Ovi

Mahtipulla

Tänään oli kiva päivä.

Ystävä tuli kaupunkiin ja syötiin yhdessä lounasta. Kerubin lounasta voi suositella, on hyvä ja monipuolinen eikä hinta 9,50 € ole paha. Kun ei joka päivä ulkona syö.

Ruoka tuli enemmän kuin tarpeeseen, olinhan jo heti aamusta vetänyt pikkuisen jalkajumppaa uuteen ohjelmaan tutustuen ja tuntumaa ottaen. Huomenna voi olla hieman hitaampaa portaiden nouseminen mutta se asia korjaantuu aamuksi buukatulla Body Pumpilla.

Salin puolelta säntäsin Body Combatiin joka oli aivan ennenkokemattoman mainio miksaus kaikkia suosikkibiisejäni. Ja voin kertoa, että Torpan Armon koipi nousi taka- ja kiertopotkuissa ennätyskorkeuksiin. Jostain tuli hyvä flow, tulikohan jäädäkseen? Toivotaan niin.

Ja tuon fyysisen itsensä kanssa kilvoittelun jälkeen tuntui ansaitulta kasata lounasta lautaselleen ja vaihtaa kuulumiset.

Lounaan jälkeen kurvailtiin peräkanaa Autokauppaan josta Ystävä vuodenvaihteessa auton haki. Siinä odotellessamme tuhottiin ekan kuvan laskiaispullat. Oli muuten iso ja hyvä pulla. Kunnon voipulla oli silpaistu halki ja tursotettu sekä kermaa että hilloa riittävästi. Ja koko komeus tupsuteltu somaksi tomusokerilla. Jota levisi joka hemmetin paikkaan.

Kermavaahtoa oli nenässäkin mutta melko vikkelästi tuon pullarastin selvitimme. Mikäs siinä kun Autokauppa tarjosi.

Treenissä rähjääntynyt

Minä jätin Ystävän Autokauppaan ja kiirehdin Esikoisen koululle josta kiirehdimme tapaamaan Rouva Kirjanpitäjää. Tapaamisesta suurin osa meni hänen labradorinsa uusia temppuja ihastellessa ja koiran huimaa kokoa ihmetellessä. Koirasta koulutetaan hypokoira, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan (googletan kohta jotta sivistyn). Toinen tehtävä on toimia kuulokoirana. Hurjan hienosti ja fiksusti koira jo toimikin vaikka me toimme lahkeissamme pikkukoirien hajua ja muuta ulkopuolista ärsykettä.

Pakkanen panee säänpieksämää maakuntaamme huimilla lukemilla, aamulla tihrustin mittaria ja kun elohopea oli jossain kolmenkymmenen kohdalla, totesin, etten halua tietää tarkemmin. Kylmä siellä on ja taas yöksi kylmenee. Äsken näin revontulia, kauniisti tanssivat.

Sää on kuitenkin loppujen lopuksi aina pukeutumiskysymys, ei sen vaikeampaa. Kovat pakkaset ovat sentään näyttäneet paljon aurinkoa, tänäänkin paistoi todella kirkkaasti ja upeasti. Enemmän minä taidan kuitenkin ehkä pitää näistä pakkasista kuin lumisateesta. Tosin vähempikin pakkanen riittäisi.

Ai niin tuo otsikon ovi -juttu. Minun piti tästä tehdä joku sielukas ja isoja ajatuksia täynnä oleva juttu mutta ei pysty. Pakkanen jumittaa sen mikä jäljellä älystä on.

Eilen päättyi yksi ajanjakso kun kättelimme Nuorimmaisen hoitotiimin naiset ja poistuimme toivottavasti viimeisen kerran siltä osastolta. Case is closed.

Toinen ovi avautuu laskiaistiistaina jolloin Savonmuan Ihmemiehet asentavat jonkinlaisen paineentasausventtiilin Armon keskusyksikön valtimosuoneen, sen pahuksen aneurysman sisään. Kallonporaajaa ei tarvita, toimenpideradiologi hoitaa asennuksen. Minulta meni puolet lääkärin puheista ohi kun oli kaikenlaista häiriöhommaa, mutta pääpointti on se, että homma on periaatteessa nopea ja kivuton toimenpide jonka onnistumisprosentti on korkea.

Mikä tärkeintä, sairauslomaa ei juurikaan tarvita, vaan elämä voi jatkua lähes heti toimenpiteen jälkeen kutakuinkin normaalisti. Passaa hyvin. Minä levollisin mielin odotan toimenpidettä ja odotan, että Ihmemiehet hoitavat homman maaliin.

On nimittäin kaikenlaista kihistävän jännää odotettavissa. Ovia aukeaa tiuhaan tahtiin myös ihan lähiviikkoina kun teen kotikaupungissa liikuntaan liittyvää kartoitus- ja tutkimustyötäni. Seitsemän eri liikuntapaikan oven avaan ja käyn henkilökohtaisesti kokeilemassa yhden liikuntalajin erilaiset tunnit ja ohjaajat. Näin saan melko kattavan käsityksen tarjonnasta. Valitettavasti  tämä salakähmäisyys jatkuu vielä vähän aikaa.

Yksi toinenkin jännitettävä asia aukeni tänään, se ei ole minun käsissäni mutta toivotaan jymypottia, se menee kyllä niin oikealle henkilölle kuin mahdollista!

Juujuu, tiedän olevani ärsyttävä kun tälleen herutan, mutta enempää en nyt voi asiaa avata. Tekeillä on kaikkea huikeaa ja todellakin vanha sanonta pitää paikkansa. Kun yhden oven takanaan sulkee, edessä aukenee uusia. Joskus käsi on jo kahvalla kun vasta tajuaa mahdollisuutensa. Joskus vaatii rohkeutta tarttua ovenkahvaan.

Ei mulla muuta tänään. Oli hyvä päivä. Eikä eilisessäkään moittimista ollut.
Mukavaa loppuviikkoa, missä lienetkin!

Tämä!