli perässäni talliin. Siellä se suostui armollisesti nuuhkaisemaan käsiäni ja katseli sen jälkeen ohitseni pihamaalle. Olin ilmaa. Minulle selvästi mökötettiin.

Hain kuitenkin harjan ja välinpitämättömyydestä huolimatta harjailin kaunista harmaantäplikästä, sileää turkkia kaikessa rauhassa. Pikkuhiljaa kovisponi pehmeni ja keskitti enemmän huomiota minuun kuin pihamaan hiljaisuuteen.

Olin tilannut hevoshierojan tapaamaan Ottoa ja pohtimaan kanssani syitä muuttuneeseen käytökseen.

Vastailin hierojan kysymyksiin samalla kun ammattilaisen näpit löysivät kireästä ponista tasaisen jäykän lavan ja vähän myöhemmin varsinaisen syyn, lannerangan jumitilan. Se on voinut tulla jostain tarhassa rymyämisestä tai ihan vaikka piehtaroinnista jäisessä maassa, sopivasti joku murikka jysäyttänyt. Oikeastaan koko oikea puoli oli tukossa, vasen oli paljon pehmeämpi.

Oton elämähän on mullistunut ihan päälaelleen.

Kotona se ei ns. kerää kuumaa vaikka olisi viikon vapaalla.
Pitkät päivät Ponimiehen kanssa tarhassa jossa mahtuu liikkumaan vaikka laukkarallia antavat kuitenkin liikuntaa ja ajanvietettä eri mittakaavassa kuin 8 tuntia yksin omassa pikkulokerossa.

Totesimme myös, että Otolla on tavallaan hitaat lihakset, ne vaativat pitkän ja huolellisen alkuverryttelyn jotta oikea-asentoinen ja miellyttävä työmoodi löytyy. Sitten poni kyllä jumputtaa oikein mielellään. Nykytilanteessa tuota päivittäistä omatahtista liikuntaa ei ole vaan kaikki liikunta tapahtuu ihmisen tahdissa ja aikataulussa. Joka saattaa joskus olla niin kireä, ettei kunnon alku- ja loppuhöntsäilyille löydy tarvittavaa aikaa.

Lopputulemana; satulaa ei lähdetä syyttämään, se on edelleen aivan yhtä sopiva kuin mitä se oli kuukautta sitten. Läpivalaisuun klinikalle ei tarvitse lähteä eikä eläinlääkäriä tarvitse hälyyttää tallikäynnille. Hampaat on huollettu aina aikataulun mukaan ja käsitys sopivasta hoitovälistä on selvillä. Kengät kunnossa, jalat kuivat ja kylmät, ihan niinkuin pitääkin.

Mikäli tämä arviomme ei kahden seuraavan viikon aikana näytä olevan oikea, poni hierotaan uudelleen. Nyt on annettu ohjeet liikunnasta, korostettu huolellista alku- ja loppuverryttelyä, välipäivinä pitäisi vaikka käydä kävelylenkillä ja minä vien tallille back on trackin selänlämmittimen.

Hieronta rentoutti umpimielisenä tapaamani ponin ja laseroinnin jälkeen meillä oli
silmät puoliummessa alahuuli lerpattaen notkuva, täysin rento poni. Se tuttu Oton katsekin palasi ponin silmiin, se jonka ensimmäistä kertaa nähdessäni tiesin käsissämme olevan selväpäisen ja hyvätapaisen hevoseläimen. Ihan se sama Otto on tallella edelleen, se vain oli jumissa.

Koska hevosella ei ole sanoja, se kertoo asiansa käytöksellään, ilmeillään, eleillään, olemuksellaan ja katseellaan.

Voi että kun oli hyvä mieli. Tarhaan jäi korviin asti loimitettu tyytyväinen poni. Toivottavasti letkeällä lantiolla on kiva liikkua ja turha kiukuttelu ja jäkittäminen jää nyt pois.

Tiesin muuten saaneeni Oton takaisin sillä hetkellä kun se painoi turpansa hiuksiini ja pyöritteli niitä ylähuulellaan. Sitten se nuuhkaisi syvään ja painoi turpansa kiinni hiuksiin. Siinä oli molemmilla hyvä olla.

Hetkiä hevosen kanssa. Parhautta.

Mukavaa lauantai-iltaa !