keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Keskellä viikkoa


Näin sitä on tultu jo arkiviikon puoliväliin, marraskuu alkaa olla selätetty.

Tämä päivä on mennyt aamusta alkaen päänsärkyä kuunnellen, johan tässä olikin monta hyvää päivää takana. Hiljaa kun makaa paikallaan hämärässä niin olo on ok, valot, hajut, äänet ja jalkeillaan heiluminen tekee pahaa. Nyt kaksi kahvimukillista on pysynyt sisällä joten luulen, että vielä tästä tokenen.

Yöllä oli satanut lunta. Jos se olisi kuivaa ja kuohkeaa kunnollista lunta, sitä olisi noin 4 senttiä. Mutta kun se on vetistä röppöä, sitä on kaksi kiukuttavaa liikasenttiä. Eihän noiden takia kannata kolaa varastosta hakea, sulavat kuitenkin iltaan mennessä.

Minä jo niin iloitsin kylmänhuuruisista päivistä ja taas tämä englantilainen ilmasto iski päälle. Torpan vastaiskuna tein vihdoin päätöksen mieltä kaihertaneesta kumisaapasasiasta, niin, oikeasti, se oli pienoinen kriisi... Tuossa aikanaan tilasin itselleni uudet hienot Hunterit. Entiset lähestulkoon kuljin puhki. Ja muuan Poni Sörsselson tuhosi loput.

No ne uudet ihanuudet olivat sitten kuitenkin pari senttiä liian pitkät (minä EN ole hukkapätkä, omasta mielestä ainakaan) joten haikein mielin palautin ne.


Tein uuden tilauksen, lyhyestä mallista. Semmoiset mulla oli edellisetkin ja nyt otin talven pirteäksi väriksi mustat, kiiltävän mustat. Ei mulla mitään kumpparifetissiä ole mutta nuo nyt vaan ovat arjen sulostuttajia ja hyvä lesti ynnä käyttömukavuus ovat noissa kumppareissa lajinsa aatelia.

Vinkiksi pidempikinttuisille, Adjustable -malli on säädettävä joten menee hyvin farkkujen, verkkareiden ja vaikka toppahousujen kanssa. Original Tall on se rimppakinttumalli.

Nyt vaan odotellaan Kustin polkevan ja jättävän lakkoilut vähemmälle jotta minäkin pääsen taas tuonne sohjoon rämpimään. Eipähän potuta ihan niin paljoa kun on uudet ja koreat kuljettimet.

Alkuviikko oli ihan sitä samaa, tuttua ja turvallista arkea. Hivenen hiljaisempaa koska Iso-J käväisi Isolla Kirkolla kokoustamassa. Pitivät vielä toisen kokouksen kotimatkalla Mäntyharjulla ja tuli eilen illalla kotiin. Eilen panostin oikein ajatuksella Kodin Hengetär -palkintoon, vein matot ulos ja puunasin nurkkia. Lämmitin uunin ja yritin vähän suunnitella joulukoristeiden paikkoja. Niitä silmälläpitäen yritin jemmata edes jotain niiden tieltä pois. Sanomattakin selvää, että edes jotain oli työn takana. Silmä on niin tottunut jo näihin olemassaoleviin juttuihin, ettei oikein osaa ottaa mitään pois.


Riemukaaren asukit pysyvät nekin viisaasti sisätiloissa. Totinen oli kanalla ilme kun jäistä maata nokki.
Nyt olisi syytä nokkia jotain itsekin, ettei päänsärky ylly verensokerin laskiessa liian alas. On tämä vähän tylsää kieltämättä. Sairaala toimi ripeästi ja oli tunkenut minulle lääkäriajan vielä ennen joulua. Tarvitaan lisäksi röntgenkuvat ja pitkä lista laboratorionäytteitä, onneksi niihin oli jo buukattu ajat valmiiksi. Ja ajat passasivat kalenteriin.

Kalenterista puheenollen, nyt on sitten joulukuun viimeinenkin vapaana roikkunut viikonloppu buukattu, tuli kutsu Tahkon kauden avajaisiin. Ei sillä, että me olisimme mitenkään aktiivisesti hiihtokeskusten palveluita käyttävä perhe. Ei, tämä tuli yritykselle yhteistyökuvioiden takia. Ilmeisesti homma on hoidettu hyvin kun olivat lisänneet meidätkin kestittävien listalle. Päätettiin sillä sekunnilla pitää Iso-J:n kanssa firman pikkujoulut Tahkolla ja ihan yöksikin jäädään. Ollaan me hurjia. Tosin päivärahakeikkahan se on, perheellisen on pakko yrittää vapaa-aikanaankin…

Näin tänään, huomisesta en tiedä. Päänsärky saisi nyt lähteä vaikka kananhelttaan!

