Sitä samaa

Ihan vaan pikaisesti kirjailen päiväkirjaan, että tänään ei Torpan maaperään satanut pisaraakaan vettä. Eikä lunta. Eikä räntää. Ja minä näin (melkein) auringon!!! ... ehkä tuo on pikkuisen liioitellusti sanottu, mutta sinistä taivasta näkyi ja ehkä siellä jossain välähti jokunen kultainen sädekin.

Päivästä ei ihmeempiä. Aikaisin alkoi ja tähän on tultu. Hevoset taputeltu yöunille ja pienemmät pojat ovat tuvassa. Myös kissat ovat kotona. Ne tulevat iltalenkiltään hieman aikaisemmin, ehkä se on tuo pimeys ja ainainen vesisade joka tympii kissojakin.

Äitikulta joutui tänään ostamaan lisää kissanruokaa (minä näin ne pussit vaikka oli piilotettu salaattipussien alle) joten Veljekset Hulluudessa ilmeisesti viettävät lokoisia kissanpäiviä mummolassa sen sijaan, että ahertaisivat myyrätalkoissa.

Kaupunkireissun ansioiksi lasketaan se, että jo 3/4 Torpan nuppiluvusta on istunut parturikampaamon tuoliin tällä viikolla. Jäljellä on Iso-J jonka kohtaloksi jäi olla viimeinen. Ja se joka vika, se kuittaa laskun.

Koirapojat kävivät aamulla treffaamassa Herra Eläinlääkäriä ja nyt on kumpaisellakin leimat kunnossa rokotusten suhteen. Nasse joutui alistumaan hieman intiimimpään tutkimukseen. Löytyi täyttyneet anaalirauhaset ja mojova eturauhanen. Niihinkin löytyi käypä hoito joten nyt vain elellään seesteisiä ja huolettomia koirapapan päiviä.

Tänään tuli kutsukirje Jyväskylän näyttelyyn. Voi varjele, siellä on ihan järjetön määrä rekkuja. Peetuhan jää siltä reissulta kotiin, meiltä edustaa vain Nasse. No, mennään viimeisen kerran avoimeen luokkaan ja otetaan reissu kisakondiksen hiomisena.

Tämmöistä tänään, kohta saapuu etelän juna ja siinä pitäisi kaiken saamani informaation mukaan olla myös Siskolikan Esikoispoika. Laiha poika muuttuu mummon eväissä pullapojaksi. Tiedän miten järeät varastot pullaa ja piirakkaa ja muuta herkkua on varattu. Närästää jo pelkkä ajatuskin.

Hyvä näin, nämä tässä!
Huomenna paistaa aurinko lähes koko maassa. Pidä aurinkolasit mukana, missä kuljetkin!

PeeÄäs:
nykyään näillä selkosilla maristaan pakkoruotsista ihan kyllästymiseen saakka.
Minulle se on riemuruotsia (pöllin termin Siskolikalta), sillä on mukava verestää lähes unohtunutta kieltä Esikoisen läksyjen myötä. Jättekiva. Kanonbra. Lähden mielelläni hänen kanssaan kielikurssille serkkuja tapaamaan. Ja pitää toki tutustua ruotsin murrealueisiin, Ystadissa pitää käydä tutkimassa Komisario Wallanderin maisemat ja Tukholmassa tutustua suhuruotsiin. Åressakin voisi piipahtaa hiihtosesongin aikaan. Javisst! Ai joo ja Gotlanti...