keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Varistus ja karistus


Tonttuneiti on vahtinut koko Joulun ajan hedelmäkoria. Ylhäällä hedelmät, alatasolla piparit. Arvatkaas kumpi taso on aina tyhjä... Piparit loppuivat jo Tapaninpäivänä ja viimeisiä suklaanamusia viedään.
Tonttukin kellahti jo nurin.

Kuusi varisee, rapina ja ripinä on sietämätön. Kissathan luonnollisesti rakastavat kuusenalustan jännittävää maastoelementtiä joten niitä pahuksen neulasia on kaikkialla. Viimeinen pisara olisi se, että neulasia kelluu aamukahvimukissa. Sitä tilannetta en jää odottamaan, huomenna kannetaan hyvin palvellut joulupuu hevostarhaan järsittäväksi.


Ritarinkukat kukkivat komeimmillaan. Jouluksi ehtivät vain hyasintit ja niitä pitää olla paljon. Kauniita ritarinkukkia jaksaa katsella pitkälle alkuvuoteen. Vaikka muu joulurekvisiitta riisutaankin Loppiaisena pois, nämä ihanat kukat jäävät onneksi vielä.

Tuttuun tapaan meillä käydään vääntöä pihavaloista. Minusta ainakin pihakuusen valot pitäisi näpätä pois Loppiaisena, Iso-J näkisi kuusen loimottavan Pääsiäiseen saakka.

Jonkinlainen kompromissi on taas neuvoteltava. Kun kumpikin antaa vähän periksi, ei oma arvovaltatappio tunnu ihan niin karvaalta.
Ja minähän sammutan kuusen valot aina kun mahdollista. Arvatkaa kuka hiihtelee perässä sytyttämässä niitä.

Jepjep, taistelevat Virtaset parhaimmillaan.


Tämä vuoden ensimmäinen viikko on hiipinyt jo pitkälle. Jotenkin aivan huomaamatta päivät sujuttelevat enkä minä oikein pääse niistä jyvälle. On outoa olla kotosalla omalla porukalla, sitä tottuu niin kovin nopeasti vieraileviin tähtiin.

Soppaponi on ihan entinen oma ponimainen itsensä. Silmä on kirkas ja häntä puhdas. Myös hännänalunen. Tamma on vuorostaan aloittanut jonkinlaisen hiljaisen mielenosoituksen torpalla tarjoiltavaa iltapuuroa kohtaan. Eilen jätti syömättä ja tänäänkin ryysti vain vähän päältä. Sinne jäävät vitamiinit ja kivennäiset vatiin. Ihan samaa soosia se on kuin tähänkin asti.

Voisikohan olla jotain kaamosmasennusta ja hormonikierron hommeleita? Heinää nyt sentään nyhtää verkosta ja ulkona tarhassa, ei ole näännyttämässä itseään nälkään.

Kanalan väki teki minulle tänään källit. Olin juuri hamunnut mojovan munasaaliin koriini ja olin poistumassa kun yksi rouwista asettui kampittamaan minua ja koko munakori putosi maahan. Kaikki seitsemän munaa tuhannen liemenä kanalan lattiapuruilla.

Onko joku kertonut Kullervo The Kukolle kuinka Angry Birdsit valloittavat maailmaa? Olenko minä pulska vihreä sika kanojen silmissä??

Toivottavasti eivät haudo munien lisäksi katalampia kostojuonia munariistäjälle. En millään muotoa tahtoisi joutua kiistoihin sen lauman kanssa. Ovat mokomat pahuksen äänekkäitä kun ulkoilukausi päättyi aidan kaatumiseen. Hannumyrskyhän huitaisi vanhan aidan irti, katki ja pois paikoiltaan.

Kevätulkoilukausi ei kanalassa ala ennkuin se aita on fiksattu kestämään seuraavat myrskyt ja mylväykset.

Kevääseen on vielä pitkä matka, katsotaan nyt ensin tuleeko talvea tänä vuonna ollenkaan. Tuulee ja tuiskuttaa mutta ei mitenkään mainittavasti, ainakaan vielä. Pakkasta pikkuiset -2 ja näillä mennään.
En minä kaipaa metrisiä hankia enkä tulipalopakkasia, näin on oikeastaan tosi hyvä.

Ihmetellään huomenna lisää, missä ikinä ihmetteletkin.





