Ihanasti vajaat viikot

Toukokuu alkoi vesisateella, välillä ropisee oikein kunnolla. Toivottavasti toukokuun myötä ei alkanut mikään pidempi sadekausi vaan voitaisiin palata niihin aurinkoisiin ja ihaniin kevätpäiviin joita huhtikuussa oli useampi. Sääennustelijat ainakin lupaavat lämpenevää.

Nämä pirstaleiset viikot ovat minusta hyödyllisiä. Todella monena vuotena minulla on ollut verhonpesu- ja silityspäivä Helatorstaina.  Ja monta muutakin hommaa saa kätevästi hoidettua kun on ns. pakollinen pysähdys kesken viikkoa.

Tälle loppuviikolle tosin on kaikenlaista hommaa ja ihan aikataulujakin. Taas saa suhata motaria eestaas ja välillä sivuunkin.

Otolla on ollut vähän huonoa työmoraalia ja ikävää käytöstä. Nyt aloitetaan ongelman selvittely. Ensimmäiseksi hieroja kopaisee hevosen läpi. Hampaat katsottiin tammikuussa ja kengätkin on vaihdettu ihan aikataulussa.

Toivottavasti löytyy vain joku harmiton jumi ja asenne korjaantuu jo sillä. Ettei tarvitsisi aloittaa satularulettia tai tilata aikaa klinikalle läpivalaisuun. Entäpä jos se vika onkin korvien välissä? Otto terapiaan? Kuvat napannut Taru.

Iso-J piipahtaa työreissulla ettäänperällä etelä-Suomessa, onneksi ei tarvitse lähteä mukaan vaan saa jäädä tänne seuraamaan kevään edistymistä. Peipposet ovat tulleet aivan hulluiksi, niitä on paljon ja laulavat lujaa. Hauskan näköistä (ja kuuloista), kun liki jokaisen puun oksalla ylimmällä keikkuu kilvanlaulajia ja jokainen lurittaa parastaan.

Tänä aamuna, ajassa 04.17 havahduin hereille johonkin aivan outoon ääneen. Pitkään täytyi selvitellä päätään, että ymmärsin äänen tulevan ulkoa ja olevan jonkin linnun ääni. Aivan kummallista tit-tit-tit-tit-tit-tit -sarjaa, ihan kuin jokin hälytysääni. Ja kovalla volyymillä. En ole ikinä kuullut samanlaista ääntä, mikä lie lajiuutuus näillä mailla. Ensin mietin, että se olisi laulurastas joka imitoi peruutustutkaa, mutta ei se semmoista ollut kun tarkemmin kuunteli. Mysteeriksi jää ellei laulaja tule ilmoittautumaan ikkunalaudalle, mieluiten vasta kun olen oikeasti herännyt, kiitos.

Aivan pian kukkii !
Maljakkoon tuomani koivun ja omenapuun oksat ovat poksauttaneet nuppunsa auki. Pihanurmikin on 'slightly greenish' ja on vain ajan kysymys milloin poniduo rymistää lankuista läpi. Vihreän kaipuu on kova.

Ulkona tuomet taitavat ehtiä ensin lehteen, sitten tulee paljon muita perässä.
Pitäisi varmaan poistaa rusakkosuojaukset pois ja toivoa, etteivät kallisarvoiset puskat tipahda maan uumeniin, myyrät ovat todellakin riehuneet. Laidunkukkulalle kävellessä maa notkuu jalkojen alla, eilen Leffen takakoipi vajosi myyränreikään samalla kun koira ponnisti sikariaan. Hieman hämmentyneen näköinen spanieli, kieltämättä. Toivottavasti haiseva pökäle putosi suoraan jonkun myyränryökäleen naamalle.

Tästäpä se päivä lähtee, niin lähden minäkin, moido!