Niinpä niin. Tottahan toki perjantai jouti viettää migreenin kanssa pimeässä pötkötellen.
Aamuhommat hoidin hammasta purren, mutta kun Nuorimmainen oli saateltu kouluun, karja ruokittu ja hevoset ulkoistettu, rojahdin viltti korvissa sohvanpohjaan. Äsken heräsin.
Nyt ei sitten nukuta tippaakaan. Mutta eipä särje päähänkään. Niskat ovat hieman jäykkänä liiasta makoilusta mutta veikkaan, että vertyvät iltaan mennessä.
Iso-J lähtee tänään nylkyttämään kohti etelää, odotettu kotiinpaluu vasta tiistai-iltana. Joten tässä ei todellakaan ole varaa minkäänlaiseen sairasteluun, se kiintiö on nyt tälle kuulle täys.
Eilen pötkötellessäni useampi ajatusta käväisi päässä, yksikään ei jäänyt ideasta oivallukseksi jalostumaan. Että siinäkin mielessä täydellisen turha päivä.
Nyt kahvia käkättimeen ja pohtimaan lauantain kuvioita. Torppa kaipaa kipeästi lämmitystä, siitä on hyvä aloittaa.
Elämä jatkuu, eihän se muutakaan voi.
Eikä tässä voi kesken rallin kyydistäkään hypätä. Älä hyppää sinäkään, missä lienetkin.
Sinä olitkin jo poikennut Luostarissa joten tiedät tilanteen ja niinpä minäkin toivotan sinulle pääkivuttomia päiviä <3
VastaaPoistaMikään ei ole niin kurjaa kuin maata sängyssä/sohvalla ja keskittyä pelkkään kipuun sillä se ei anna muuta mahdollisuutta.
Totisesti! Se on Tuskatila johon ei tahdo mutta joskus joutuu silti :(
PoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaPahuksen ikävä tapa hukata päivä. Mutta siitä tuli myös pakkolepoa - jospa sun kroppa huutaa jalkaa hetkesi pois kaasulta?
VastaaPoistaPohjanmaa sai eilen lumipeitteen, joka kasvattaa mittaa räntäsateen muodossa. Ei mikään hauska ulkoilukeli. Leivinuuni ja takka on lämmitetty myös tässä pirtissä. Tarkenee mukavasti.
* typot korjattu *
Se hyvä puoli noissa migreeneissä on, että nykyisin tulevat niin harvoin, että pääsevät ihan Tapauksina muistiin merkityiksi. Ennenhän ne olivat niin vakiokamaa, ettei jokaista edes noteerannut. Yrkkipussi sylissä eteenpäin :(
Poista