5 kommenttia:

  1. Meillä mä sammuttelen valot sieltä mis ei oleskella ja kulen Vaimon peräs sulkemas ikkunoita... ;DDD

    VastaaPoista
  2. Kanan kamppi... hmm... odotas vain - ehkä teillä on huomenna täysi kanakapina :D Rouwat munaavat sen minkä kerkeevät, Kullervo pistää parastaan - ja kuka korjaa sadon? Epistä. Kanakapinan ainekset on kasassa!

    Terminen talvi alkaa viimeinkin täällä pohjoisessa. Näyttäis pikku pakkasta olevan muutaman asteen voimin ainakin jokunen päivä. Helepolla päästään... ja päivät pitenee!

    VastaaPoista
  3. Ääh, tämä päänsärky ja niskavaiva vie järjen... :-(
    Tänään näin vilahduksen vanhasta kunnon sinitaivaasta, kahden tupruttavan lumisadepilven välillä.

    Plussa-asteita yksi, lunta tuli ehkä neljä senttiä.
    Tammalla jotain kummaa nuupahtelua, mitä lie kevääseen kuuluvaa varsakuumetta tai sitten pitää ajaa rehut lantalaan ja jatkaa varovasti kauralla :-/ Soppa onneksi kutakuinkin entisellään.

    Tässäkin se nyt nähdään, tieto lisää tuskaa. Kun hevoset on kotipihassa, niiden voinnin ja kunnon vaistoaa jo tallin ovelta aamulla. Ne ovat niin liki, että tunnetilat näkee ikkunastakin.

    Savun kanssa oli mukava juttutuokio, kiva kun soitit. Lupaan ja vannon huomenissa kurkkia tarkemmin niitä killiäisiä, arvotaan tallikissa numero yksi ja bingovoittona numero kaksi. Molemmat toimitan korkeimman omakäteisesti perille saakka (jotta voin varmistua, että ne terroristit todella jäävät sinne)... Samalla reissulla voisi pysähtyä sinne raviradan myymälään.

    Viime yön nukuin korvatulppien avustuksella, lenkki, sauna ja lasillinen valkoviiniä takasivat syvän unen. Iso-J oli sitten kerännyt kreisibailaavat killinpennut pois sängystä, minä en tiennyt niistä mitään. Minä nukuin. Ihanan hyvin.

    Elän toivossa, että pääsen kohta samaan tajuttomuuden tilaan, talviuni olisi niin mun lajini.

    Kummipoika on kuulema laskeutunut onnellisesti kotimaan kamaralle ja on taas oman mamman komennossa. Hyvä niin. Hokipojat ovat kysyttyä väkeä maailmalla, etenkin numerolla 64 pelaavat :-D

    Aika raahustaa vällyihin. Lenkillekään en tänään ehtinyt... stanakele! Maratoonari sisälläni ärisee turhautumistaan. Huomenna, huomenna kaikki on toisin. Olen pirteä, iloinen, kiltti ja aktiivinen!

    VastaaPoista
  4. Loppiaista Torpalle niin nelijalkaisten kuin kaksijalkaisten säädyille! Tammikuu ei ole koskaan suosikkini mutta ensimmäinen viikko on pitkälle ja mikä parasta kuljemme kohti valoa. tästä alkaa sitten arki, toden teolla, ensi viikolla punnitaan viikon kokoustamiselle...nyt suuntaan ulkoilemaan, siis tarpomaan lumihankeen. p.s joko killeilla tiedossa uudet kodit? ja Muistathan Hirnakka, Kummikoirani ei ole mikään Mikko-sika tai Kävelevä kalkkunarulla. Optio muropurkin pakkaamiseen ja EB matkaan kummitädin luo fitkmpille on aina voimassa...

    VastaaPoista
  5. Lupsakkaa Loppiaista! Kuusi marssitettiin eilen ulos. Vana neulasia syötettiin Dysonin (lue: Duudsonin) kitusiin ja arki voi alkaa. Heti viikonlopun jälkeen.

    Koulut alkavat maanataina, samoin työt. Tervetullutta ryhtiliikettä vuorokausirytmiin. Se kun on lahjakkaasti mennyt vituralleen. Teini saatiin tänään ylös sängystä klo 13.... ja myöhästyttiin vähän sovitusta päivällisajasta isäni luona. Eli selkärankaa ja ryhtiä elämään. Sitä se kaipaa!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com