lauantai 22. kesäkuuta 2013

Tätä ei opeteta ratsastuskoulussa


Näin sitä mennään, laitumelta talliin. Tätä EI todellakaan yksikään vastuullinen vanhempi tekisi, ei varsinkaan itse lapselle ehdottaisi, eikä todellakaan itse punttaisi tytärtään hevosen selkään. Kaikki turvavarusteet puuttuvat. Myös suitset, satula, asianmukainen vaatetus.

Tästä kuvasta muuan järkevä ihminen pahoitti fb:ssä mielensä. Ihan syystä. Onhan tuo nyt ihan edesvastuutonta.

Kuva jatkuu niin, että tytär ratsasti suomenhevosen talliin ja jalkautui vasta hevosen karsinassa.
Näitä hetkiä ei voi kokea missään muualla kuin kotona, oman hevosen kanssa. Silloin kun luottamus on 120 %, kaikilla.

Ja silti voi moni asia mennä pieleen. Tämä tytär putosi omalta poniltaan vajaa vuosi sitten, tunnetuin seurauksin, ranteet kipsiin kuudeksi viikoksi.

Ei, minä jätän pumpulikääreet tämmöisenä kauniina kesäiltana pois ja annan ihmisentaimen nauttia hetken täydellisestä luottamuksesta, voitonriemusta ja villistä vapaudesta. Nuo viisikymmentä askelta hevosen selässä kantavat seuraavat viisikymmentä vuotta. Asia joka ei tule unohtumaan.

Anteeksi teidän kaikkien nyt mielensäpahoittavien puolesta. Tämmöistä tämä elämä joskus on, riskipeliä.

Tämä veneilijä sen sijaan saa rauhassa pissata kannelta eikä taatusti huku. Korkeintaan rysähtää pelto-ojaan ja saa mustelmia.

Näin meidän kylillä, äärilaidasta toiseen.

Kesäyö olisi kauneimmillaan, superkuu killottaa taivaalla ja päivä on ollut kaunis, hieno ja mukava.

Syötiin hyvin, savulohi on mitä mainiointa ja käytiin pitkällä ajelulla sitä ennen.

Torpalla kaikki hyvin, toivottavasti sinullakin. Missä lienetkin.

Hyvää ja leppoisaa illanjatkoa !









17 kommenttia:

  1. Sitä mä vain ihmettelen, miten paatti on päätynyt pellon laitaan?

    Ja kyllä - olen ratsastanut suitsitta ja satuloitta hevosella minäkin. Ilman kypärää. Hieno fiilis kulkea yhteisellä ajatuksella ja syvässä yhteisymmärryksessä. Tytöllähän oli riimunaru kädessä - sillä tarvittaessa hallitsee hevosen ympyrälle. So what's the Big Deal? Muuta kuin hyvä mieli.

    Mahdottoman vaihteleva keli on ollut tänään puuskaisesta myrskytuulesta täysin tyyneen iltaan, kalseasta hellelukemiin.

    VastaaPoista
  2. Tita, sä tajusit tuon hevoskuvan. Käsijarru on ja tyttö osaa sitä käyttää. Ainoastaan pystyynnousevaa tai pukittavaa hevosta se ei jarruta mutta sitä myöten voi silti laskeutua suht turvallisesti alas jos ei hätäänny. Arvaapa ollaanko opeteltu heittäytymistä alas sen jälkeen kun kädet katkesivat? Nyt se osataan.

    Paatti on ollut tuossa aika kauan, on sen mun pidemmän lenkin varrella. Ison veden rantaan on tuosta pari kilsaa. Turvaveneilyä totisesti. Ettei kukaan hukkuisi.

    Säät ovat olleet upeat. Aamu enteili hellettä mutta sitten nousi vähän tuulta. Hieno kesäpäivä. Yön valo on nyt upea, vähän harmittaa kun ei ole kameraa mutta tälleen tänä vuonna.

    Paarmanpirut löysivät hevoset ja myrkyt loppuivat tänään. Heti maanantaina täytyy sännätä ostamaan tervaa, höyheniä ja kanankauloja. Tai sitten sitä Dr. Repelliä. Ja pikiöljyä.

    VastaaPoista
  3. Juuri tuolaisia kokemuksia täytyykin lasten ja nuorten päästä hevosten kanssa kokemaan! :) Kunhan ei jää tavaksi ilman kypärää hummailla. ;D Teininä mulla oli hoitohevoseni mökillämme mukana. Pelkän riimun kanssa jolkoteltiin aamuisin hiekkatietä pitkin hakemaan sanomalehti postilaatikosta ja pihalla nurmikon syöttelyt tapahtui miltein makaamalla hepan selässä. :) Nyt ei takamukseni enään kestä edes ilman satulaa menoa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä MyyTippa, sinäkin tajusit heti kuvan tunnelman.