Mukavaa viikonjatkoa, missä lienetkin.


PeeÄäs:
meille asennettiin lauantaina etäluettava sähkömittari. Saiturin sieluun koskee joka kerta kun näen mittaritolpan tikittävän keltaista valoaan, siellä ne eurot ropisevat ja kerryttävät laskua. Vaikka tässä on miten uusittu sähkölaitteistoa ja mietitty sähkönkäyttöä, sähkölaskuissa se ei vaan näy. Eikä sillä, että sähkö itsessään olisi kohtuuttoman kallista. Se on se siirtomaksu ja verot ynnä muut pakolliset kulut jotka paisuttavat laskua hirveästi. Taidanpa hankkiutua päreentekokursseille ja ruuvata parit sulakkeet irti. Pahus!

19 kommenttia:

  1. Inha migreeni. :-(
    Toivottavasti tokenet.

    Kiva, että pääsette pikkujouluihin!
    Minä vapautin itseni Messarin rientoihin perjantaille kun on yksi "pakkolomapäivä" tälle vuodelle vielä pidettävä. Kallistuin siis laatuajan pariin koiranäyttelyyn turistiksi. ;)

    Sähkö on kyllä tolkuttoman hintaista. Omaa sähkölaskua katsellessa pohdin aina, että kuinka hirveitä summia maksavat sellaiset ihmiset, joilla on suora sähkölämmitys ja muuta yhtä mukavaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hiphei, me sitten toivottavasti osutetaan toisemme nokikkain Messarissa :D

      Migreeni alkaa olla mennyttä, kunhan saisin vielä ruokahalua jostain.

      Sähkölaskun ajattelu saa migreenioireet yltymään.

      Poista
  2. Mä olen yli-innostunut kumppareista tänä vuonna. Keväällä hankin vaaleanpunaiset nilkkuripituiset kumpparit, nekös vasta on hauskat. Ja minä en siis ole mikään pinkin käyttäjä noi muuten. Syksyllä sain lahjaksi tyylikkäät mustat pitkät saappaat, joissa on pari senttiä narua. Nekös vasta on kivat, käyn niillä koiralenkkien lisäksi töissä. Juurikin totesin työkaverille, että tällä viikolla joudun kerran pukeutuun muihinkin kenkiin, kuin saappaisiin, sillä menemme perjantaina balettia katsomaan, eikä sinne ehkä kehtaa mennä kumppareissa... Tallihommiin on luonnollisesti isompikin määrä saappaita, ikuisena haaveena olisi ostaa violetit Hunterit, mutta vielä en ole raaskinut. Koska edelliset halpis-violetit-saappaat on vielä ehjät. Mutta Hunterilla olis niin paljon kivempi sävykin. Ehkä joskus :). Kun pitää olla siis sävy sävyyn, kun hepan varusteet on violetteja, kun harmaata ponia pitää jollakin vähän värittää... ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, uusi kommentoija! Tervetuloa. Kumppareiden suosijoilla on näinä vetisinä vuodenaikoina kissanpäivät, varpaat pysyvät kuivina ja lämpöisinä kun lisävarustelee villasukilla ja lampaankarvapohjallisilla. Ovathan nykyisin vielä ihan katukelpoisetkin, vähän joka toisella nimisuunnittelujalla näkyy olevan oma kumpparimallinsa. Minä vannon engelsmannien nimeen, ne sateessalionneet brittiraasut osaavat homman ja koska kuningattarellakin kastuu varpaat, pitää olla myös tyylikkäät. Hanki vaan Hunterit, ovat hinta-laatusuhteeltaan parasta laatua!

      Ja kyllä, harmaa on hyvä väri hevoselle ja siihen passaa pastoraalinen liila upeasti! Poltettu oranssi käy myös ;-)

      Poista
    2. Kävin muuten kuikuilemassa blogiasi, näyttää tosi kivalta. Pitää tulla joskus ajan kanssa kahlaamaan. Hauskaa ruåttinreissua! Menettekö katsomaan isoja kisoja?

      Poista
    3. Kiva kun kävit kuikuilemassa meikän blogia :). Ruottinreissun kuvat on viime elokuulta, en vain ole saanut aiemmin noita heppaosuuksia postattua... Eli ei olla menossa kisoja katsoon :).

      Poista
    4. Siellä Stockholm Horse Show'ssa kannattaa käydä. Yhden Helsingin näytöksen lipun hinnalla siellä istuu koko päivän... Nyt on jäänyt monta vuotta väliin mutta tavoitteena on taas päästä mahtiviikonlopuksi vanhaan kunnon Tukholmaan.

