perjantai 22. tammikuuta 2016

Torpan Armo agenttina


Ehheheehehehe... eikös olekin metka kuva? Klikkaapa kuva isommaksi ja katso sitä keskittyneesti pari minuuttia.

Koska olen erittäin salainen vakooja, minun täytyy kaikin tavoin pyrkiä karistamaan mahdolliset vastavakoilijat kannoiltani. Niinpä tänään tein kyttäyskeikkani toisella autolla, Iso-J:n isolla mustalla. Arvaatte varmaan kuka onnekas sai kurvailla Hopianuolella? Niinpä.

Hyvinhän se ratti pyörii Fjoordissakin, pikkuisen heitteli perää kaupunkimme pikkuruisissa liikenneympyröissä (katusuunnitteluvirastossa joku löysi pari vuotta sitten harpin), mutta vahingoitta selvittiin reissusta.

Asiaan.
Koska tulevaisuuden työni on Arvoisasta Karmasta johtuen vielä pikkuisen auki, en uskalla vielä painattaa käyntikortteja (ei mulla niitä nytkään ole). Nyt kuitenkin näyttää ihan tosi hyvältä, jos Karma suo.

Kuha jaksaa innostua

Koska minä pohjimmiltani inhoan ja vihaan yllätyksiä (poislukien lottovoitot ja oikeasti ilmaiset lounaat sekä hauskat jekkujekkujägermeisterkepposet), haluan panostaa asioihin huolellisella ennakkoperehtymisellä. On niin paljon varmempi olo kun on saanut/hankkinut ennakkotietoa riittävästi. Siispä kartoitin kaupunkimme liikuntapalvelutarjonnasta erästä tiettyä palvelua tarjoavat paikat, niitä on seitsemän. Soitin näihin kaikkiin ja varasin itselleni tutustumistunnin kiinnostukseni kohteeseen.

Torstaina kävin ensimmäisellä, tänään oli vuorossa toinen. Teen tunnilla ohjaajan pyytämät asiat ja keskityn. Samalla kuitenkin tarkkailen opettajien ulosantia, osallistumista, ohjaamista ja yleistä olemista. Jälkikäteen kirjaan havaintoni muistiin mustakantiseen vihkooni jonka kannessa lukee hämäävästi 'Nothing but total crap'.

Eilinen ohjaaja pelasi varman päälle, helppo ja harmiton tunti jossa ei juurikaan haasteita ollut. Kuvittelin jopa hetken olevani luontainen lahjakkuus joka omaksuu asiat puolesta sanasta. Väärin. Tänään palasin takaisin todellisuuteen ja jouduin etsimään itsestäni Nöyryysasetukset uudelleen. Valitsemani laji ei todellakaan ole helppo eikä edes monen vuoden muu treenaus tee asioita puolestani, ihan itse pitää rimpuilla.

Huomenna jumppailen rakkaalla kotisalilla, mutta jo sunnuntaina on vuorossa kolmas vakoilureissu.
Tämä on oikeasti hurjan hauskaa ja opettavaista, samalla haen lajiin tuntumaa vuosien tauon jälkeen jotta selviän tulevasta koulutuksesta kunnialla.

Agenttihommat jatkuvat ensi viikollakin ja jämät kuittaan sitä seuraavalla. Sitten tuleekin maakuntamatkailua Savonmuan suuntaan pari eri reissua. Sen jälkeen kääntyy uusi lehti elämässä ja suuntaan ensimmäiseen koulutusviikonloppuun.



Tänään oli Torpalla poikkeustila eli Esikoisen Taksvärkkipäivä. Päivätyökeräys taitaa olla virallinen nimitys. Nuorten psykiatrian osaston hyväksi menee tämän päivätyökeräyksen tuotto, eli hyvällä asialla oltiin.

Suunnittelimme päivän työlistaa nukkumalla aamupäiväpäikkärit ja nauttimalla riittävän monta kupillista Starbucksin Colombiamokkaa. Sitten toimiin. Lennätimme ovista ja ikkunoista mäelle perintöraanun ja painavat villamatot, räsymatot ja tyynyt, lampaankarvat, torkkupeitot ja petivaatteet. Sinne vaan hankeen, roimaan pakkaseen pariksi tunniksi. Kuulkaa oikein näin, kuinka pölypunkkiparvet tuupertuivat kesken pahanteon.

