Taakse jää

Huuhtikuu alkaa huuhtoutua taakse ja vie talven mennessään, toukokuu tuokoon toivon, tai jotain.

Ensimmäisen keltaisen leskenlehden bongasin tänään aitan seinustalta, siellä se killotti kavereineen, oli ihan pirteä ryhmä koolla. Ja toki minä tarkensin puhelimella roskiin, en kukkaan.

Aamu alko jo aikaisin, neljän aikaan. Täysin tuntematon numero, ensimmäiseen soittoon en viitsinyt reagoida. Toinen paljasti soittajaksi itkuisen etänaperon, oma puhelin oli varastettu feriajuhlilla. Kuulema väkeä oli niin paljon, että välillä oli vaikea hengittää ja vaikka miten käsiveskaa varjeli, joku kähmi kännykän. 

Se on fakta, että noissa isoissa juhlatapahtumissa on mukana myös niitä, jotka eivät tule iloiseen kevään juhlaan, vaan tulevat sinne pahat mielessä, hankkivat elantoansa varastamalle ja ryöstelemällä. Yhdeltä kaverilta oli kuulema pöllitty skootterikypärä, yksi poika sai pataansa kun erehtyi väärään pissajonoon. Onneksi napero ja kaverinsa hankkiutuivat hyvässä järjestyksessä kotiin selvittelemään puhelinhässäkkää.

Eikähän tuossa mitään. Hommataan uusi ja laitetaan DHL asialle toimittamaan luuri ja uusi sim-kortti perille. Vahinkoja sattuu ja sitä varten vakuutuksia maksetaan.

Täällä herättiin muutamaa tuntia myöhemmin hyvin aurinkoiseen ja lämpimään aamuun. Lunta on enää muutama kiusallinen kasa, haravoitavaa paljon. Otettiin kanat apuun, ne kuopsuttivat pontevasti kesätarhoissa ja salavien alla. Yhtään hanhiparven ylilentoa en nähnyt, kyllä ne taitavat öisin muuttaa. Eikä tässä muuten ole vesialuettakaan ihan liki, lähimpään rantaan on kilometrien matka.

Orppirouvat hynttäsivät höyhenhousut hytkyen pitkin pihoja ja kukko piti järjestystä yllä.

Vaikka vähän jännäsin saadaanko vappukukkia pihalle, pelko oli turha. Lumikellot ja krookukset kyllä puskevat ylös heti kun lumi vähänkään väistyy. Ja ihan joka vuosi nämä ekat ilahduttavat aivan erityisen paljon.

Totesin, että ensi syksynä on istutettava paljonpaljonpaljon ensikukkijoita, paljon on aukkopaikkoja penkeissä eivätkä ne kuki enää laajoina mattoina.

Tulppaaneita meillä ei voi ajatellakaan laittavansa suoraan penkkeihin, myyränruuaksi ne siten menee. Syksyllä jemmattiin isoihin ulkoruukkuihin paljon sipuleita ja nyt ne alkavat nousta oikein lupaavasti.

Koko sunnuntai värkkäiltiin pihalla, siivottavaa on paljon ja kasvihuoneessakin riittää jo laittelemista.
Illalla kitostelin vielä köynnösruusut kiipeämään kohti korkeuksia. Viime syksynä kahmin eräästä poistopöydästä muutaman ruusunreppanan, 2 euroa kipale. En tietenkään enää muista mikä lajike se oli, joku punainen ehkä.

Tallinmäellä on muuan sähkötolppa jonka juurelle ne kuoppasin ja ihmeekseni löysin eilen monta elinvoimaista piiskaa joissa silmuja.  Nakkasin niskaan säkillisen multaa ja toivottavasti jaksavat puskea siitä ylös.

Kukkopenkin vahtikin sai vihdoin jalat alleen.
Asentelin muutamiin pioneihin kerrankin ajoissa pionituet, ihan vasiten ostetut. Riihen edustan vuokkopioni on valtava, se näyttäisi viihtyvän paikallaan. Samanlaista viihtymistä toivon myös Kartanonpionilleni, se on vielä paksun lumikinoksen alla, toivottavasti hyvinvoivana.

