Postia

Teesukka ja terveiset OP:lta

Postipate toi kivan yllärin, OP oli lähettänyt vinhan näköisen teesukan ja rustannut terveiset mukaan. Suurkiitos. Sukka vaikuttaa todella tiiviiltä mutta kuitenkin huokoiselta, joten se varmasti blokkaa enimmät teelehtipartikkelit ujuttautumasta teehen. Kiitos kiitos kiitos!

Sukka pääsee testiin heti, kun yksi teekuuri on ryystetty loppuun ja se on pussiteetä. Pahaa kuin mikä. Jos ette usko, niin ostakee Lifestä Pukka Cleanse -yrttilitkua. Harmittaa rahan meno niin paljon, että sitä ryystää ihan urakalla päästäkseen mokomasta mörköliemestä eroon. 

Kiirettä on pitänyt. Ja vähän on iltaisin väsyttänyt. 

Iso-J singahti reissuun maanantaiaamuna neljän jälkeen ja me perään muutama tunti myöhemmin.

Viikko on ollut vaihteleva. Säät etenkin ovat vaihdelleet kovastikin. Maanantaina pakkasta ja kylmää, tiistaina lauhtui ja tuuli nousi navakaksi. Tänään tuli lunta vaatimattomalla mittatikulla mitaten 20 cm plus puolen metrin kinostukset sinne sun tänne. Yleensä vaikeimmin kolattaviin kulmiin ja etuportaille.

Tänä aamuna yksi kaupungin vilkkaimmista risteyksistä näytti tältä:

Kello  07.58

Eipä ollut kulkijoita. Ei autoja, ei busseja, ei jalankulkijoita ja vain muutama kamikazefillaristi.

Aura-autoja oli kyllä ja kadut kuin kynnöspeltoja. Muutama kovaonnisempi taisteli omaa talvisotaansa autoineen penkkaan juuttuneena, minä ja Hopianuoli kurvailimme huolettomasti ja helposti yli töyssyjen ja kinosten. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa riittävä maavara, ymmärrän leveiden renkaiden edut ja osaan taas vähän enemmän nauttia rakkaan Hopianuoleni moninaisista ominaisuuksista. Töyssyissä ajettaessa mukavuus on omaa luokkaansa, pointsit siitä.

Ei paljoa Torpan Armon kahvimuki läikkynyt kun kurvailin aamukeikkaani heräilevässä kaupungissa.

Kotiinpaluu oli kauhea. Lunta tuli viistoon ja vaakasuoraan, sitä pöllysi ja tuprusi. Eikä tullut mieleenkään lähteä ohituskaistalla kenestäkään ohi. Ihan nätisti ajelin, tuossa kohtaa nopeutta oli huimat 60 km/h koska näkyvyys oli suorastaan loistava. Sitä se ei ollut koko aikaa, enimmäkseen tunsin ajavani valkoisessa pussissa, kuin teesukassa konsanaan.

Tarpeetonta kai sanoa, että kotipihassa oli auran pikakäynnin jäljiltä infernaalinen kaaos. Ja kuinka ollakaan, eräs tuurihaukka on taas reissussa kun kotona tarvittaisiin riuskaa työntekijää. No, joskus naisen on tehtävä mitä naisen on tehtävä... sonnustauduin kutakuinkin asianmukaisesti ja lähdin omaan talvisotaani. Kolasin tärkeimmät huoltokäytävät ja väylät, semmoiset jonne aura ei mahdu.

Kiittelin kaukonäköisyyttäni, hyvin osasin laskelmoida sään muutokset ja heinämies toi maanantaina kaksi kuormaa heinäpaaleja. Niillä pärjätään muuten hyvinkin huhtikuulle ja silloin on jo KEVÄT!!! *tralalalaa*

Auramies tuli äsken uudemman kerran ja teki nyt vähän tarkempaa työtä. Huomiselle jäi lumitöiksi pikkuisen sipistellä sieltä sun täältä. Tai sitten aloittaa koko revohka alusta, riippuu aivan siitä mitä höyrähtänyt Luontoäiti keksii ensi yöksi.

Tämä äiti (joka on vähän väsynyt) raahustaa saunaan ja sen jälkeen unille. Ansaituille.

Kivaa torstaita, missä lienetkin!

Valkoinen pussi