Kolmas vuosi

Tasan kolme vuotta sitten, suunnilleen näihin aikoihin hyristeltiin tyttöporukalla kutostietä pohjoiseen. Sillä kertaa auto oli tavallista tanakammassa lastissa, muuttokuormaa tuotiin monella autolla ja mulla oli kyydissä myös kissat, marsut ja koira, perilliset ja Äitikulta.

Seuraava yö purettiin rekkaa ja loppujen lopuksi kippisteltiin yöllä kahden aikoihin synttäri- ja tervetuliaismaljoja.

Ensihuuma ei ole laantunut yhtään, arki on edelleen juhlaa ja tätä mäkeä osaan jo ylpeänä kutsua kodikseni. Meidän mäki, meidän torppa.

Tänään vuosipäivän ohjelmistossa on ollut kaupunkireissu. Lomalla ränsistyneistä perillisistä on nyt kampaajan toimesta ruopattu ihmisenlapsen näköisiä, pituutta on kesän aikana venähtänyt otsahiusten lisäksi myös kädet ja jalat. Varsinaisia honkkelivarsoja kumpikin. Loppuviikon etelänreissulta on ilmeisesti syytä hankkia paitaa ja farkkua taas vähän pidemmällä raajamitalla.

Kaupunkireissun jälkeen keräiltiin laidunpullukat talliin ja pikasiivouksella niistäkin kuoriutui ihan uskottavan näköisiä hevosia. Kesäkarva pöllähtelee irti, talvikarvaa kasvatellaan jo. Kavionlaittelija oli tapansa mukaan täsmällinen, tarkka ja huolellinen. Jännää oli se, että kumpikin hevonen nukkui seisaallaan talliin päästyään. Jätettiin molemmat omiin yksiöihinsä huilaamaan iltapäivän ajaksi.

Kun kengittäjä kurvasi pihasta pois, pihatietä ylös hyrritteli seuraava paku, nuohooja. Näinä vuosipäivinä täällä on näköjään aina tavallista vilkkaampaa trafiikkia. Rekkoja ei sentään näy niinkuin silloin ensimmäisenä iltanamme.

Odottelen jo seuraavaa kiesiä pihaan, Iso-J:n arvioitu laskeutumisaika alkaa olla käsillä.
En usko, että tässä mitään isompia vuosibileitä kehitellään, ulkona sataa ja muutenkin on vähän matalapainetta.

Sitäpaitsi, huomenna on kuntovalmentajan tapaaminen ja se perhanan ruokapäiväkirja pitäisi tulostaa. Ainoa asia, joka siinä on varmasti kohdillaan, on juodun VEDEN määrä. Viinitilkkasia ei luettelosta löydy ja muutenkin olen syönyt aivan liian vähän. Sapiskaa tulee ja aiheesta. Eipä siihen enää kehtaa pientäkään kankkusenpoikasta hankkia joten paukkukorkkijuomat jääkööt tänään(kin) viileään.

Uusi vuosi torpalla tuo varmasti eteen kaikenlaista, toivon julkeasti kaikenlaisen pitävän sisällään pääsääntöisesti tasaista, tavallista arkea. En kyllä protestoi jos lottovoittoa tyrkkää ja reippaana tyttönä kestän jos semmoinen taakka kannettavaksi annettaisin.  Ei toiveissa mitään ihmeempiä highlightsejä mutta ei kiitos murheen alhojakaan.

Uuteen vuoteen lähdetään myös sillä tavoitteella, että Esikois-Perillisen askartelema Koira-Kassa  -purkki tursuaa pian seteleitä ja saadaan Nasselle partiokaveri. Vainua on jo... pennunhajua *puspus*
Me mennään näillä, toivottavasti muillakin on mukava ilta. Missä lienettekin...

PeeÄäs: otsikko johtaa vähän harhaan... kolmas vuosi takana, neljäs alussa. Tämä torpan ajanlasku on vuosi vuodelta mielenkiintoisempaa