Alppiruusut eivät näköjään selvinneet ensimmäisestä talvestaan täällä, aivan kompostikamaa ovat.

Paikan ja lumisuojan pitäisi olla enemmän kuin ideaali, ehkä tyrin jotain istutuksessa. Taidan nykäistä risut ylös ja hakea uudet. Jos nekään eivät viihdy, pitää laittaa paikalle joku idioottivarma puska.

Vuokkopioni

Kuten kuvista näkyy, luntakin vielä on.

Pyhäillan iltajumpan tarjosi tällä kertaa tallipiha. Nyt se on kyllä ihan pakko korjata ja siihen tarvitaan vähintään nupillinen kivitavaraa. Toinen mokoma otetaan pihatiehen.

Siinä kävi niin, että Iso-J peruutteli monsterinsa tallipihaan ja siirrettiin kuivikepaalit varastoon.
Ylösnousemus ei käynytkään niinkuin elokuvissa vaan Foordi upposi, todellakin upposi pihaan.
Naapurin massikka on jarruremontissa, joten auramiestä piti lähestyä, onneksi päivystysvuorossa on lupa heittää lähiseudulla pikku keikkaa illan hiljaisina tunteina. Ja niin Fjoordi mutaisine nokkineen saatiin ylös.

En viitsi valehdella etteikö olisi harmittanut. Kyllä harmitti niin maan penteleesti kun se piha ei kuiva ja on alunperinkin väärin tehty ja rakennettu, koko pääty. Salaojista ei tietoakaan ja koko rakennuksen pääty on ainakin 20 cm liian matalalla.

Joka talvi pariovien avaaminen heinäkuorman sisäänsaamiseksi on millintarkkaa puuhaa. Ja tietenkin heinäkuorma on sovittu sellaiseksi aamuksi jolloin yöllä on nietostanut puoli metriä lunta, ovien eteen.

Eipä tässä enää tälle kuulle tämän kummempaa, toivottavasti.

Pihallehan sitä tekisi mieli taaskin, kasvihuoneesta on hyvä aloittaa. Vappu sujuu taatusti rauhallisesti ja mahdollisimman paljon ulkohommissa. Nyt ei malta istua sisällä kynttilöitä polttelemassa. Linnut pitävät konserttiaan ja elämä on muutenkin aika kivaa just nyt.

Hellurei ja kuplivaa vappuaattoa!

Parta-Armi II

Huuhtikuun viimeiset

Onko suloisempaa?

Pollen omistaja toi suitset. Ihan valtavan kauniit ja sievät. Ja niin pienet. Minulla alkaa ihan selkeästi jonkinlainen isoäitivaihde painaa päälle, viehätyn kaikesta pikkuisesta ja suloisesta ja etenkin lastenvaateosastot (erityisesti Espanjassa) aikaansaavat ihan järjettömän 'voi kun olisi syy ostaa' -fiiliksen. 

Ilmeisesti tämä liittyy jotenkin siihen, että kun ihminen saa omat perillisensä täysi-ikäsiksi, alkaa uusi vauvakuume. Niitä seuraavia perheeseen tulevia kun ei tarvitse enää itse hoitaa eikä synnyttää. Oma tinki on nyt hoidettu, melkein. Jatkakoot nuoremmat, aikanaan.

Nyt on siis oiva hetki iloita pikkuisista hevoseläimistä. Pollen suitset ovat kertakaikkiaan tyrmistyttävän suloiset. En edes tiennyt noin pieniä kuolaimia olevan myynnissä ja nuokin näyttävät ihan hirmuisen isoilta Pollen pikkuiseen suuhun. Huomenna sovitellaan ja säädellään.

Suorastaan kompastuin näihin ihaniin taivaansinisiin varsapäitsiin paikallisessa varusteliikkeessä. Yllättävän vähän oli valinnanvaraa, ottaen huomioon varsomiskauden ajankohtaisuuden. Toivottavasti kauppias on hereillä ja hoitaa hyllyyn paljon nättejä pikkupäitsiä. 

