Joutavalla jotain

Pyöreitä pyörteitä

Uusi viikko, lähes samat toimenpiteet, hieman eri järjestyksessä. Ja vähän kaikkea muuta päälle.

Mikään uutinen kenellekään ei ole se, että tänne kurjille kunnaille on luvattu manattu ihansama ilmoitettu vähäistä ja vähän runsaampaa lumisadetta. Uutinen ei varmasti ole sekään, että Iso-J on reissussa ainakin torstaihin saakka. Olen aivan varma, että katsoo jostain pitkän aikavälin ennusteesta lumipyryviikot ja katsoo reissunsa niiden mukaan.

Joten näitä leppoisia rouvanpäiviä kun tässä joutilaana vietän, voin aikani kuluksi vähän harrastaa kolatesta joka pesee pilateksen mennentullen. Kolates ottaa erityisesti jalkoihin ja hartioihin.

Mitä ilmeisimmin pääsen harjoittamaan tätäkin ruumiinkulttuuria useamman kerran päivässä. Aamuisin äyskäröidään jonkinlainen vana tallille ja takaisin, sitten pitää tarpoa autotallille, siivota pariovien edusta jotta auton ylipäätään saa kinoksen läpi ulos. Portaat ja muut pitää toki etsiä luminietosten alta esiin, helpottaa kummasti etenemistä.

Auramiehen käytyä on siivottava x neliömäärä pihaa. Ja sama uudelleen pyryn vähän laannuttua.

Mutta ei, en minä valita. Tätä on talvella, kesällä jotain muuta.  Nyt ei ole ihan niin tarkkaa lämmittämisen kanssa eli halkoja tarvitsee retuuttaa vähemmän.

Pikkuisen närästi kun sain taas kerran kuulla länkytystä, huonosti peiteltyjä arvailuja ja vihjailuja siitä, kuinka minun päiväni mahtavat olla tyhjää täynnä ja elämä on silkkaa joutilasta vetelehtimistä. Kunhan nyt huvikseni autolla ajelen. Juu, kyllä osaan jättää nämä arvailut siihen arvoon joka niille kuuluu, mutta kyllähän se hetkittäin sylettää noita mäikämisiä kuulla. Sopii tulla tänne elämään tätä lokoisaa uuninpankolla köllimiselämää.

On ihmisiä, joiden pieneen maailmankuvaan ei mahdu muuta kuin 8-16 työ, kaikki muut vaihtoehdot ovat lusmuilua tai miehen rahoilla elämistä. Osuiko? Hyvä. Onneksi voin kohta haistattaa huilut ja kertoa, että ihan itse teen taasen laskutettavaa työtä jos nykyinen toimenkuvani ei työstä käy. Ai niin, mahtaakohan liikunta-ala olla työtä ensinkään... ??

Tämä on röystö! Heinäpussi tänne! Porkkanat kans!

Hevosille kuuluu hyvää. Pakkasten laannuttua inhimillisiin lukemiin hevosetkin saivat kirmailla ulkona nakuna, ilman loimia. Antaumuksellista piehtarointia ja tarmokasta harjan hinkutusta puhtaaseen lumeen, näkyi kelpaavan lumikylpykin.

Ponimies on saanut liikehdintää ja ihmekumma, ratsastuskerta ei ollutkaan Norwegian Ponylines lennättää, vaan ihan asiallista hommaa. Hyvä näin. Sunnuntaina on tulossa Ponimiehelle mahdollisesti uusi lisäkoutsi, katsotaan miten käy ja syntyykö suhde.

On hyvä saada Nuorimmaiselle vähän vaihtelua opettajien suhteen eikä tuo Ponimiehellekään pahaa tee. Nykyinen koutsi on ihan superhyvä ja pidän hänet Ponimiehen tiimissä niin kauan kuin mahdollista. Mutta nyt voidaan jo laajentaa vähän valikoimaa kun varsavuodet ovat takana. Silloin ei mielestäni tarvita montaa kokkia hämmentämään nuoren hevosen mieltä. 

