Mummon rytmikone

Jatkan vielä reissukuvilla, muutama kiva löytyi kortilta. Tässä heti ensimmäiseksi vähän liinaharjaa ja suomineidon palmikkoa, mainio pari ja erittäin yhteensopivat.

Maanantai on ollut pitkä ja kieltämättä tunnelmaltaan vähän painostava. Oli vähän halju olo kun jätin Äitikullan sairaalan pääovelle aamuvarhaisella. En minä siellä olisi kuitenkaan mitään voinut tehdä, joten parempi oli kiiruhtaa kotiin, aamupuuhiin ja päivän hommiin. Sain muuta ajateltavaa ja aika kieltämättä sai taas kerran siivet.

Iltapäivällä puhelin piippasi viestiä; huomenna kotiin, olo hyvä, kaikki hyvin. Helpotuksen huokaus.

Piha on kieltämättä tyhjä ilman siellä piipertävää seniorikansalaista ja on outoa kun mummolan ovi pysyy kiinni. Onneksi tämä on väliaikainen olotila ja huomenna torpanmäen väkimäärä korjaantuu oikeaksi.

Sää oli hieno. Aivan pilvetön taivas ja kirkas auringonpaiste. Lämpömittarin lukemat vähän yskittivät, +5. Ilmankos varpaita kylmäsi ja ilmankos yöksi ulos unohtunut Veli Milton kipaisi kiireesti kotiin kun aamulla raotin töllin ovea. Milton mieliystävä, keinutuolilla ratsastava tupakissa.

Elättelin vähän toiveita, että tämän kesän lentävien tihulaisten lentonäytös olisi kylmenneiden ilmojen ansiosta jo nähty. Katinvillat, iltapuurotarjoilun aikaan laitumella oli niin hirveä määrä mäkäräisiä, että viisainta oli pitää suu visusti kiinni, silti niitä hirviöitä sai kakoa kurkustakin. Yöks. Ei niitä ennen tämmöistä valikoimaa ole ollut.

Ensi yöstä vaikuttaa tulevan kylmä, ehkä peräti hallayö. Eivätköhän ne pikkupistiäiset vihdoin älyä liihottaa talvisäilöihinsä.

Valtte, mitä sie hosut??!

Saa nähdä missä kunnossa yrttimaa on ensimmäisten hallojen jäljiltä. Basilikalle voinen sanoa hyvästit, se hienohelmahan se ensimmäisenä lakoaa rähmälleen kun vähänkin kylmää hönkää jostain puhaltaa. Salaatti ei niinkään herkästi hätkähdä, niillä on se tiuha lehtimassa joka varmaan jemmaa lämpöä.
Chilit eivät ehdi punastua, ne pitää kerätä vihreinä ja kypsyttää sisätiloissa.

Muutenkin kaikki on jotenkin hitaalla. Ensimmäisiä omenoita saadaan vieläkin odotella. Suunnilleen viikko ollaan satokaudesta jäljessä.

Toisaalta, päätimme taannoin pihaparlamentissa, että tämä vuosi on vähän semmoinen välivuosi säilönnässä ja mehunkeitossa. Tyhjennetään pakastimia (mon.) ja käännetään varastot ympäri. Äitikulta on kuitenkin toipilaana seuraavan kuukauden eli kiivaimman mehustuskauden. Ompuista viedään osa mehustamolle ja loput syötetään hevosille. Eikä edes yritetä saada kaikkia herukoita mehuiksi.

Ahneuksissani yritän syömällä syödä satoa pois, tänäänkin hotkin jonkinlaisen herukkayliannostuksen. Ne ovat vaan niin vastustamattoman parhaimmillaan just nyt. Että vielä otan tuon tertun. Ja tuon. *röyh*

Nyt kuittaan itseni petiin, päivä on ollut pitkä. Hyvää yötä, Jadekoiran hassunaaman myötä. Koira, jolla on Mauno Koiviston kulmakarvat ja katse.