Päevvee päevvee, hyvvee päevvee

Kah, sitä oltiin reissussa. Ja nyt tuassiinsa torpalla.

Aamuherätys kajahti Iso-J:n laulamin ei-niin-sulosävelin 05.35, isäntä itse oli kukkunut jo neljältä jalkeilla. Ja Gaddafikukko myös. Seitsemältä otettiin autossa nuppiluku ja suhattiin reissuun. Ihme. Kaikki hereillä, kaikki pukeutuneina ja kaikki puheväleissä, heinäkuulle sangen aikaisesta ajankohdasta huolimatta. Ihmeperhe!

Ensimmäiseksi kurvattiin monen kurvin kautta Rautalammille. Työasiat oli hoidettu kymmenen jälkeen ja siitä alkoi lomareissun osuus. Ensimmäinen pidempi pysäys oli Ikea. Siellähän se jumalattoman massiivinen sininen kolossi kimmelsi kilpaa sinisen Kallaveden ja sinisten mäkien keskellä. Ilman opasteitakin perille löysi jos yhtään älysi tai osasi katsoa suuntia.

Sinnehän rakentuu näköjään Ikano-keskus, tämä sisustustalo on vain vähäinen siipirakennus, eikä alamittainen ollut sekään. Mitä kaikkea lieneekään tulossa. Ruotsissa Ikanokeskuksissa on kaikkea sporttikaupoista rautakauppoihin ja ruokamarketti myös.

Pientä uutuudenjäykkyyttä oli toki havaittavissa, mutta savolaisen lupsakkaasti hommat hoituivat. Yhtään sarvikuonoämmää eikä kurttukulmaista lähiöisukkia ei silmiin sattunut, kaikki mahtuivat kulkemaan leveillä käytävillä ja ihmettelemään ikealaisen ajattelun syvintä olemusta.

Ja vaikka oltiin savolaisuuden vahvassa ytimessä, Ikea pitää kiinni kansallisidentiteetistään ja kahdella kotimaisella kertoo täälläkin tärkeimmät viestinsä. Onko tämä sama käytäntö myös muiden maiden Ikeoissa? Kahdella kielellä joista toinen on ruotsi?

Kuopion kuuluisa tori on nykyisellään kaikkea muuta kuin kuvauksellinen. Pelkkää suurta kuoppaa ja kaivantoa, väkeä ja tungosta. Äkkiä sieltä pois. Kauppahallinkin ovat käärineet mihinlie pressuihin ja Veljmies -patsaskin kärrätty jemmaan. Voi kun eivät nyt tyrisi koko hommaa. Niillä tuppaa olemaan liian monta piällysmiestä.

Tori on kuitenkin Kuopion The Thing.
Pikainen tervehdyskäynti tehtiin kaupungin leppoisimpaan soitinkauppaan ja sitten pari täsmäiskua ennalta sovittuihin kohteisiin. Ostin kahdet kengät, hyvä minä!
Perillisille on turha tyrkyttää Sammon muikkuja joten mentiin pizzalle, sehän on suomalaista kansallisruokaa. Huomattiin pikkuinen pizzeria torilta vähän sivuun ja kelpo evääthän sieltä heruikin.

Väkeä oli kaupungilla paljon ja sitten vielä vähän enemmän. Tänään alkoi 10. Rockcock -tapahtuma Väinölänniemessä ja sakkiahan oli kuin KalPan matsissa. Monenkirjavaa peikkoa ja hippiä löntysteli katujen varjoisilla ja aurinkoisillakin puolilla, kaikilla rento kesäaskel ja aurinkoisen sään takia (varmaan joo niin) iloinen ja hilpeä mieli. Yleisin asuste näytti olevan Olvi- tai Koff -merkkinen pahviboksi.

Jätimme hipit ja hippaloitsijat sikseen ja hilpaisimme torniin.