      Poista
    5. Aa, onpas kiva, jos siellä on noin paljon edullisempaa. Pitää ottaa joskus ohjelmaan :)

      Poista
    6. Vertaa joskus nettisivuilla ;-) Tosin siellä on valtava expo ja Tukholmassa muutakin ostostarjontaa mutta HIHS -lippujen hyytäviin hintoihin verrattuna voittaa 6-0

      Poista
  3. Meillekin tuli sellainen etäluettava. Aina kun jääkaapi-pakastin alkaa hurista, sähkömittarin pulssi kiihtyy niin että ei lumiauran vilkkuvalosta erota. Todella stressaavaa katseltavaa!

    Parempaa pääoloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä justiinsa mietin, että tallaan syvän murehtimisringin mittaritolpan ympärille kun vahtaan kauhunkeltaisen valon vilkutusta :(

      Pää parani, mummolasta tuli iso vadillinen lämpimiä tuoreita karjalanpiirakoita <3

      Poista
  4. Hyvä että pääkipus on hellittämään päin sillä sen on perin kurja seuralainen. Kelit ovat täälläkin vähän sellaisia ollako vai eikö olla -talvikelejä eli joka toinen päivä pikku pakkanen ja joka toinen vettä. Loskaa ja liukkautta siis piisaa.

    Sähkölaskun pienuudesta on suurelta osin kiittäminen puulämmitystä sillä muuten menisi näin harvassa kämpässä järkyttävä summa jos patterit porottaisivat täysillä koko ajan, joten ymmärrän teikäläisen tuskaa kun niitä neliöitä on aivan toisella tapaa kuin tälläisessä vuokrakopissa.

    Älä liukastele uusilla saappaillasi - loskan alla piilee sitä inhaa jäätä ja kerrohan koiruuksille terveisiä ja pidä ittestäsi muutenkin huolta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne mun lantsarit jököttää postin lajittelukeskuksessa.

      Tänään sai asetella askeleensa tarkkaan, oli nimittäin pliukasta kun eilinen märkä lumi jäätyi yöllä. Suto lähti käpälästä koulun pihakiemuroissa mutta en liukunut ojaan. Enkä keilannut koululaisia. Onneksi.

      Poista
    2. Kaljamakelit on kaikkein pahimpia ja tarkkana saa olla Lätkistä viedessä, täällä kun ei hiekoitukseen panosteta (vaikka tiet on osuuskunta-periaatteella ja melkein jokaisella osakkalla on oma soramonttu).

      Poista
    3. Beagle kyljellään? Mitä tulee hiekoitukseen, paha ei anna paljostakaan, ei edes omasta soramontustaan :(

      Poista
  5. Migis on ihan perseestä. Mutta pakko vastaanottaa se mikä ylhäältä annetaan. Onneksi siitä toipuu :)

    Kanan ja kukon profiilikuvat oli tosi mahtavat! Ilme on taltioitu kaikessa tärkeydessään. Eka kuva kuvaa minun fiiliksiäni todella autenttisesti. Elämän vastoinkäymiset vyöryvät päälle infernaalisella voimalla. Joka rintamalla.

    Leuka nöyrästi rintaan ja kohti seuraavia vastoinkäymisiä. Ihmettelen syvästi, mistä sitä pieni ihminen löytää voimaa pimeän kaamoksen kekelle... keväällä tästä noustaan taas.

    Tuuli vonkuu ja ulvoo nurkkapelissä myrskyävissä lukemissa. Peiliään päällä oleva vesi pihamaalla tuottaa autolle pyrkivälle sielulle mielenkiintoita koreografiaa. Vielä olen pysynyt tolpillani. Huterasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi sinua, elämä kasaa raskasta taakkaa harteillesi :(

      Päivän askellusteema oli myös meillä: I'm not drunk. I'm just trying to walk like Captain Jack Sparrow...

      Poista
  6. Meille laitettiin etäluettava mittari viime vuonna ja sähkölasku nyt täysin arvaamaton. Meillä on sähkölämmitys, onneksi on puuhella,pönttis ja takka, ja se on kamalan kallis. Toivon saavani joskus säästöön uuden pönttiksen verran, kahdella lämmittäisi jo koko pikkuisen talon. Sähkölaskuun ei juuri voi vaikuttaa kun käytön osuus on niin pienio verrattuna kaikkiin muihin maksuihin. En huomaa eroa, vaikka samankokoisen naapurin talouden kanssa, vaikka meillä ei ole juurikaan sähköisiä vekottimia ja naapureilla hammasharjatkin ja riisikattila toimivat sähköllä. Jotenkin säästäminen tuntuu välillä turhalta, kun se ei näy laskussa, mutta onhan tämä kai aika ekologinen elämäntapa:):)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Tieto lisää tuskaa. Vaikka miten käyttäisi pesukoneen ajastinta ja yösähköä, ei se juurikaan vaikuta laskun loppusummaan. Ja sähköyhtiö takoo ennätystulosta vuodesta toiseen :-/

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com