Lomat loppuu

Parahin päiväkirja,
huomaan, että viime viikon torstaina olen viimeksi jättänyt merkinnän.
Tänään en liitä mukaan kuvia, ne ovat jossain kameran syövereissä enkä millään jaksa nyt ryhtyä sitä kuvatulvaa setvimään.

Etelän reissu oli huippukiva, mahtava ja hauska. Oikein tervetullut irtiotto kotiarkeen. Kuin myös mahdottoman kiva lomanlopettajaisreissu.

Tiiviin ostospäivän jälkeen taitelin pikkuisen ja pölyisen reissukiesin Mankkaan mummilan pihaan ja torstai-illan aktiviteetit olivat ihan vaan olemista, kuulumisten vaihtamista ja sen semmoista. Perusmeininkiä mummilan tyyliin.

Perjantaina ajoreitti kulki Hipposportista Sellon kautta Vermoon, sieltä salamana Ison Omenan kauppakeitaaseen ja sitten takaisin Mankkaalle. Teemme perillisten kanssa harkittuja täsmäiskuja sellaisiin ostoskohteisiin joita ei kotikulmilta löydy. Myöhemmin iltapäivällä matelimme Länsiväylän ruuhkissa kohti Inkoota. Muutama muukin auto pyrki samoille koordinaateille ja saariston suuntaan joten matkaan tuhraantui tovi jos toinenkin. Täytyy myöntää, että Länärin remontti ja jatkaminen tulee tarpeeseen, perustelluista syistä.

Päivölänmäellä oli tunnelma niinkuin aina ennenkin. Se on semmoinen rauhan laakso. Hevosia, koiria, kissoja, ihania ihmisiä ja kaikkea. Joku viritti koiranpentuansankin... sanotaan nyt näin, että silloin minulle ainakin kirkastui minkälaista terrierinpentua en omaksi hermosahakseni huolisi vaikka minulle maksettaisiin. Aikamoinen pakkaus oli muuan terrierityttö... räkytiräkytiräk.

Inkoon satamassa odotteli kantarelliyllätys, kiitos ja hali Seijalle. Valitettavasti tuliaismunukat palasivat takaisin tänne... heikosti menee näillä rouvilla kun munatkin unohtuvat.
Ruoka oli hyvää, risotto ihanaa ja seura parasta. Jälkiruokana kotikeittiön letut ja sen jälkeen ei juuri muuta jaksanut kuin kellahtaa majatalon petiin ja purjehtia vanhoille kunnon höyhensaarille.

Lauantaillekin riitti sekä lämmittelyajoa että totista matkantekoa. Ehdimme rapsuttelemaan muutamaa hevostakin ja juomaan tallikahvit. Kotipihaan kurvasimme hyvässä järjestyksessä ja aikataulun mukaan 21.18 tasan. Sauna tuli tarpeeseen ja yöuni omassa pedissä oli hyvä ja syvä.

Kiitos kaikki ihanaiset jotka matkalla tapasimme. Monta paikkaa ja ihmistä jäi tälläkin kertaa näkemättä. Ehkä jo seuraavalla kerralla? Ja kyllä, kyllä tänne meille on ihan sama hyväkulkuinen tie mikä täältä eteläänkin. Matka joutuu molempiin suuntiin. Teretulemast vaan.

Nyt onkin jo viimeinen lomapäivä, aamulla pikkuväki piipertää koulutielle ja arki alkaa. Toisaalta ihan kiva saada tähän elämään rotia ja järjestystä, aikatauluja ja rutiineja. Jännityksellä odotan, minkälaiset lukujärjestykset saamme arkea ohjaamaan, ylimääräiset kieliopinnot nimittäin pidentävät koulupäivää tuntuvasti. Erityisesti siksi, että viikottaiset kielitunnit ovat muilla kouluilla. Bussiyhteyksistä sopii vain haaveilla, joten kulkemisten fiksailuissa on pientä lisäkierrettä. Rohkenen jopa veikata, että helvetillisen hankalaa arkea luvassa.

Toisaalta, maltan tuskin odottaa, että pääsen taas koulukirjapinon kimppuun kontaktimuovirullien kanssa. Kirjojen päällystäminen on oikeasti hauskaa, väittäkää vapaasti vastaan.

Lomat loppuu, tekeminen ei.