Pala kakkua

Tiistai-illan valinta

Heipä hei taas. Niin ollaan rämmitty torstaihin ja viikko alkaa olla viimeistelyjä vaille valmis. Tämä viikko on viimeinen tätä tammikuuta. Säitä jos katsoo niin huhtikuuta eletään, +3° ja vesi/räntäsadetta. Kalenteri kuitenkin jököttää vielä tammikuun lehdellä. Esikoinen täyttää 16 ihan pian, voi himpula sentään. Muistan niin hyvin kuinka istuin valtavan vatsani kanssa untuvatoppiksessa Meilahden bussissa ja ramppasin yliaikakontrolleissa kahden päivän välein. Oli kuuma ja oli tönkkö olla. Oi niitä aikoja! Nyt täällä honkkelehtii pitkäkinttuinen ja hetkittäin pelottavan fiksu teini. Toinen tulee perästä. Ja kahden vuoden päästä ryökäle saa jo äänestää, monen muun oikeuden lisäksi. Mutta takaisin tähän talveen joka on talvista kummallisin.

En voi sille mitään, mutta minusta kaikki varoitukset alkaen lumisateesta ja tienpintojen liukkaudesta alkavat olla jo hysterian lietsomista. No shit Sherclock, talvi on talvi ja silloin on lunta, jäätä, liukasta, hankalaa. Nykyisin varoitellaan ihan erikseen liukkaista kävelyteistäkin. Miten tyhmiä ihmiset ovat vai pidetäänkö meitä tyhminä? Kyllä kai jokainen tajuaa, että talvella voi olla liukasta myös siellä kaduilla.

Meille maanantaina ja tiistaina satanut lumi oli kuohkeaa ja helppoa kolattavaa. Nyt se on hemmetin märkää, raskasta ja pistää puuskuttamaan. Onneksi Iso-J tulee kotiin tänään ja lupasi hoitaa pihan suuret linjat ynnä hienosäädön kuntoon.

Tämä viikko on sujunut ihan normaalisti. Paitsi että olen ängennyt päiviini vakoilureissuja kuten aiemmin kerroin. No mitä vaklasin? Kaupungin Pilatestuntien tarjontaa, yksi paikka vielä jäljellä. Osa vaatii toisen käynnin ja oma suosikki löytyi jo. Jos tuulet ovat suotuisat ja luoja suo, minusta tulee isona aloitteleva Pilatesohjaaja. Valmiiksihan siinä hommassa ei ikinä tule, aina on uutta opittavaa ja jokainen ohjattava on erilainen. Koulutuksessa, tässä ensimmäisessä, on kolme tasoa jotka on tarkoitus suorittaa tämän vuoden aikana.

Tiistai-illan juomavalinta oli helppo. Vihreä tee sai jäädä purkkiin, sen sijaan kalastin jääkaapista siellä kierineen, uutena vuotena avatun pullon ja huitaisin siitä lasiin palautusjuomaksi. Hyvin palautti, hyvin nukutti. Päivä oli ollut pitkä, meinasin jo nukahtaa saunaan.

Pala kakkua?

Odotan tulevia koulutuksia innolla. Eilen Postipate toi kaksi paksua kirjekuorta, toisessa sentin paksuinen puntti paperitavaraa, toisessa kaksi dvd:tä. Tuo paperitavara on mahdoton mapitettava, virittelin oman sidonnan koska kolmireikäisiä mappeja ei näillä selkosilla myydä. Eikä voi laittaa muovitaskuunkaan koska materiaali on 0,5 cm leveämpi kuin tuttu A4:nen.

Eräs tekninen seikka pitää myös ratkaista, nimittäin materiaaliin kuuluvien kahden dvd:n katselu. Läppärissäni ei ole levyasemaa. Enkä todellakaan aio katsoa noita koulutusmateriaaleja isolta screenilta. Tässä huushollissa kun ei ole iltaisin siunaaman rauhaa katsoa keskittyneesti mitään. Joudun siis hautautumaan makuuhuoneeseen, luurit korvilla ja dvd jollain vempaimella läppäriin liitettynä. Olisiko jollakulla lukijalla suoraan kertoa ratkaisua? Aion toki syynätä verkkokauppojen tarjonnan ulkoisista dvd-telakoista jotka kytketään usb-liittimellä läppäriin. Liekö moisia edes? Yksi vaihtoehto on ottaa käyttöön joku vanhoista läppäreistä mutta sitten Perikunta on koko ajan kärttämässä tätä konetta käyttöönsä. Mokomat ahneet nilkit. Ja vanhat koneet eivät välttämättä jaksa pyörittää edes itseään, saati näyttää dvd:tä pykimättä.

No se pala kakkua... nöyränä selaan ennakko-opiskelumateriaalia sanakirja avoimena ja yritän saada edes termistöä auki. Että pullaan tukehtuu tämä ohjaaja-alokas heti alkumetreillä:

Nöyränä

Muilta osin elo Torpanmäellä sujuu lähes niinkuin ennenkin. Äitikulta on valitellut oloaan koko viikon ja tänään kehotin (käskin) voimallisesti ottamaan yhteyttä lääkäriin. Soiton seurauksena käytiin terkkarilla sydänfilmissä ja isomman sairaalan lääkäri filmin analysoituaan ottaa yhteyttä. Verenpaineet kuulema heittelee ja aiheuttavat kaikenlaista.

Minä tarvitsen ihan oikeasti kohta dosetin. Tiistaina aloitin ennakkolääkityksen tulevaa toimenpidettä varten, kahta eri pilleriä kerran päivässä. Onneksi niiden mahdollisia sivuvaikutuksia ei huomaa, ehkä niitä ei edes ole. Aamuisin vitamiinien lisäksi 1+1, päivällä 1+1, illalla 2+2 ja viidestä eri pakkauksesta. Alan olla kohta ihan ammattilaistasoa pillerinpyörittäjänä. Uskoakseni ja toivoakseni tämä pillerikausi on vain ohimenevä elämänjakso. Minulla ei ole pienintäkään aikomusta heittäytyä sohvaan sairastamaan.

Ensi viikolla käyn antamassa Kuopiossa yhden (!) verinäytteen ja seuraavana maanantaina käyn taloksi. Ja kuten sanoin, eiväthän ne tervettä ihmistä siellä turhaan makuuta, kotiin aion päästä viimeistään toimenpidepäivästä seuraavana päivänä.

Ajakaahan nätisti, siellä on talvi ja tiellä voi olla vaikka mitä. Kelikin voi vaihdella koska on talvi.
Älä tikahdu mihinkään, missä lienetkin!