Siellähän se Puijo jöpötti, samalla mäellä. Tämä vuonna 1963 värkätty versio on 75 metriä korkea ja savossa kun ollaan, se tietysti pyörii. Korkkiruuvihan sen minun mielestäni pitäisi olla, mutta tämäkin kelpaa. Äkkiseltään en muista miten korkealla merenpinnasta tämä kuvakulma on, mutta aika hyvät näkymät tuolta kuitenkin aukeni. Kallavesi on yhtä vaikeaselkoinen kuin savolaisen sielu ja ehkäpä tuossa nyt sitten onkin savolaisen mielenlaadun monimerkityksellisyys. Merkillinen se on.

Täälläkin mieleen jäi henkilökunnan ystävällisyys ja leppoisa jutustelu. Ei sitä takakireetä ja perustympeää elikkäniinkumäoonsanonutäntänäänjoainakinsataseittemänkertaa -asennetta ollenkaan. Pointsit siitä Kuopion asiakaspalveluihmisille. Ihmiset siellä tekevät parasta ja aidointa peeärrää, sitä ei voi mainosmies sanoiksi pukea koreisiin esitteisiin, eikä kukaan edes usko moista löpinää. Itse pitää kokea. Ne, siis HE ovat ystävällisiä. Oikeasti.

En minä ehkä hevoskauppoihin ryhtyisi äkkiseltään savolaisen kanssa, mutta toimeen tullaan. Ja jos on hyvä hevonen niin kaupatkin tehdään. Ei jää siitä(kään) kiinni. Kiitos Kuopio, kiitos savolaiset.

Karjalantielle kurvattiin pienen kotiseutukierroksen jälkeen noin kello 18 ja torpalla oltiin reilusti ennen kahdeksaa. Minä ajoin, Iso-J kuorsasi ja takapenkkikin oli hiljaa. Tähän on syytä mainita, että minulla ei ole yhtään liikenteenvaarantamis-, ylinopeus- eikä muitakaan sakkoja syntilistallani. Sitä tyhmää työtapaturmaa puhelimen kanssa ei lasketa. Maksoin rikesakon ja otin opikseni. Satunnaiset parkkisakot ovat nekin so last season.

Onnistuttiin löytämään hyvät kahvikeitaat ja matkamusiikit valtavirran ja pakkosyötön ulkopuolelta, vaihtoehtojahan on jos viitsii yhtään katsoa ympärilleen ja poiketa siitä valtavirrasta.

Tähän loppuun vielä yksi juttu. Rautalammen kirkon puistossa oli kuusi ja kuusessa ihan hirveästi käpyjä. Olin ihan varma, että savolainen kierous johtuu samasta pohjavesiongelmastajutusta kuin turkulaisten.. omituisuus *ööh* .. omalaatuisuus... *phuh* ja oletin saavani kävyistä vahvistuksen teorialleni. Kierojahan ne olisivat, eikö niin?

Zuumasin ja kas kummaa... laitan kuvan tuonne alimmaksi.

Päivä oli pitkä ja antoisa. Ihan huippu.
Huomenna haen Kiteeltä kanoja! Aamulla pidän kukoille puhuttelun, varmuuden vuoksi molemmille, yrittäisivät edes vähän hillitä villiä luontoaan. En nimittäin ole varma kumpaan laumaan kanaset laitetaan. Riippuu ehkä vähän minkä kokoisia ne ovat. Voi kun saisi ängettyä kolmannen kukon isännöimään tätä Kiuruveteläisten kanojen parvea.

Tosin kukaan meistä ei ehkä jaksaisi kolmen kukon serenadeja, operetteja ja aarioita. Kahdestakin kukosta irtoaa M.A.Nummisefektejä riittämiin.

Niin, ne tulevat kanat ovat kiuruvetistä kantaa, katsokaa kartasta jos ette tiedä missä Kiuruvesi sijaitsee. 

Sorry savolaiset, olen ollut epäreilu. Teillä kävyt ovat lähes yhtä suoria kuin meillä. Kanoistanne en tiedä, mutta niille on meillä tilaa. Jos munat pitää ruuvata munakennoon, se on sitten sen ajan murhe ja kokonaan toisen kirjoituksen aihe. Sitäpaitsi, nämä kanat tulevat meille etelä-Karjalan kautta :D

PeeÄss: entäpä jos nämä ovat suoraksi jalostettuja hämäyskäpyjä. Epäilys on aina oleva heimojemme välillä...