Peltopalaveri

Aamutuimaan pidimme laitumella kehityskeskustelut. Läsnä minä, Soppaponi, Tötsätamma ja Kotiopettaja. Kuunteluoppilaana lauma kärpäsiä ja surisevia örkkejä.
Päädyimme siihen, että ponin kanssa jatketaan siitä mihin on nyt päästy. Ei ole ongelmia eikä niitä ole tarvis tullakaan. Mallioppilas.

Tamma pannaan vähän niinkuin kymppiluokalle, tarkkikselle ja vähintään tukiopetukseen. Seurataan käytöstä ja yritetään päästä ongelmiin käsiksi ennenkuin hevonen hoksaa niistä tehdä ongelmia.

Sunnuntaina seuraava seurantapalaveri ja rästien purku.
Alustavasti on myös sovittu, että ensi kesänä hevoset menevät muutamaksi viikoksi kotiopettajan laidunmaille. Jos oikein hyvin saadaan hommat hoidettua, voidaan livahtaa koko perhe samana ajankohtana Kreikkaan. Sille pariviikkoiselle lomalle jota on viimeiset kuusi vuotta milloin mistäkin syystä jouduttu siirtämään.

Mitenkäs sitä muuten pohjoisen ja kylmän maan kansalainen parhaiten avustaisi euroveljeään kuin matkustamalla kohdemaahan ja käyttämällä paljon matkailu- ja ravitsemuspalveluita. Mieluummin tämmöinen ihmislähtöinen avustusmalli kansalaiselta kansalaiselle kuin poliitikkojen touhuamat käsittämättömät miljardisiirrot. Vähän niistä miljardeista päätyy pargalaisen kalastaja-ravintoloitsijan perheen talouskassaan, veikkaan ma.

Kaupunkireissuun sain ängetyksi yhtä sun toista juostavaa asiaa ennenkuin kipaisin ihmettelemään ystäväperheen muuttoruletin viimeisiä käänteitä. Näin sivusta katsoen, äkkiä heiltä meni vuosi andalucian auringon alla, ihan vastahan he toivat punaisen vespansa meille jemmaan. Ja nyt pitäisi jo vespa kaivella varastosta vällyjen alta.

Mutta nyt näyttäisi olevan talo pesty suunnilleen katosta lattiaan ja omat astiat kaapeissa. Siitä se elämä ja arki toivottavasti pyörähtää käyntiin. Tervetuloa takaisin amigos, hombres y senoritas.

Kaupunkireissun ohjelmassa oli tapaaminen kuntovalmentajan luona. Huomenna on edessä mykistävän kauhea paikka, lähtötilanteen selvitys. Meinaa sitä, että saan eteeni rätingit siitä paljonko tässä vähäisessä ihmisen tomumajassa on laardia, löysää, lihaa, luuta ja muuta. Ruokapäiväkirjaa minulla ei ole vielä tehtynä, eiköhän sekin nakki napsahda heti huomenissa. No, sen suhteen ei juurikaan ole mitään pelättävää. Parannettavaa kyllä.

Ja entäs sitten ne iltaviinit? Pitääkö ne kaikki muka ilmoittaa? Voi jestas, tästä tulee niin tuskaa.

Selkäkin skannataan ja fysioterapeutti ynnä tämä henk.koht. piiskuri sitten värkkäävät toivoakseni inhimillisen kuntoutusohjelman. Tavoitteena on toimivampi selkä ja rangan alue. Mikäli matkalla tipahtaa jokunen kilo tai peräti jenkkakahvat haihtuvat, en perään huutele. Semmoinen hävikki on ihan kiva juttu.

Mikä mainiointa, pienyrittäjäkin voi hyödyntää verovähennyksinä myös tämmöisiä työhyvinvointia edistäviä palveluita. Työstähän se käy kuntoutuskin.

Yritin tiirailla salin hunksitarjontaa, näkyvissä oli lähinnä alamittaisia ja alaikäisiä kesäkolleja *hmph*

Alamittaisia sen sijaan eivät ole vadelmat. Siellähän on sato valmiina. Ja niinpä oli muuten joku muukin, katsokaas minkälainen räksä mielläpäin asuu...

Nassen ilme: siis mitenkään ei voi tietää mistä tuo vadelma tuohon on tipahtanut. 

Siellä se koiranturrikka seisoi vadelmapuskassa ja mässytti tyytyväisenä makeita marjoja. En minä moiti, en tietenkään. Hassuhan tuo koira on, siitä ei pääse mihinkään, syö vadelmat, mansikat ja saskatoonit suoraan puskasta. Nasselle vain pitäisi saada kiireenvilkkaa kaveri, oppipoika ja kisälli.

Tästäkin asiasta olisi syytä pitää peltopalaveria, mitenköhän minä asianosaisen eli Iso-J:n saan jallitetuksi paikalle? Ja olemaan avoimen positiivinen ja ennenkaikkea vastaanottavainen ajatukselleni koiramäärän tuplaamisesta. Saunapalaveri olisi ehkä suotuisampi ja jos vielä auliisti tarjoilen kylmiä juomia? Olisko se siinä? Toisaalta, ainahan voin vedota lähestyvään merkkipäivääni ja vaatia tasinkona omaa koiraa lahjaksi. Iso-J nimittäin sai Nassen synttärilahjaksi.

Näinä ankeina irtisanomisten, saneerausten ja alasajojen aikana olisi ihan positiivista kun jossain edes rekrytoidaan lisää työväkeä. Meille tarvitaan toinen tupaterrieri... korjaan työläisterrieri. Torppa työllistää.

Nyt on minun vuoroni työllistää Nukku-Mattia ja Höyhensaari airlinesiä.  Perästä kuuluu, sanoi herneenmaistaja.