Pee niinkuin pihlaja

Voi vimpain, että olen iloinen. Torpan multiin on tänään polkaistu ikiaikainen intohimon kohde, helmipihlaja. En kertakaikkiaan suostunut irroittamaan otettani kun tästä himoitun puun rungosta sain kiinni. Äitikulta huikkasi taimiston toiselta laidalta, että kanna kyytiin vaan, mie maksan. Ja näin tehtiin.

Paikka on huolella kuutioitu ja valikoitu ja perustettu ja taimi polkaistu toivottavasti lopulliselle istumapaikalleen. Ja niin on nätti, niin on nätti! Tuskin maltan odottaa valkoisia marjoja.

Juu, tiedän, että onhan se vähän outoa hekumoida jonkun puunkarahkan perään ja pihlajaahan kasvaa villinä kaikkialla, risukoiksi saakka. Minä tykkään pihlajoista, vaikka muinaisilta koulu ...opiskeluajoilta sanalla sorbus on sangen yököttävät muistot.

Pee niinkuin perjantai oli myös päänsärkypäivä. Iso-J karautti savontielle ja minä kipaisin takaisin petiin potemaan megalomaanista niska-hartia-kallonpohja -särkyäni. Tainnutin itseni jonkinasteiseen uneen ja palasin tähän maailmaan elpyneempänä pitkälti puolen päivän jälkeen.

Ei ole hyvän eeltä nämä tämmöiset vaivat. Pee niinkuin pahus ja pannahinen... :-/

Pionitkin rehottavat. Hyvänen aika kun sitä nyt kukitaan. Huomasin juuri, että meillä ei kuki tänä vuonna yhtään ehtaa tuskanpunaista pionia. Niitä pitäisi olla kuitenkin tulevina vuosina tyrkyllä, eivät ole vielä valmiita kukkimaan. Valkoista, pinkkiä ja mitälie aniliininpunaista kyllä löytyy. Ja hyvin löytyykin, nätti kattaus.

Perjantain kunniaksi hoboilla oli kertausharjoituspäivä. Vanhempi perillinen kipaisi Tötsän kyytiin ja minä otin Soppaponin narun päähän pyörimään. Toiseen suuntaan pyörii jo käynti-seis-ravi-käynti-seis -ruletti nätisti, toiseen suuntaan poni sekä eksyy, että väsyy eikä tajua mitä pitää tehdä. Häkeltynyt hevonen lampsii luokse ja kysyy, mitä ihmettä mä tässä teen? Vaatii pientä työstöä ja nättiä kertausta, eiköhän sieltä vielä irtoa ihan hyvät muuvit myös oikean kierroksen suuntaan. En suostu myöntämään, että multitalentti ponipoika olisi jotenkin toistaitoinen tai vasemmalle kallellaan.

Koska oli kuuma päivä, ei ressattu ketään ylenmäärin vaan palautettiin hobot örkkimyrkyillä marinoituina takaisin laitumeen. Ensimmäiset paarmat, semmoiset mustat isot suipot ovat saapuneet. En iloitse jälleennäkemisestä.

Perjantaihin saattaa liittyä myös huippausaineita ja muita päihteitä. Pois ne minusta, käytän vain tarkoin valittuja sauvignon blanc -tuotteita ja niitäkin holtilla ja maltilla. Mutta nuo kissat, voi veljet että ne ovat mahdottomia. Täysin holtittomia elostelijoita.

Veli Winston hiippaili pihlajatyömaalle. Aikansa kierteli ja kaarteli kunnes ei enää malttanut vaan kävi minttujen kimppuun. Veli Milton on täysin mintun orja eikä Veli Winston jää veljensä varjoon. Taju kankaalle vaan, miksei aina voi olla perjantai... hoi laarilaarilaa -hoilaa katti pöheikössä ja kehrätä kurnuttaa epävireisesti. Sieltä ne hoippuvat kotiin silmät sumeina ja nukkuvat känninsä pois.

Illan kruunasi ruokottoman myöhäinen illallinen, grillattua kanaa ja uusia perunoita. Ja vasta kymmenen aikoihin päästiin saunaan. Tuli tarpeeseen. Tämmöisen hellepäivän päälle sauna on kuin pieni pala paratiisia. Vähäiset ovat minun paratiisikokemukseni mutta voisin kuvitella saunan olevan pitkän päivän päätteeksi... noh, pala taivasta.

Aamulla on aikainen herätys, vakaa aikeemme on hankkiutua ajoissa valtatielle ja kurvata kohti Savonlinnaa. Siellä on muiden nähtävyyksien lisäksi isot estekisat. Ja sukulaistäti. Sinne siis.

Ja vihdoin muistan toivottaa uuden lukijan Myy Tipan tervetulleeksi. Ja sanoa Jossulle kiitos, kanajahdissa kaikki vihjeet tarkastetaan.

Tähän loppuun vielä yksi, vaihteeksi siveellinen unikko.
Unille käyn minäkin. Nättiä kesäyötä ja kivaa kesälauantaita, missä lienetkin.