Anyway, Polle sai uudet päitset ja ne hälytysväriset neonkeltaiset pääsevät vihdoin pyykkiin.

Mitäpä muuta?

Hautomakone jyllittää työpöydälläni tuvan nurkassa ja heti vapun jälkeen pääsen läpivalaisemaan munia. Survoin sinne yhden Orpin munan täytteeksi, toivottavasti se on kauniin mustani munima. Mikäli sieltä kuoriutuu musta, kukko tai kana, sille on takuuvarmasti sijaa täällä.

Elmo viihtyy hyvin konttorikissana. Ilmeisesti tuo kone naksuttaa jotain ylitaivaallista viestiä jonka vain Elmo kuulee tai sitten koneen hurina tuo mieleen kissaemon, en tiedä.

Lauantaina ei ihmeempiä värkkäilty. Aamulla Iso-J retuutti nukkatyräkkini yläkertaan. Tuo rehu on kulkenut mukanani hamalta 80-luvulta. Ex-anoppini antoi minulle aikanaan ruukuttamansa pistokkaan ja siitä lähtien on tämä pahaksi pojaksikin kutsuttu siemenlinko kulkenut mukanani. Tämä nykyinen versio on ainakin 15-vuotias. Tähän asti se on majaillut tv-huoneessa, mutta nyt alkoi haitata tv:n katselua kokonsa takia ja se tiesi häätöä. Mikäli joku lukijoista kaipaa pistokkaita, tuosta niitä irtoaisi muutamia. Laita kommenttia ja/tai sähköpostia niin tyrkkään tulemaan.

Kaupoilla käytiin ja sain vihdoin alkusatsin pionitukia. Sunnuntaina meinasin ne asentaa, kerrankin ajoissa. Riihen edustalla kasvava vuokkopioni on aivan hillitön, sille otettiin kaupan suurin tuki ja sekin on armottoman alamittainen. Pitää syksyllä rohkaistua juurakon jakoon. Kesä olisi aikaa kehitellä jakopaloille uutta kasvupaikkaa, täällä tarvittaisiin oikeasti sitä kaivuria ! Äitienpäivälahjaksi olen vuosia sitä toivonut, toistaiseksi turhaan. Onneksi Iso-J:n asiakkaissa on nykyisin valtavasti puutarhamyymälöitä ja sieltä on jonkinlainen puutarhakärpänen päässyt näykkäisemään. Silloin kun mies ryhtyy harrastamaan puutarhurointia, silloin tietysti aloitushankinta on jonkinlainen uusi kone. Totisesti toivon, että saadaan edes vuokralle jonkinlainen minikaivuri. Paljon olisi hommaa semmoiselle.

Grillinkin se huima hinasi esille. 

Tästä se sitten lähtee, grillaamisen kausi. Meillä se tarkoittaa sitä, että minä rehkin keittiössä parisen tuntia esivalmistelemassa juttuja, sitten kannan ne grillille. Iso-J seisoo grillinsä edessä hölöttäen puhelimeen ja käännellen makkaroitaan ja käräyttäesssään kasvikset. Minä paistan pihvit ja sitten syödään. Hyvänä kesänä muutama ateria ulkona, loput tuvassa.

Mikäs se olikaan se hellekesä jolloin aamiaisenkin voi syödä ilman toppatakkia ulkona? 2013?

Vappuna 2018 meillä näyttäisi olevan lunta. Ei paljoa, mutta kuitenkin. Tallin ikkunaseinällä (pohjoisen puoli) on lunta varmasti vielä kesäkuussakin. Saadaan juhannusskumpat pikakylmään.

Yritän muistaa ottaa kuvia lumitilanteesta.

Hassua, kuinka tilan etelärinteellä sireeninsilmut pullistelevat räjähtämispisteessä ja pohjoisen seinustalla on vielä parimetrinen kinos lunta. Fiksusti ovat aikanaan talonpaikan katsoneet, maksimoineet valon ja lämmön. Piharakennukset suojaavat pohjoisen puhureilta ja idän tuulilta.

