Kaikenlaisia kulkijoita

Näistä mainioista matameista tykkään ihan mahdottoman paljon, ovat niin hauskaa sakkia, että ihan ihmettelen miksi en näitä plymouth rockeja ole aiemmin hankkinut. Rauhallisia, uteliaita ja ihan kelpo munaajiakin.

Niin sitä saatiin taputeltua Äitienpäivä 2018 historiaan. Ennätyshelteet vähän hillitsivät hommia, mutta aina sitä jotain pientä saa aikaiseksi. Aamukahvitarjoilu oli ihan inhimilliseen aikaan eikä ruukkuruususta tarvinnut tinkiä tänä vuonnakaan. Meillä on vähän perheen sisäisenä vitsinä tämä ruukkuruusuhomma, Perikunnalle taitaa olla kunnia-asia löytää ökyisin ruusu. Eipä siinä mittään, kaunis on katsella.

Pihakierros kertoi kevään harppovan eteenpäin valtaisin askelin.
Luonto on nyt tuoreen vihreä ja kaikki on niin uutta ja raikasta.

Ponimies pääsi eilen peltolaukoille naapurin toimesta. Sekin teki pienet ilopukittelut ja lenkin jälkeen sai mussuttaa vihreää, suukin meni vihreäksi. Otto on tulossa kotiin keskiviikkona ja valitettavasti pieni valkea ystäväni Polle lähtee samoihin aikoihin kotiinsa. Kyllähän minä mokoman pitäisin, on se niin mahdottoman veikeä tapaus.

Pollenkin karvanuttu alkaa irrota, huomattavasti vähempänä on jo se mammutin turkki. Ja uusi sileä kesäkarva kiiltää pellava- ja hamppukuurin jälkeen. Hieno poni.

Ponimiehen häntä ja Polle

Nasse Napanderillekin riittää virtaa. Vanha vispiläkinttu jaksaa sipsuttaa pihalla, varjosta varjoon. Vähän väliä se käy meidän takaovellamme narisemassa, pieniä purutikkuja on aina uponnut tuohon kitaan tolkuttomat määrät, niin nytkin.

Tulee aina hyvä mieli, kun näen tuon pienen ja nyt jo harmaantuneen, Pullervo-norppaa muistuttavan hahmon pötkeltävän maisemassa. Onhan 12-vuotias borderi jo aikamoinen ikänestori. Onneksi on terveyttä ja terrierin sisua, niillä pääsee pitkälle vaikka näkö jo vaatisi vähintään lukulaseja eikä kuulokaan ole ihan terävimmillään. Kuulo on jalostunut entistä valikoivammaksi. Jonniinjoutavat tiedustelut 'missä Nasse?' eivät aiheuta koirassa juurikaan toimenpiteitä. Mutta auta varjele jos joku avaa grillin kannen tai nuolaisee jäätelöä, Nasse on paikalla viivana.

Monia vuosia Nasselle !

Sitten nämä, näille punapenteleille en toivo monia vuosia enkä pitkää ikää. Siellä ne liljan lehdellä viettävät hillitöntä elämäänsä ja minkä pariutumiselta ehtivät, syövät reikiä liljoihin. Onhan tuo nyt ihan härskiä peliä enkä suvaitse sitä laisinkaan.

Kuningatarkimalaiset ovat olleet lentoliikenteessä. Näitä näkee nyt todella paljon kun etsivät sopivaa pesäpaikkaa. Kiikutin kolme sisätiloihin eksynyttä surisijaa ulos, ihan perinteisellä kuppi ja kortti taktiikalla pyydystin ikkunalta ja päästin ulko-ovelta vapaaksi etsimään soveliaampaa asuinsijaa.

Tämä pyllerö touhusi kasvihuoneen kulmalla. Pitäisi varmaan hankkia jokin uusi makrolinssi, ihan näitä pienimpiä varten. Olisiko suosituksia Canonin kameraan ?

Tämmöistä tänne ja uutta viikkoa kohti. Täällä ollaan jännän äärellä tipujen suhteen. Niitä pitäisi kuoriutua aivan näinä päivinä. Eilen huomasin kauhukseni, että toisen hautomakoneen virtajohto oli poissa seinästä, pullea Elmo on ilmeisesti survoutunut turhan ahtaaseen koloon ja toheloinut piuhat irti. En tiedä kuinka kauan kone oli ilman virtoja, ainakin se oli jäähtynyt. Nyt sitten kädet ristiin kyynärpäitä myöten ja toivotaan, että kultamunat eivät ole nyt kompostikamaa.

Aurinkoa viikkoosi !