Liikenneasema-ahistus

Veli Milton meets the Stones... ilme kertoo likimain kaiken oleellisen; jösses mitä tyyppejä!

Nyt en valita, mangu enkä varsinkaan ruikuta säätilasta. Aurinkoa riitti, lämpöä riitti ja kyllä kiitos tuli kuurollinen vettäkin. Ihan huippu kesäkeli. Tuulikin sopivasti niin, että paarmapirulaiset eivät härnänneet hevosia ihan tauotta.

Perilliset olivat ratsastustunnillaan, aamukymmeltä lähtivät ja vasta iltapäivällä kaksi hikistä, väsynyttä mutta onnellista likkalasta palautui kotiin.  Oli kuulema maailman paras tunti, paljon työtä ja treeniä. Ja sehän on hyvä juttu se, että penskat pannaan ratsastuskoulussakin oikeasti tekemään asioita. Kököttäminen mieleltään puutuneen ponin selässä ei ole se tilanne jossa oppimista tapahtuisi. Siinä vain opetellaan ja opettaja on opettavinaan. Tavoitteita saa ja pitää laittaa. Tänään treenasivat ravikiemuroita JA laukannostoja. Toistoja tarvitaan että lopputulos olisi nätti, siisti ja korrekti. Hyvähyvä!

Samaan aikaan minä ja Äitikulta suhasimme hikihelmi otsalla kaupungilla. Autolla, jossa EI ole ilmastointia. Pysähdyttäviä osoitteita oli monta ja ainakin yksi unohtui, vesilaitoksen laboratorio.

Se on kyllä syvältä, että kaupungissa on tasan yksi kananrehun jälleenmyyjä. Eipä ole valinnanvaikeutta. Se on Punaheltta tai ei mitään. Ja sitäkin vain ne kaksi laatua.

Toinenkin potentiaalinen myyjä on, mutta he eivät jostain syystä huoli oman ketjunsa sopimusrehutehtaan tuotteita, eivätkä näin ollen myy kananrehuja ollenkaan.

Kyllähän kana kauralla ja kotiruualla elää, ei siitä sen isompaa porua synny. Olisi kuitenkin mukava tarjota kananuorikoille täysipainoista evästä niin, että odotettavissa oleva elinikä olisi pitkä ja vanhuus valoisa.

Täytyy ilmeisesti lähteä naapurikaupunkeihin ostoksille.

Ja kyllä maar, huomenna lähdetäänkin. Aamuseiskalta pitäisi tämän perheen istua pesolitossa. Matka savon kieroon ytimeen on pitkä. Eihän sinne nyt suorinta reittiä voi mennä, kierretään ja kaarretaan ja yllätetään etelästä.

Muutama kohde on ihan pomminvarma, Ikeakin on kuin kotiinsa menisi... tuttu ja turvallinen, kansankodin lahja litteitä laatikoita rakastavalle maailmalle. Katsotaan mitä kaikkea muuta ehditään, illaksi kotiin, se on fakta ja tavoite jo lähtiessä. Kyllä se jollain tasolla matkalaskun arvoinen työreissukin taitaa olla, ainakin muutamassa paikassa pitää olla ihan tietyllä kellonlyömällä.

Kotimaan matkailussa on kaksi ärsyttävää asiaa jotka minun on pakko mainita. Mainitsin ne jo naamakirjan puolella ja sanon tässäkin, minun blogi, minun mielipiteeni.

Pienethän ne matkalaisen murheet onneksi ovat olleet, pahempaakin voi tien päällä sattua. Mutta jätetään nyt konerikot ja kolarit pois, ruuhkienkin kanssa pystyy elämään. Niiden jälkeen ykköstilan ärsyttävyydessä vievät radionova ja abcasemat. Tahallani kirjoitan ne pienellä ja yhteen ja väärin.

On se vaan niin kauhea soittolistamainoskanava se nova. Saavatkohan ne juontajat jotain likaisen työn lisää niistä onnettomista jutuista, tekopirteistä hölinöistään ja niiden puhkisoitettujen klassikoiden ja päivän hittien hinkkaamisesta? Miten ne jaksaakin aina niin aidosti innostua Eye of the Tigeristä? Tai Mikko Kuustosen tuotannosta? Entäs ne puhelut? Irma soittaa laiturinnokasta siideripäissään ja toivoo ihanaa Anna Erikssonia. Ja juontaja kierii mehuissaan: juu niin on Anna ihana, laitetaan soimaan Jos mulla olisi sydän. Sadannen kerran tänään.

Ja ne perhanan mainokset, aabeeceetä ja rakkauden aakkosia. Horisontissa siintää mikäpä muu kuin osuuskaupan huoltamon keltainen toteemi. Tämän on pakko olla osa suurempaa kieroa suunnitelmaa tasapäistää suomalaiset kaupallisin keinoin. Sekin "mainonta" on niin kaameaa lajissaan että mainosalan näsäviisaat hipsterit saisivat luikkia nyt miehissä jonnekin aivoriihitalkoisiin jossa laitetaan osuuskaupan radiomainonta uuteen kuosiin.

Siis kuulkaa minähän aivan tuohdun.
Myönnän, että silloin kun Perilliset olivat pieniä ja matkat etelästä tänne syvään itään olivat pitkiä, oli helppoa pysähtyä sillä tietyllä liikenneasemalla. Vessat siistejä ja kaupasta sai tuttelia. Kellon ja vuoden ympäri.

Vaan menepä niistä jotain autotarviketta kysymään. Nada. Olisi kyllä patonkia ja bruschettaa ja kahvia kahdeksaa sorttia, mutta ei autotarvikkeita. Viinaa sieltä kyllä saa.

Huoh. Tuliko tämä nyt selväksi? Jos törmäät minuun liikenneasemalla, tiedä, että olen hyvin kaukana mukavuusalueeltani ja siksi äreä. Älä siis törmää, tervehdi varoen. Sitäpaitsi liikenneasemalla soi taustamusiikkina... niin arvaas mikä? Kyllä, radio nova. Perkekele!!!

Tähän loppuun jokunen kuva.
Kukko Gaddafista on kehkeytynyt varsinainen Lemmen monitoimimies. Yksi rouva jo värkkäsi tipusen, kaksi muuta sai mammatautitartunnan ja hautoo. Tai ainakin yrittää hautoa. En jaksa kohauttaa kulmakarvojani jos huomenna neljäskin rouva asettelee ahterinsa pesään ja vaipuu hautomistranssiin.

Minä asetan ahterini nyt vaaka-asentoon ja haudon itseni höyhensaarille. En näe unta sen enempää munista kuin pikkuisistakaan. Mukavaa illanjatkoa, missä lienetkin.