Otsikossa ei muuten ole virhttäe, meillä on aina puhuttu Huuhtikuusta, kahdella uulla. Oli aika vaikeaa kun menin kouluun ja piti opetella syömään sianlihaa ja puhumaan kirjakieltä. Meillä syötiin riistaa ja puhuttiin mitälie murteiden sekamelskaa. Ilmeisesti Huuhtikuun tuulet huuhtoivat lumet ja muut talven merkit pois, kesän tieltä.

Nyt olisi fiksua lähteä nukkumaan, kallistun kuitenkin vielä Netflixin puolelle. Heippa.

Kuutamohortensian  puremalla typistetty versio x 3

Poniporsaat ja kultamunat

Laitanpa oikein inhorealistiset kuvat tähän alkuun. 

Vielä on aikaa siihen, kun laitumella käyskentelee ilta-auringon kultaisessa valossa kiiltäväkylkisiä hevoseläimiä. Nyt tarhasta löytyy takkuinen ja huolella rypenyt pikkuponi ja sileä, mutta likainen iso poni. Sitä on taas vapautettu sisäinen virtahepo ja mitä lie muita rypemistä rakastavia elikoita.  Ai että, viikonloppuna on luvassa letkujenkkaa kun pesen pahimmat ryönät ja roiskeet näistä jaloista eläimistä. 

Tosin vesipesu on ihan turhaa, seuraavan kerran kun ne pääsevät tarhaan, ne hyökkäävät kahta suuremmalla tarmolla hinkkaamaan itseään mahdollisimman märkään ja multaiseen kohtaan.

Viikonloppuna on likipitäen viimeinen hetki vetää kolmas sähkölankakierros tarhaan, Polle osaa jo kirmata lankun alta kentälle ja siitä pihamaalle. En viitsi edes ajatella mitä nuo kaksi porsasta saavat aikaan kun tuore vihreä alkaa tuoksua ja puskea pintaan. Siinä ei auta lankut eikä tällilangat, silloin ponia viedään !

Tämä torstai meni syyhytessä siellä sun täällä.
Aamun aloitin kevään ensimmäisillä kahveilla Jokiasemalla. Sumu oli sankka ja lintujen konsertti mahtava. Nyt ovat vihdoin panostaneet kahviinkin. Sen iänikuisen kitkerän juhlamokan lisäksi tarjolla oli tummapaahtoista. Muistin kiittää kassatyttöä kahvipanostuksesta. Vitriinissä oli oikein kiva kattaus valmiita juttuja ja aamiaisbuffettikin oli katettu.

Pari tuntia meillä vierähti aamiaistapaamisessa spinningkaverin kanssa ja mukavaa oli.
Sitten pitikin jo hosua itsensä takaisin, oli Äitikullan terveyskeskusvisiitin aika.

Hetken ehdin kotona henkäistä kun taas tie kutsui, tilitoimistossa riipaisin juhlavasti yhtiökokouspöytäkirjaan ja muihin tilinpäätöspapereihin nimmarit.

Muutama muu kurvailu ja sitten Perikunnan nuoremman kanssa kotiin. Eikun postiin. Sitten kotiin vai oliko se toisin päin, ihan sama. Ajokilometrejä kertyi taas mukavasti ja bensatankilla yskitti kun 95:n tolppahinta oli 1.53 ja killingit päälle. Mikähän ryöstöviikko se tämäkin on, kaikilla mittareilla hintahulinat?

Onneksi huomenna ei kilometrejä paljoa kerry, aamupäivä on pyhitetty kansliahommille ja iltapäivällä pitäisi raapia paikkoja kuntoon, Iso-J kurvaa kotiin illalla.

Seuraavaksi vuorossa on suuri ja mahtava hetki. Juhlallisin menoin, rukouksin ja loitsuin asettelen haudottavat munaset koneen kehtoon, suljen kannen ja toivon korjaavani roiman sadon kolmen viikon päästä. Pysykööt sähkökatkot kaukana ja kissankäpälät visusti erossa masiinasta, se on lastattu kultamunilla!

Leppoisaa perjantaita !

