Tai se meni oikeastaan niin, että Äitikulta seisoi lasta ja pesuainetötsä kädessä meidän tuvassa ja sanoi, että nyt pestään ikkunat. Ei hunksia.
Ja niin me pestiin ikkunoita. Äitikulta jynssäsi alaklasit ja minä, pitkänhuiskea pygmi keikuin tikkailla ja kamppailin yläruutujen kanssa. Nehän tietysti aukeavat alhaalta ylöspäin... ja painavat kuin synnintaakka. Ei sillä, että minä tietäisin synnin painon. Olen vain kuullut sen olevan raskas. Arvelen, että vertaus passaa tähän tilanteeseen kuin punainen nenä Nasse-Sedälle.
Viissataakuus ikkunaa... no en tiedä onko niitä niin paljoa mutta riittää huomisellekin, pestäväksi. Miljoonasateen ikivanha renkutus tuli tilanteeseen sopivasti radiosta urakan aikana.
Homma jatkuu huomenna. Tarvitaan ruuvinväännintä (akku loppu) ja vähän muitakin vimpstaakeja, että kaikki ruudut saadaan kertaalleen kasteltua ja kuivattua.
Yläkerrassa onkin rankempi rasti, siellä ruuturivit irtoavat kokonaisina, ei ole saranoilla. Pitää olla pahuksen tarkkana, ettei koko nippu kaadu syliin. Tai seinän toiselle puolen.
Nyt ansaittuun saunaan ja sitten lepoon. Kettu kuittaa.
Auts! Nyt pisti omaantuntoon. Viimeksi tänään loin kyllästyneen silmäyksen talon ikkunoihin. Be on pesty viime kesänä.... Heitin ajatuksen niiden pesemisestä. Vain ajatuksen. Lähdin kissanpentulaatikon äärelle. Se tuntui jotenkin oleellisesti tärkeämmälle hommalle... Siinä se aika vilahtikin.
VastaaPoistaEllikakkonen odottaa noutajaansa, mikäli saan liikeneuvottelut toivottuun ratkaisuun. Jos tarvetta kovaan tinkaamiseen on, niin otan yhden kolmivärisen kans...
Tällä laskukaavalla kaksi upeaa, pitkävillaista ja kolmiväristä tyttökissaa on Raahen maaseudulla vailla omaa kotia. Kuka tarttuu täkyyn?
Ja viinikellarista viis. Mulla on hiton hyvä maakellari, jossa viini säilyy huonosti. Se taas ei ole kellarin syy...