Ovi

Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää... no ei.
Nyt on vaan kuulkaa semmoinen urakka takana, että ei oikein itsekään ymmärrä miten siitä niin hiton hidas keikka tuli.

Kaikki alkoi siitä, kun muinaisen Herrasväen eteisen sivuhuoneeseen (ns. kura-allashuone) asennettu ja jo ammoin poisblokattu vesihana valui ja kasteli vähän lattiaa. Kotivakuutus korvasi kuivatuksen ja remontin. Rempassa ei suinkaan tehty uutta vesieristettyä tilaa, vaan kaadettiin väliseinä kokonaan pois. Vakuutusyhtiö ei millään olisi halunnut halvemmalla päästä, mutta tyytyi sitten lopulta.

Remppa saatiin valmiiksi pintamateriaalien puolesta Esikoisen konfirmaatiopäivänä jolloin Iso-J heilui vielä Ryobinsa kanssa kun ensimmäiset vieraat jo saapuivat.

Kesän eteinen sai olla sillään, ilman väliovea. Syksynkin sai olla, minä nyt sentään aloitin välioven (painava, puinen, leveä lasi-ikkunallinen ovi) maalaamisen valkoiseksi.

Talvi tuli ja vuosi vaihtui. Piti maalata oven karmit ja vaihtaa pari listaa ja tehdä samoin tein samat temput tupaan johtavassa oviaukossa josta on ovi poistettu jo aikoja sitten. Meillä siinä on ollut koirien Berliinin muuri (lapsiportti) jonka läpi terrieriegot ovat julmistelleet toisilleen.

Nyt vihdoin vuoden vaihduttua Iso-J kaivoi pensselit ja maalit esille ja suti karmit valkosiksi.
Olipa juhlavaa eilen ruuvata uusvanhaan oveen uudet painikkeet ja ripustaa tuo huovutettu hevonen paikoilleen. Entisestä kellastuneesta puusta se ei edes erottunut, nyt näkyy nätisti. Paitsi noissa kuvissa.

Puhdistuskuukausi

Ovesta päästäänkin kätevää aasinsiltaa pitkin uusiin kuvioihin.

Juttelin eilen iki-ihanan koutsini kanssa salilla jumpan jälkeen kevään kuvioista. Nyt alkoi putsauskuuri ja turhan hötön kuivatuskausi. Pitäisi taas palata normaaliin viiden aterian päivittäiseen ruokailurytmiin ja pikkuisen viilata pääateriaa. Ei paljoa, mutta sen verran, että höttö lähtee, eikä uutta tule.

Koutsi tekee uuden treeniohjelman jota noudatan hamaan leikkaukseen saakka. Sitten toivun sen aikaa minkä toipuminen ottaa, mutta enpä ainakaan kovin huonoon fyysiseen kuntoon ehkä pääse, jos lähtötilanne leikkauspäivänä on kunnon puolesta hyvä. Treeni tulee olemaan maltillisempi, salin puolella vain kahtena päivänä viikossa, ryhmisjumpissa useammin. Toki kaikessa mennään oma vointi etusijalla. Jos on huono päivä eikä lääke auta, silloin levätään.

Järkevän syömisen ja järkevän liikunnan lisäksi otan käyttöön kuukauden putsauskuurin. Tuommoiset kanadalaiset (!) valmisteet hommasin ja nyt jännityksellä odottelen vaikutuksia. Lisäksi paljon nestettä eli vettä ja vihreää teetä. Aiemmin väitin, että vihreä tee maistuu kalanpesuvedelle, mutta sitten törmäsin ruotsinlautalla Kusmin teevalikoimaan ja peruin pahat puheeni. Espanjasta löytyi Pompadour -merkki ja samaa kamaa myydään Suomessa Teekanne -merkillä. Tästä vinkistä kiitos Nollikselle.

No joo, eheytynyt suhteeni vihreään teehen kärsi pienen kolauksen. Katsokaa nyt tätä, sievä Greengaten kuppi ja reunassa roikkuu näppärän näköinen teesihti.

Moni kuppi päältä kaunis

... vaan on suttua sisältä, kiitos Ikean teesihdille

Että kysymys ikealaisille teesihdin suunnittelijoille; miten meni noin niinkuin omasta mielestä?
Vaikka miten varovasti minä teen tuohon siivilään ujuttaisin, se holahtaa aivan liian suurista reijistä läpi suoraan teekuppiin. Ja jos noita sattumia katsoo tarkemmin, aika hemmetin iso lehdenriekalekin siellä killuu. Tuosta on makunautinto kaukana.

Pitää nöyrtyä kaivelemaan entiset hyväksi havaitut teesihdit esiin ja nakata noilla ikean heräteostoksilla kierrätyslaatikon kitaa kohti.

Onneksi harmini aiheet ovat näin pienet. Ulkona on nyt -27° pakkasella, isossa uunissa roihuaa tuli ja Torppa lämpenee. Paikoilleensaatu väliovi takaa sen, että lämpö todella jää Torppaan, eikä valu hataramman Herrasväen eteisen kautta harakoille. Ulkoeteisessä on nyt +12° eli talvetettaville pelargoneille just passelin viileää.

Hevosten jumppaliikutus jäi väliin tänään, Ponimies pääsee pienelle verryttelykävelylle. Täytyy kai ensin vetää pitkää tikkua kuka tuonne pakkaseen joutuu Ponia taluttelemaan. Töttis saa notkua tarhassa, hällä ei niin väliä. Liikkuu vain hyvällä säällä ja yleensä sunnuntaisin.

Huomenna on vaihteeksi aivan arkinen torstai, männäviikkoina torstait ovat olleet aattopäiviä. Ihan kiva tämä pehmeä lasku arkeen, ensi viikko onkin jo totisempaa puurtamista.

Paljon olisi kerrottavana kutkuttavia juttuja, mutta joista en nyt vielä hiisku sanaakaan, Karma tuskin huilaa pyhinäkään. Sen verran herutan, että työhommeleihini taitaa vihdoin tulla kauan funtsailtu ja kaivattu muutos. Muutoksen suhteen kärsivällisyys palkitaan ja vasta loppuvuodesta pääsen nauttimaan alustavan työn hedelmistä. Sitä ennen ollaan hissuksiin. Se on vielä mainittava, että loppuvuoden sadonkorjuun hetki pitää todellakin ansaita, ei ole ehkä helpoin valinta mutta sitäkin kuumottavampi.

Mukavaa Loppiaisiltaa, missä lienetkin! Pipo päähän!

Se todellakin on YKSIsivuinen... 

PeeÄäs: ei meiltä Torpasta maalattavat puunväriset ovet lopu, alakerrassa on vielä yksi, vessan ovi joka äljöttää keskellä muuten rempattua tilaa rumana kuin syylä nenässä. Yläkerrassa on kaksi makuuhuoneen ovea samassa jamassa.