keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Syksy tuli taloon


Äitienpäiväruusu innostui kukkimaan. Siitä tietää, että on syksy.
Tiistai olikin jo ihan peruspäivä, tavallista tuttua ja turvallista arkea. Perilliset koulutielle ja itse melko pian perään. Kaikenlaista ajamista ja värkkäämistä olikin taas kertynyt.

Onneksi ehdin kaikkiin sovittuihin paikkoihin sovitussa aikataulussa. Mikä tärkeintä, ehdin myös punttien kolinaan. Viikonlopun löysäilyistä suivaantuneena haastoin itseni ylimääräiseen kyykkyjumppaan ja tein ihan mottipäisen määrän liikkeitä ja toistoja. Tänään eilisen tekemiset eivät vielä tunnu, mutta iltaa kohden ja yön aikana takuulla tuntuu. Torstaiaamu tulee olemaan ankea.

Yritän tänään pelastaa mitä pelastettavissa on ja käyn vähän palauttelemassa. Sekä heiluttelen vähän erilaisia puntteja käsitreenin nimissä.

Käsistä oli eilen puhe ja porina.
Minun vasen pikkusormeni on lääkärin sanojen mukaan: ihan välttävässä kunnossa vasemman käden pikkusormeksi, ei aihetta enempään.

Täysin en allekirjoita oppineen ihmisen väittämää sillä sorminivelessä on yhä lasinsiru. Sen kyllä tuntee.
Eilinen lääkäri totesi, että juu, suonenpää on tuossa ihan nähtävissä ja jos minä nyt tuon avaan niin siitä verisuihkusta ei loppua tule ja sitten menee lopun päivän aikataulut pilalle.

Tuossa vaiheessa minun oli äärimmäisen vaikea hillitä itseni nauramasta ääneen. Lääkäri oli toki 45 minuuttia aikataulusta jäljessä ja huoneestaan kuuluvasta naurunremakasta päätellen työt maistuivat ja juttua riitti kolleegan kanssa. Jonka poistumisen jälkeen sain vielä odotella kymmenkunta minuuttia ennenkuin minun vuoroni tuli.

Parasta kaikessa oli lääkärin ohje nivelessä olevan kyhmyn poistoon:
haet nyt apteekista syylänhoitoon tarkoitettua salvaa. Se kuorii tuota pattia ja arpea pienemmäksi. Toki jos nyt jotain mätimistä tai tulehdusta ilmenee, otat sitten yhteyttä lääkäriin. Kuvata ei tarvitse, jos siellä on vielä lasia, se kyllä kuoriutuu ajan oloon näkösälle ja poistuu.

Jepjep. Tein jo omat johtopäätökseni jatkohoidon suhteen.



Iltapäivällä alkoi sade. Vettä tuli oikein syksyisellä voimalla ja keltaiset lehdet kieppuivat kiivaasti maata päin. Minä tuikkasin tuvan hellaan tulet ja nautin kaikessa rauhassa lämmöstä. Veljekset hulluudessa ihmettelivät kovasti hellan läheisyydessä huokuvaa lämpöä mutta onneksi muistivat, ettei sinne kannata hypätä. Ottaa kipeästi käpäliin, kumpikin on nuorempana asian testannut.

Veljesten touhuista oli viikonloppuna puhetta. Ne ovat monta kertaa istuneet Patsymummon ja Ellin hautojen äärellä. Mustina ja synkeinä tuijottaneet hautakumpuja kuin hartaat hautausurakoitsijat. Tähän tuli nyt tieteellistä faktaa. Ne surevat. Merkillistä, mutta ihan järkeenkäypää. Kissan viisaus ja monimutkaiset aivoitukset eivät ikinä ihmiselle selviä, eikä tarvitsekaan. Pitäköön kissa salaisuutensa.

Nyt on syytä pakata kamat ja suunnistaa kaupunkiin. Iso-J ajelee jossain kainuun peräkorvessa ja selvittelee reittinsä kotiin huomenna. Tämmöistä tämä välillä on. Yksi kun tulee niin toinen lähtee mutta Torpalla arki pyörii.

Hyvä niin.

Mukavaa päivän jatkoa, missä lienetkin.




10 kommenttia:

  1. Tottakai veljekset hartaudessa surevat, sehän ON päivänselvää. Sniff, tuon artikkelin luettuani päätin lopettaa lihansyönnin.

    OP

    VastaaPoista
  2. Voi vehviläinen mikä lääkäri ja en todellakaan haluaisi loukkaantua teilläpäin jos taso on tälläistä :D

    Kissat eivät olet tästä maailmasta ja siksipä niillä onkin oma mystinen maailmansa jota me ihmiset emme todellakaan ymmärrä mutta mitä taasen syksyyn tulee, niin ihmeen lämmintä on sillä korvessa mittari näytti tänä aamuna +13 astetta ja todella lämmin tuuli puhalteli hiljalleen. Uusi kesä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen kyllä ihan tyytyväinen paikallisiin lääkäripalveluihin ja olen apua ja hoitoa saanut aina sitä tarvitessani. Tuo eilinen kohtaaminen jää kuriositeettina ja toivottavasti poikkeuksena aikakirjoihin.

      Lämmintä on täälläkin, +14. Pitkä, kuiva ja lämmin syksy kelpaisi kyllä.

      Poista
    2. Ymmärrän eikä tarkoituksenani ollut halveerata sikäläistä terveydenhoitoa. Paranemista ja pikaista sellaista!<3

      Poista
    3. Hönö. Kyllä meilläkin on näitä lääkärinlupansa muualla jo menettäneitä tikkatauludiagnooseja harrastavia epattoja.

      Yksi kuittasi enterorokon märkäruveksi...

      Kyllä tästä kunnossa ollaan, kiirettä vaan pukkaa :D

      Poista
  3. Kävin jo aiemmin päivällä sun "Vastaa viestiin" lootan äärellä kykenemättä kirjoittaa yhtään mitään. Näppäimistön mykistyminen johtui lääkärikokemuksestasi. Että silleen... ei tuohon voi sanoa mitään sellaista, josta ei joudu rikostutkintaan. Toivon lääkärille eniveis vähintään tuskallisesti vaivaavia peräpukamia. Mieluusti myös joku hyppykupan kaltainen, vaikeasti tunnistettava vaiva. Ja kohtelu sitten saman tyylinen kuin mitä itse sait. Oppisi jotain.

    Kauniit kelit uhkaa loppua. Minä laittelen puutarhaa syystöillä valmiiksi kevättä varten. Suljetulla osastolla kuvia. Alkuviikosta lähetän sulle valkosipulit ja yrttilitkut. Yksikö vai montako pulloa Vilustusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olihan se melkoinen ylläripylläri, ekaa (ja toivottavastii viimeistä) kertaa sen ihmisen vastaanotolla kävin.

      Kaksi vilustusta ja jos on niitä sieluntippoja niin seniorille semmoinen ;-)

      Radiossa lukivat metsäpalovaroituksia... Syyskuussa!! Lämmin on, mutta tänään pilvinen päivä. Onneksi hevosten loimitusta ei tarvitse vielä aloittaa. Ovat vielä yötkin ulkona.

      Poista
    2. Kuitataan luetuksi. Sielunrauhaa on kans. Laitan sitäkin putelin mukaan.

      Poista
    3. Kiitos jo etukäteen. Seniori kaipaa rohtoja, etenkin nyt kun lähipiirissä on näitä Isoja Suruja :/

      Poista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com