      Yksi jos toinen hevosten kanssa nuorena ja huimana värkkäillyt on varmasti joskus näpistänyt sen hetken jossa on tehty jotain ilman järkeä :D Kuten humputellut pelloilla ilman turvakypärää. Minun nuoruudessani tosin oli vain munankuorimalli Wembley.

      Kypärät ovat käytössä myös pyöräillessä.

      Poista
  4. Osuin kerran radion ääreen kun aalloille pärähti ohjelma nimeltä kansanradio. Et muuten arvaakaan mistä kaikesta kelpokansalaiset voivatkaan mielensä pahoittaa :)

    Mä en tajunnut etsiä kuvasta "viittä virhettä". Näin siinä vain Onnellisen hetken. Ja hetkiin täytyy osata tarttua, vaikka sitten pienellä riskillä siitä että taivas putoaa niskaan. Muuten jää niin paljon elämättä ja kokematta.

    Mukavaa sunnuntaita karjalan kunnaille !









    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voihan Kansanradio, se on kyllä mielensäpahoittajien virallinen kanava ;D

      Nimenomasn hetkessä elämistä, sitä minäkin tarkoitan.

      Mukavaa tallipäivää teillekin ja kivoja hevosentuoksuisia kesäpäiviä !

      Poista
  5. Uhhhh - tuota minäkin tein penskana eikä kukaan huutanut (paitsi faija: PÄÄ pystyyn! EI, EI takapää!!! :D)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Oli ihan parhautta loikata naapurin työhevosen selkään ja vain olla. Ansa söi ja minä loikoilin, ja unelmoin omasta hevosesta.

      Poista
  6. <3 <3 <3 !!! Oikeaa meinikiä, hieno kuva ja varmasti oli sellainen hetki joka tullaan muistamaan hautaan asti. Suoraan sanoen jotain liikahti tuolla sisällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi muisto lisää lapsuuden huolettomien kesien ketjuun.

      Poista
  7. Me naapurin tyton kanssa "lainattiin" setani suokkitammaa laitumelta harva se paiva. Leija seisoi kuin tatti paikallaan ja me kuviteltiin olevan vahintaankin cowboyta tai inkkareita. Tamma oli paljon viisaampi kuin me.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevosen viisaus on suuri. Muistan ikuisesti miten Herra Harmaa askelsi varoen kun Esikoinen vaappui kolmivuotiaana sen selässä. Oli kypärä ;-)

      Kalliin lastinsa arvon tietäen hevonen kulki kuin kuninkaan saattojoukon johtoratsu <3

      Poista
  8. Näyttää mukavalta ja varmasti tärkeä hetki. Minä en tuosta hevosten kanssa olemisesta tiedä mitään, mutta kai sielläkin on nykyään kauheasti turvamääräyksi, niinkuin kaikkialla.
    Meillä oli lapsenpapsi ekaa kertaa paatilla ja turvaliivit oli päällä laiturissa ja kun lähdettiin, mutta siinä helteessä otettiin kyllä hiostava vaate pois pikkuiselta matkan ajaksi. Siis, veneillessä ei ollut veneilyliiviä, mutta ei kyllä ollut veneestä putoamisen vaaraakaan ja jos olisi tullut haaksio, niin liivi oli vieressä.
    Muistan myös, kun tytär, joka oli ajanut paljon moottoripyörää, sai ensimmäistä kertaa kokeilla isän harrikkaa. Sortsit jalassa, ei kypärää, ei hanskoja, mutta pikkuinen mökkitie, eikä muita kulkijoita. Oli kuulemma ihanaa:):)Tuosta ajelustakin on jo kymmenen vuotta, mutta kuulemma muistissa pysyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elina, juuri näin luodaan muistoja. Hyviä muistoja.

      Poista
  9. No sitä määkin kyllä kauhiast ihmettelen, että miten TUOSTA kukaan mielensä pahoittaa?
    Voi elämän kevät... Onneksi sinä olet järkevä äiti ja annat lapsen kokea oikeita ja hienoja elämyksiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D sanoo 'järkevä' äiti -ja yhtyy tyttärensä riemuun.

      Se henkilö joka asiasta meteliä piti, on melko kärkäs sanomaan kaikesta, kaikille. Eipä ollut ensimmäinen kerta tämä.

      Poista
  10. Onnea valitsemallasi tiellä. On varmaan hienoa kun tyttö saa elämyksiä toisiaan. Järkevää kehua vielä sillä kun on tippunut hevosen selästä ja murtanut kätensä. Onhan sitä ennenkin ratsastettu ilman suojavarusteita. En ole se mielensäpahoittaja, en ainakaan usko. Meinasi tuossa muuten ajaa ratikka joukon suojatiellä vihreitä kävelevän jengin päälle, ratikassakin on jarrut.

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com