Mielenliikkeitä

Eivät nämä ole korppikotkia vaan ihan viattomia kiuruvetisiä kananeitoja. Ovat löytäneet uuden yösijan, ulkokanalan kattokassisina. Päiden yllä on onneksi sekä kanaverkko, että terijoen salavan tiuha oksisto, lehvistö, mikälie. Vihreä asia kuitenkin (grönsak) ... vitsivitsi. Ilmeisen jännittävä yöpymispaikka, ihanan oma-aloitteisia neitejä nämä uutukaiset.

Hevosneiti sen sijaan oli kaikkea muuta kuin ihana. Oma-aloitteinen hän kyllä tahtoi olla. Täysin väärällä hetkellä.

Jos joku olisi tullut tänään pihaan siinä kuuden pintaan, olisin ollut varsin aulis lahjoittamaan hänelle hevosen. Kunhan olisi vienyt yhden niskojaan nakkelevan, ärsyttävän lissuhevosen pois silmistäni.
Koska kukaan ei tullut pihaan, jätin pissistamman kiekkumaan tarhaan ja siirryin kyökkiin silpomaan makkaraa.

Murhanhimoisessa mielessä kävi vaikka mitä ajatuksia aina salsicciasta prosciutto crudoon ja paistilihoista luusoppaan. Väkersin kuitenkin vuoallisen uunilenkkiä tomaattisoosipedille ja tungin uuniin. Aikani puhaltelin omat kiukkuni pois, mietin, funtsailin ja harkitsin erilaisia strategioita. Vähitellen päädyin siihen, että en minä osaa hevosentappoon ryhtyä. Pitää yrittää koulutuksellisia keinoja. Siispä leivänpala taskuun ja takaisin hevosen luo.

Tällä kertaa löysin tarhasta itsensä hikeen riehuneen hevosen. Eikä mennyt kuin muutama (pirun pitkä) minuutti ja hevonen tuli luo, kiersi takakautta oikean olkapääni viereen ja laski päänsä; Huokaus. Olen valmis. Mä jo lopetin. Sori.

No sori!! Ensin otetaan riemukilarit ja sännätään ohjat kaulalla, suitset maata viistäen sikarynnistyksellä hatkaan, rikotaan suitset säpäleiksi ja sitten leikitään niin vaikeasti tavoiteltavaa, niin vaikeasti tavoiteltavaa että! Että hitto!

No saihan se hevonen asian anteeksi kun noin nätisti tuli pyytämään. Kävin iltaruuan jälkeen vielä vähän varmistelemassa. Vielä yritti vähän metkuja, mutta vanhoista keinoista toimivin on kiristys. Uhkailulla ei tee hevosen kanssa mitään ja tämä oli väärä tilanne lahjonnalle. Kiristys toimii. Kaveri (Soppapossu) pois panttivangiksi (Iso-J:n kanssa maakellarin taa jemikseen syömään mansikoita).

Lopulta hevonen oli irti, ilman päitsiä ja naruja ja kulki askel askeleelta tahdissani. Odotti niinkuin hevosen pitääkin odottaa.

Joo... pitkään matkaan mahtuu kaikenlaisia käänteitä ja tämä oli nyt joku käänne matkalla jonnekin.
Kukapa ottaa hevosen mielenkäänteistä tolkkua. Omissakin on joskus ihmettelemistä.
Opin jotain kärsivällisyydestä. Opin jotain mielenhallinnasta. Opin paljon hevosesta.

Suuri oivallus oli se, että koska tämä kaikki kaaos tapahtuu kotona, minulla on mahdollisuus jättää hevonen miettimään turvalliseen paikkaan ja poistua itse paikalta. Poistua rauhoittumaan ennenkuin kenenkään kierrokset kohoaisivat kohtalokkaisiin lukemiin. Tilannetta ei voinut ratkaista heti, ei varsinkaan väkisin eikä peliä puhaltaa poikki, tasapeli tässä tilanteessa olisi ollut hyödytön. Silloin tarvitaan aikalisä. Ja se toimi tällä(kin) kertaa.

Kuinkahan monta ihminen vs. hevonen henkivääntöä päättyy siihen, että avuksi otetaan väkivalta? Siinä ei voita kukaan. Ymmärrän, että on tilanteita jotka on joskus pakko hoitaa välittömästi alta pois, tämä ei ollut ihan niin kohtalokas. Ei tarvinnut hallita pelolla, ei runnoa hevosensielua ihmisen voimin paloiksi eikä ottaa avuksi kättäpidempää. Ei tarvittu kakkosnelosta eikä raippaa, talikkoa, jakkaraa. Mitä niitä perinteisiä hevosenkesytysvehkeitä nyt tavataan käyttää?

Minun itsetuntoni kestää sen, että annan hevosen säilyttää hevosenylpeytensä. Se voi silti olla ihmisen kaveri ja olla sitä omasta halustaan.

Kiitos hevoseni, kyllä me tästäkin selvitään.

Kaunis kesäpäivä hämärtyy illaksi, se on heinäkuun viimeinen. Rauhallista kesäyötä, missä lienetkin.