Taas mennään

Johan minä jaksoin vuoden olla ilman hautomakoneen hurinaa.
Vieroitusoireet ja toisaalta esiin tulleet houkutukset ovat olleet niin voimakkaita, että nyt tuvassa pörisee kaksi keltaista pönttöä. Toinen testiajoa ja toinen jo toista viikkoaan munalastia.
Läpivalaisu kertoi, että ainakin kuudessa munassa vipeltää pikkuinen kananalku.

Tässä on nyt tekeillä erittäin mielenkiintoinen väriprojekti ja siitä syystä tipulan ovet pannaan visusti säppiin, ettei nyt vaan mitään sattuis.

Muut saavat höntsäillä onnellisen kanan elämää pitkin pihoja, jalostusyksilöt pistän kesäresidensseihin jahka kesäkuu koittaa ja ilmat lämpenevät.

Onneksi tuli tämä tipuhullutus taas, onhan se omanlaistaan vastapainoa terveysasioihin. Taas nimittäin pitää tutkia ja syynätä ja analysoida. Millään en jaksaisi taas alkavia odotusviikkoja ja säpsähtelyä aina puhelimen soidessa. Joskus tieto on valtaa mutta olen jo oppinut, että kyllä se välillä tuskaakin osaa olla.

Onneksi haudonta, kuoriutuminen ja tipusten seuraaminen tuovat vähän tervetullutta kepeyttä elämään. Ja kevät, ei sovi väheksyä lämmön ja vihreyden merkitystä mielenterveydelle.

Yksi mukava tyttöjen reissukin on luvassa, saan apukuskin kanareissulle etelään.

Kesäkuussa kurvaan  perinteiselle kanarallille pohjoiseen, Titan ja Särkän taimiston kautta Kainuuseen. Sen keikan ajan yksin, sillä mikäli vanhat merkit pitävät yhtään kutinsa, autoon ei kertakaikkiaan mahdu ketään muita. Apukuskina istunee joku ruusu tai pioni. Tai pihlaja.

Sitten voinkin rauhoittua Torpalle hyysäämään tipuja ja rehkimään kaivoksella.
Vaikka kesä meneekin sairauslomalaisen statuksella, tekemistä riittää. Ja niin on hyvä.

Mukavaa viikonloppua, missä lienetkin!