Kuva on jostain männäviikolta kun värkkäsin pitkästä aikaa itselleni ruokaa.
Pakastimesta löytyi 200 grammaa sieniä, niitä suppilovahveroita ja minähän siitä pastan itselleni pyöräytin. Olipa hyvää.
Pakastimen kerroksista löytyisi näköjään aineksia useampaankin herkkuateriaan, kunhan vain jaksaisi tonkia. Ja kokata.
Tällä päivämäärällä kuitenkin juhlittiin seniorikansalaista, hänellä on mittarissa semmoiset lukemat, että ne suorastaan velvoittavat pomon hommiin. Kuokkia ei enää tarvitse. Käskee vain.
Tähän on pakko kuitenkin lisätä, että kyseinen pomo oli aamun kähmyssä käynyt kitkemässä valkosipulipenkkiä. Milläpä tekijän pitää poissa töistä?
Helatorstaina syötiin kahvilla karjalanpiirakoita ja munavoita, prinsessakakkua, grillattuja herkkuja ja monta muutakin hyvää. Aurinko paistoi koko päivän ja todella lämpimästi.
Koivut saivat hennon vihreät hiirenkorvat ja muutenkin kevät antaa nyt parastaan. Se, että vietin turhan monta tuntia netissä lentohintoja syynäten oli vain yhden päivän menetys, osittainen. Jymypotti koittaa kesäkuussa kun Etänapero ja Peetu palaavat kotimaahan.
Hirmuisen hyvin ovat asiat, tästä on kiva ponnistaa viikonloppuun. Tämmöiset päivät maistuvat hyvältä, elämältä.
Parhaimmat onnittelut seniorikansalaiselle! Voisin kyllä sanoa, että koska se sellainen ikä alkaa, ettei kuokkia tarvi - sehän on oikeaa fysiikan ja mielenterveyden hoitoa ja se tunne, kun tuntemattomat lihakset heräävät eloon kropassa, se on sitä juhlaa, vaikka se ei heti siltä tunnukaan sängystä noustessa aamulla.
VastaaPoistaJoskus aika vain vierähtää...niin pellolla, tietokoneella, imurin varressa, puhelimessa, onneksi päiviä tulee ja menee, kaikella on tarkoituksensa ja iso tarkoitus toki on jos Etänapero Peetun kanssa kotiutuu.
Aurikoa sinne teille! Viime yö oli meillä aika kalsea, eipä ollut pakkanen kaukana.
Kiitos, seniorikansalainen on vahvaa tekoa, mutta 90-paalu lähestyy ja lonkan limapussin tulehdus haittaa pikkuisen menoa. Tänään kuitenkin harasi valkosipulipenkin priimaan kuntoon. Mutta eipä hänkään tuolla vielä heiluisi mikäli olisi elämänsä helpoimman ja kevyimmän mukaan päässyt.
PoistaIhanaa on, kun Torpan nuppiluku pian täsmää oletusarvoon.
Tänään oli kuuma. En kuitenkaan valittanut.
Paljon onnea seniorille! Ja hän tekee vielä puutarhahommia, eipä voi muuta kuin ihailla. Ehkä siinä on yksi salaisuus korkealle iälle. Aurinkoista viikonloppua sinulle!
VastaaPoistaKiitos Anneli. Kuten tuossa Sailalle yllä kerroin, hän harasi ja kitki valkosipulipenkit priimaan kuntoon. Siellä on hienoa köllykkää tulossa.
PoistaAurinkoa myös sinne sinulle.
Onnea ja terveyttä Seniorille! Kevät teki äkkirynnäkön tännekin - ihan ihmieissään ollaan. Vaan ei valiteta yhtään, nautitaan vain!
VastaaPoistaKiitos, onhan se niin kotoisaa kun hamasta lapsuudesta tuttu hahmo pyllyilee milloin missäkin. Hara ja hellehattu, ne ikiaikaiset kuuluvat maastoasuun. Omimmassa ympäristössään on ryytimaalla.
Poista