perjantai 15. marraskuuta 2013

Kuitti

Winston tunkiolla marraskuussa 2011

Jep. Tämmöinen viikko tällä kertaa. Olo on ihan yhtä tympääntynyt kuin tunkiota tonkivalla Winstonilla. Lumen määrä on suunnilleen sama kuin kuvanottohetkelläkin. Tänään sitä valkoista röppöä oli maassa ehkä tunnin, kaupungissa tuli vetenä se mikä meillä leijaili lumena.

Tästä viikosta ei ole vastusta puuttunut. Tiistai-iltana alkoivat vilunväristykset, inhottava lämmönnousu, luitakin jäytänyt särky ja kaamea lihaskipu. Ensin arvelin kyseessä olevan pikkuisen rankemmista treeneistä johtunut ylirasitustila mutta en oikein jaksanut uskoa itsekään.

Siinäpä sitten meni illat hoippuessa ja päivät nukkuessa, sillä jäytävä särky katkoi yöunet pikkuruisiin torkahduksiin. Epätoivoissani yritin päivisin pakko -luokitushommien jälkeen kursia kasaan järjissäpysymisen kannalta oleellisia unitunteja.

Jos jonain iltana läppäri olisikin ollut vapaana, en jaksanut edes avata sitä. Puhelimella kurkkasin netistä tärkeimmät kuulumiset ja pelasin aikani kuluksi candycrushia. Ja sitten taas nukuin. Onneksi olin hakenut kirjastosta maanantaina pari kirjaa joita olen sekalaisella menestyksellä lueskellut.

Tänään oli pakko raahautua jalkeille ja kaupungille, Äitikullalla oli audienssi Tikkamäen Takomolla eli keskussairaalassa. Tahdistin paukuttaa kuulema hyvät tahdit ja tasaiset rytmit joten ei uutta murhetta siltä saralta. Hyvä niin.

Pojat marraskuussa 2012

Tälle viikolle on kuulunut huonoja ja vielä huonompia uutisia useammalta suunnalta. Siksi oma nillitys kipeistä nivelistä tuntuu niin turhalta ja tarpeettomalta. Pitäisi vain osata ja muistaa iloita omasta suht tasaisesta arjestaan ja ennenkaikkea terveydestään. Se kun ei ole mikään ikuinen luonnonvara josta ammentaa.

Eli ei minulla ole ollut mitään sanottavaa.
Onneksi olen saanut pari mukavaa puhelua ja yhteydenottoa ja kieltämättä olo on ollut hitusen parempi niiden jälkeen.

Nasse on trimmattu nyt näyttelykarvoihin ja sunnuntaina pitäisi lähteä taipaleelle ennen sen kuuluisan suuruskukon pieremää. Vai oliko se sika joka pieri? Ihan sama, aikaisin lähdetään jotokselle kohti Jypinkylää, auto on lastattu pienillä terriereillä. Peetu jää kotiin kasvattelemaan muskeleitaan joulukuun mahtikoitoksia varten. Ja uutta kehää pukkaa jo heti tammikuussa, Kajjaaniin vie tiemme silloin.

Lohdullista on tietää, että kalenteri täyttyy ensi vuonnakin ja elämä jatkuu. Vaikka nyt onkin vähän mollivoittoiset tahdit. Ehkäpä tämä tästä.  Ja kyllähän se tästä. On se ennenkin alkanut taas elämä maistumaan ja turhat taudit ja vaivat jäävät taakse.

Kaveriterapiaa on tullut monista viestivälineistä ja karvakaveriterapeutit ovat hoitaneet antaumuksella soffalle langennutta emäntäänsä. Kaksi kuumottavaa terrieriporaa änkeää kyllä käsittämättömänkin pienistä rakosista kylkeen kiehnäämään ja Veli Milton tulee härskisti ihan vatsan päälle köllöttämään. Muuten kiva mutta se kissa kuorsaa nukkuessaan ja kuolaa.

Näin tänään. Olkoon huominen parempi. Missä lienemmekään!

Terrierin tarmolla

PeeÄäs: jotta viikko olisi täydellisen kuralla, nettiyhteys on juminut pitkään ja hartaasti. Tänään oli pakko tehdä rahansiirtoja tililtä toiselle PANKIN AUTOMAATILLA. Herranjestas, siitä on sata vuotta kun moisia masiinoita oli kauppakeskusten käytävillä ja laskunippu näpissä siellä toppatakeissa hikoiltiin omaa vuoroamme jonottamassa. Tänään minä kuitenkin toljailin Mr. Beanina koneella ja voin vain kuvitella miltä urpoiluni näytti pankin valvontanauhoilla.

Mikäli nettioperaattori, Suuren Elisan nielaisema paikallispuljumme, ei nosta palvelutasoa, tässä joudutaan vielä isoon nesteeseen. Ilman toimivia yhteyksiä ulkomaailmaan olemme täysin kädettömiä.

Ja vielä:
huomaan uuden lukijan, tervetuloa Keskeneräinen!