PeeÄäs: siemenperunatkin löysin ! K-rauta ei petä, siellä oli Afraa nyyttikaupalla.

Nyt on lähtö !

Lahjakas ja ihana Vesala

Se tuli tälle pariskunnalle lähtö kanalasta. Kuvassa Kukkonen ja Uusi Rouva.
Eilen löysin yhden suloisimmista minikocheistani henkeä vailla orren alta. Arvaan, että tämä Kukkonen on ollut rakkaudenosoituksissaan turhan kiivas. Eihän tuo edes hätyytä pikkuisia kanasia, paitsi näin keväällä. Mahtihormoonit jyllittää ja Kukkonen kampeaa kaikkien kohdalle osuvien selkään.

Niin paljon harmitti oma muistamattomuuteni keväisistä villiintymisistä, että samoin tein säntäsin tallin lammaskarsinaa fiksailemaan Kukkosten sviitiksi. Estetolpat laidan yli ja kaikki kuormalavat toisaalle nippuun. Aika nopeasti minä sinne hyvän sviitin heille pykäsin ja kohta Uutta Rouvaa tuotiin, Kukkonen pikatoimituksena perästä.

Seuraavan kerran kun kurkkasin herrasväen kuulumisia, näky oli tämä. Kukkonen heinälaatikossa ja Uusi Rouva nyrpeänä lattialla. En tiedä mitä hittoa tuo Kukkonen taas duunasi, iltatallin aikaan kumpikin kyykötti banaanilaatikossa. Ehkä heillä on perhepeti.

Ortta näillä isoilla möhkäleillä on turha pitää, eivät ne sinne yleensä jaksa pompata. Lentotaito näillä on yhtä hyvä kuin tiiliskivellä konsanaan. Ja pahimmassa tapauksessa hyppäävät sieltä alas ja taittavat kinttunsa.

Pitää paremmalla ajella katsella heille toinen heinäpesä, tuon ekan piti olla Uuden Rouvan munintaa varten mutta niin vain äijä pomppasi sinne koeponnistamaan.

Tiistain mainetekoja ei juurikaan ole. Mitä nyt Äitikullan kanssa suhattiin rehuostoksilla ja jahdattiin siemenperunoita. Olihan sitä Timoa ja Siikliä kaikkialla, mutta Äitikullan suosikkia (en muista nimeä) ei löydy enää mistään. Muutkin ovat huomanneet miten hyvä pottu se on. Noh, huomenna on armo uus ja uskoisin vielä jostain laarinpohjalta pari nyyttiä tätä ihmettä löytyvän.

Jos ei löydy kotikaupungista, Iso-J saa luvan etsiä Seinäjokiseudun kaupat kerran sinne asti tänään lähti.

Ja kuinka ollakaan, Matkahuolto toimitti salamana perille lainaamani hautomakoneen. On niin tuttu hurina tuvan nurkassa. Lähipäivinä pitäisi munalähetyksenkin saapua. Voi kun senkin olisi saanut bussirahtina, olisi jo perillä.

Ei millään pahalla, mutta Posti on tyrinyt kyllä tuhannen pahasti ydinliiketoimintansa.

Koiranpäivän kunniaksi Leffe pääsi kyytiin ja olikin kovin pontevana takapenkillä.

Sinisarjan juurakoitakin löytyi ja peräloosterissa köllötti myös muhkea kaurasäkki kun kotiin palattiin. Kanat kiittelivät kovasti kun rehukuppeihin rapsahti muruevään lisäksi kauraa.

Pitää jonain päivänä tehdä uusi tutkimuskierros oviansa vähitellen availeviin puutarhamyymälöihin. 

Kivaa keskiviikkoa, missä lienetkin !

Koiranpäivää

Kyllä koira on päivänsä ansainnut, kaikki Torpan koirat (Lellu ja Nasse) sekä etäkoira Peetu lähettävät paljon terveisiä kaikille kolleegoilleen kautta laajan maan.

Meidän koirapojat saavat päivän kunniaksi matolääkkeet ! No okei, ehkä vähän haisua nakkipussistakin.