Olipa juhlavaa (ja hiton kylmää) ravistella kaikki rytkyt lumesta puhtaiksi ja kiikuttaa takaisin sisään.
Esikoinen oli tällä välin imuroinut ja mopannut lattiat, minä pyyhin pölyt ja pesin vessat.

Tänä vuonna pelasin ajoituksen kanssa vähän fiksummin, huolehdin nimittäin siitä, että petivaatteet olivat sisällä hyvissä ajoin. Viime talvena unohdin petivaatteet talvipakkaseen (ja lumisateeseen) ja havahduin niitä hakemaan vasta kun perhe oli käymässä nukkumaan. Eivät herenneet ylitsevuotaviin kiitoksiin raikkaista petivaatteista, ne nimittäin olivat todella kylmät kuten nohevampi lukija jo varmasti arvasikin.

Nytpä onkin hyvä pedata punkka puhtain liinavaattein ja nukahtaa kuin pieni porsas, suorin sorkin aamuun saakka.

Kivaa viikonloppua, missä lienetkin!

Terveisiä Takkatuvalta

PS: Sain juuri suruviestin eräältä sosiaalisen media kanavalta. Lämmin osanotto Raijan läheisille ja ystäville tätäkin kautta, tiedän täällä lukijakunnassa muutaman olevan. Koirat yhdistivät <3 p="">


4 kommenttia:

  1. Ihana lukea täydestä täpinästä Torpan Armon sielujen kammarissa :D KUKAAN ei arvaa MITÄÄN * hörönaurua *

    Go Girl, GO! Mutta tee sen nousujohteisesti itseäsi kuunnellen. Räjäytä pajatsot vasta kun olet Sawonmaan kierojen tietäjien pakeilla käynyt operaatiossa. Ja jääköön kivut, säryt ynnä vaivat sille reisuulle * manaa parantavia loitsuja *

    Karman leppeitä ja lempeitä puolia toivotan viikonlopun iloiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos , arvostan loitsujasi ja nöyränä teen mitä Karjalan tytön tehtävä on. *hehehee*Arvasit varmaan napakymppiin.

      Poista
  2. Tuo ktoiläksyjen tekeminen on asia mitä eivät läheskään kaikki harrasta ja niinhän siinä sitten käy että lähdetään takki auki yrittämään ja näpeille tulee niin että napisee.

    Aikoinani kun olin hullun kokin kanssa aviossa ja hän oli silloisen Valtion Ravitsemuskeskuksen leivissä ja tuon viereisen kaupungin päällikkö VarKin toimien osalta, niin tutustuin tähän yrityssegmentointiin eli kilpailijoiden vakoilemiseen pariin kuukauden ajan. Tosin mun tehtäväni oli vaatimaton, autokuskin osa mutta jouduin mä jakautumaankin koska hääp raahas mut joka helvetin paikkaan ja kyseli mun mielipidettä paikan sisustuksesta, palvelun tasosta ja kaikesta mahdollisesta ja miten nämä paikat erovat hänen johtamistaan (3 mestaa9 paikoista ja miten niitä tulisi parantaa. Koitin olla hyvin rakentava ja annoin mielestäni ihan asiallista palautetta sekä ehdotuksia miten niitä hänen johtamiaan paikkoja voisi kehittää, mutta kun lähes poikkeuksetta vastaus oli että et sie vöpi kans näistä asioista tajua mitään, niin minä sitten ilmoitin toisen kuun lopulla että kuulehan sie, voit jatkaa sitä segmentointias vaikka potkukelkalla mutta mulle piisas just nyt. Kyllä se pirulainen vielä kuukauden päivät sitä teki kun maksoi eräälle alaiselleen että tämä toimi kuskina, hullulla kokilla kun ei ollut tuohon aikaan vielä korttia.

    Että semmosta - on meinaten tullut luettua ihan muutama ruokalista ja syötyä jokunen annoskin siinä ohessa :D

    Sulle kuitenkin mä toivon kaikkea hyvää koska mä tiedän että sielläpäin näihin tekemisiin suhtaudutaan hyvällä tapaa ja varsin intensiivisellä otteella. Hullu kokki oli näet Ylämyllyn likkoja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ylämyllyn likkojen jalanjäljissä kävin tänään vakoilemassa taas yhden tunnin. Samalla saan hyvän katsauksen eri salien interiööreihin vaikka nyt en voimaharjoittelujuttuja tutkikaan.

      Erittäin opettavaista, erittäin mielenkiintoista ja erittäin haastavaa, omalle kropalle.

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com