15 kommenttia:

  1. Ryppy ja rysäys se mun hieno meili katosi, kun yhteys katkesi.
    Se on ikävää, kun noita uutisia tulee. Täällä ollaan selviämässä kenties yhdestä ikävästä uutisesta, tosin niitä on jonoksi asti, mutta onpa yksi edes pois jonosta. Kiva myös, että seniorikansalaisessa virtaa piisaa.
    Pitäisiköhän kulkeutua JKL:n rekkunäyttelyyn paikan päälle. Se ei kyllä tee hyvää koirakuumeelle. Missä ja milloin?
    Pojat ovat hyvännäköisiä tuossa 2. kuvassa. Tuo näennäisen viaton, polttava katse.
    Otahan droppia, jos ei tauti muuten lähde. OP

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rekkunäytelmä on meidän osalta huomenna, puolilta päivin pitäisi olla kehässä jonka numeroa en just muista.
      Huomenna on terrieripäivä ja Paviljongilla siis ollaan.

      Uutisille ei mitään voi, elämässä tapahtuu joko ajan mutta joskus sitä miettii, että kyllä se elämä voisi ihmiset pikkuisen helpommalla päästää.

      Jos tulet huomenna Paviljongille, nykäise hihasta. Mä oon se jolla on kamera maskina

      Poista
  2. No vähänkö mie ajattelin jo, että tautivuoteelleko Toveri on kaatunna! Veteles valkosipulia tuoreena vaikka leivän päällä. Ja Lepoa. Sunnuntaina onnea kehiin ja iloisia kokemuksia kaikille. Älä jännitä itteäs tärviölle - kehän laidalla on se kamalin jännitys :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, huilaten on jo monta päivää mennyt. Kuumetta ei ole mutta katala nivelsärky vieläkin.

      Se on selvä, että kehän laidalla puntti tutisee. Paitsi ei Nassella ;-)

      Poista
  3. Oi sentään ja tervehdyttäviä loitsuja täältä Luostarin suunnalta <3
    Sulla on semmoinen vauhti että sä unohdat itsesi ja kroppa sit muistuttaa tällä tavoin että eh nainen, ei tätä maailmaa tänään valmiiksi tarvitse saada. Okei, ymmärrän pakkomenot mutta noin muuten, anna ittelles aikaa.

    Voi vehviläinen että tykästyin tuohon kuvaan missä koiruudet tuijottavat lautasta!
    Paljon puhutaan intensiivisestä katseesta mutta tuo on jo hypnoottis-intensiivinen :D

    Koitahan parantua ja onnea näyttelyyn <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Tuijotuksen voimalla voi koirien mielestä imaista lohiklöntin lautaselta, että kehtaavatkin ;-) Ja kyllähän ne kehtaavat...

      Poista
  4. Ainakin Nasse on ihan omissa hommissa tuossa kuvassa! :)
    Tsemppiä huomiselle.

    lähettää Tude ja Pönde

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Nasse on särmänä, tietää mokoma että huomenna vanha lähtee ja märkäkorva jää kotiin kasvamaan ;-)

      Poista
  5. Ne huonot uutiset toivoisi tosiaan voivansa pyyhkäistä pois, mutta ei Se useinkaan onnistu. Täällä hiukan samoissa mietteissä, miinus flunssa - onneksi.
    Onnea matkaan sunnuntaille, aurinkoisempia päiviä, mukavia uutisia väliin ja pudotkoon myös pari murua lautaselta nälkäisille terriereille ;).

    / Anu

    VastaaPoista
  6. Turvallista näyttelypäivää ja onnea kehään !

    VastaaPoista
  7. Uutisia odotellessa käyn täällä kuikkimassa :D

    Pohjanmaa kuittaa rivakkaa ilman vaihtumista. Heräsin aamuyöllä myrskyyn ja piha oli täynnä oksia, käpyjä ja irtonaista roinaa (mm. puutarhakalusteet olivat vaihtaneet sijaintiaan)

    VastaaPoista
  8. Uutisia odotellessa käyn täällä... toistamassa itseäni :D

    VastaaPoista
  9. TIta, ei se mikään myrsky ole, se on poltergeist...Täällä oli niin tuulista ja kylmää sisälläkin, että päätin hakea kaikki torkkupeitot (kun ei sitä koiraa ole), ja pysyä vällyjen alla koko päivän. Hyvä päätös.
    Miten Nassella meni? Ja, toivottavasti pääsitte ehjänä kotiin. OP

    VastaaPoista
  10. Phuuh! Kotiin selvittiin pitkän, pimeän ja myrskyisen taipaleen jälkeen. Nasse sai Erittäin Hyvät arvostelut muttei pokaalia kun olivat niin pieniä, ne pokaalit.

    Torpalla oli sähköt pois ja vasta iltaysiltä löysi sähkölaitos meidän töpselin. Tuuli ulvoo nurkissa ja minä kaipaan saunan päälle unta. Paljon.

    Kiitos kaikille tsemppareille! Nasse on niin superpappa <3

    VastaaPoista
  11. Mutta toivottavasti antoisa reissu! Nasse on kuitenkin se BigMan! Aivan sama prenikoille.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com