No sitten ihan muihin juttuihin. Joutessani pläräsin akkainlehteä ja kas, mitäpä sieltä bongasin? Huuda hep! kun näet sen...

Jopa JLo...

Hep! Kyllä siellä on ihan ehta hikiläntti kainalossa. Eikä rintsikoidenkaan istuminen ihan parhaalla mahdollisella tavalla onnistu. HK:n lenkki prinssinakin kuoressa on tuo puku ja sillä siisti! Ei ilme, että emännällä on ilme kuin sitruunan nielleellä. Voin niin kuvitella kuinka JLo:n assistentti/stylisti on saanut korvanmakkeeta kun nuo kuvat ovat levinneet maailman lehtiin.

Yritin tiirata omaa lehdykkääni olisiko juuri tuohon kohtaan roiskahtanut aivastus tai jotain mutta ei, kyllä se väri on tuolla keltaisessa kainalossa.

JLo:sta sujuvasti latinotemperamentin kautta espanjan kieleen. Hankkiuduin tänään espanjan tunnille. Sille kurssille jonka syksyllä aloitin. Muuten ihan tosi jees, mutta kun kurssi oli alkanut jo KAKSI viikkoa sitten. Minä olin aivan varma, että se alkaisi tänään. Onneksi minulle jäi muutama minuutti aikaa kääntää käsiteltävä kappale pintapuolisesti.

Huimaa vauhtia kurssilla edetään, nyt ollaan kellonajoissa ja turistien opastuksessa. Kielioppina akkusatiivia ja jotain muuta mitä en nyt edes tiedä. Olisi pakko näpistää jostain joku tovi siihen, että kävisin rauhassa ja ajatuksella läpi oppikirjan tähänastisen annin ja opettelisin edes ne yleisimmät epäsäännölliset verbit kaikissa taivutusmuodoissaan. Otan siis kirjan ja kaikki saamamme sata monistetta mukaan Kuopijoon kun menen sinne loikoilemaan, ainakin yhdeksi yöksi. Eiväthän ne tervettä pitkään sairaalassa makuuta. Ja mulla on sillä viikolla muutakin tekemistä kuin loikoa sairaaloissa.

Kun iltaseitsemältä kotiuduin neljänneltä vakoilureissultani ja hinasin kauppakasseja Torppaan, huomasin ilokseni, että ruoka oli valmiina ja pöytä katettu. Pöytäkoristekin viimeisen päälle. Orgaaninen se ainakin on mutta ei syötävä.

Pöytä on katettu

Tätä rataa on viikko alkanut. Viikonlopusta ei juuri merkintöjä, meni ihan entisellä painollaan. Perjantaina kun siivottiin huolella Taksvärkin merkeissä, ei tarvinnut lauantaita tärvätä moiseen hommaan vaan saatiin ihan muita hommia askaroida.

Taidettiin käydä jonkin sortin kehityskeskustelu Perikunnan kanssa aiheesta Hevoset ja niiden pidon kulurakenne, lyhyt oppimäärä. Hiljaista oli muutaman tunnin, nyt jo vaikuttaa piirun verran paremmalta. Niinpä siis buukkasin ensi sunnuntaille tämän uuden koutsin tutustumaan tapauksiin.

Siitä sitten tuonnempana.

Koirat, nuo laiskurit ovat vieläkin pakkasen jäljiltä off-säädöillä. Ei juuri turhia liikkeitä, paitsi sisätiloissa jossa on ihan ookoo jahdata kissaa, etenkin jos Lefalta kysytään.

Eikä mullakaan tähän nyt mitään lisättävää ole. Mietin jo, otanko pois tuon ensimmäisen osan närästysosion. En ota. 

Heippahei ja koetahan saada aikasi kulumaan, missä lienetkin!

Leffe ei hikoile