Ylen komia

Tänään se sitten iski. Ahisti suorastaan, talven kauneus. Ei pelkästään hangessa tarpominen eikä keuhkoja viiltävä pakkasilma, ei talven raikkaus eikä ehkä kirkkauskaan aamuarkoja silmiä. Kylmä, hiljainen kauneus ja taivaallinen loisto se puristi rintaa ja teki pienen poloisen ihmisen lapsen niin mitättömäksi.

Luonto on puhtaimmillaan henkeä salpaavan kaunis.
Ja mikä upeinta, se puhtaus ja kirkkaus löytyy ihan omalta pihalta.
Ylen komia, sangen upeaa!

Aamuhan on jo valoisa, kahdeksalta ei tarvita pihavaloja eikä otsalamppuja. Eikä vielä iltapäivällä neljältä.
Melko lupaavaa jos haikailee kevään perään...

Pakkasta oli aamulla -23 ja lukema kulki päivän mittaan -18 ja -26 asteen välillä. Nyt en enää välitä kurkkia mittariin, kylmenee aina vaan. Onneksi riihessä on polttopuuta riittävästi, huomennakin sitä saa kantaa uunin kitaan useamman sylyksen.

En minä laiskuri koko matkaa riiheltä tupaan kanna. Kottarilla kurvailen portaan pieleen lastin ja siitä sitten uuniin. Halkolaatikossa tuvassa on aina muutama pesäntäytteellinen, ei tarvitse kylmällä puulla sytytellä. Se kysyy hermoja eikä ole vahvin puoleni laisinkaan.

Iso-J ja Isä-M lähtivät taipaleelle kohti etelää ja ovat kuulema hyvässä järjestyksessä parkkeeranneet Pesoliton Mankkaalle. Helpotuksen huokaus. Itsekin kohtuullisen määrän ajaneena sitä tietää, että tiellä voi tulla eteen ihan mitä vain ja siksi en oikein osaa olla relarento niin kauan kuin yksikin osa tätä perhettä on tienpäällä.

Hevosten madottaminen sujui enemmän kuin mallikkaasti. Vähän jänskätti kun en ole ikänäpäivänä yksin näitä kavereita madottanut. Hevosten matolääke annetaan suun kautta julmetun isolla truutalla.

Jokainen joka on ottanut painiottelua kissojen tai koirien madotuksen kanssa, tietää, että äkkinäistä voi vähän hirvittää ruiskun tunkeminen hevosen huuleen. Kuitenkin joku kiukkuinen kissa on vielä ihan pikkuhomma kiukkuisen hevosen rinnalla. Tuhovoima hevosessa on yksi hevosvoima... ja pienessä tilassa se on melko vaikuttava tuhovoima.

Yllättäen nämä kaverit olivatkin ihan sopuisia ja yhteistyökykyisiä. Se, että tursotin rutkasti siirappia lääkeruiskujen päälle, edesauttoi lääkkeen annostelua :D Loppujen lopuksi, ei se mikään yllätys ollut. Rentoja kavereita kumpainenkin, uteliaita ja luottavaisia.

Tamma varsinkin suorastaan imi lääkkeen parempiin suihin, Possuponi oli vähän epäluuloisempi. Yritin lauleskella samalla vanhaa renkutusta Sweets to my sweet, sugar for my honey... ja olla uskottava. Ilmeisesti olin, koska kenellekään ei tullut sen enempää henkisiä kuin fyysisiä vammoja tapahtuneesta.

Tuhat kiloa hevosenlihaa on nyt madotettu varman päälle. Vielä yksi sonta-analyysi ja sitten ollaan sen asian suhteen kuivilla. Laidunkauden koittaessa katsotaan näytteestä onko tarvis madottaa, tuskin on.

Tänään oli muuten Harmaan hevosen ilmavoimiin liittymisen kolmas vuosipäivä... lapset olivat hevosen tiedot kurkkineet netistä ja nähneet päivämäärän. Iso ikävä ja suuri suru.

Mutta elämässä täytyy mennä eteenpäin ja niin menen minäkin.
Toivottavasti nousuviikko tuo jotain uusia visioita siihen, mitä minusta tulee isona. Jatkuvastihan se takaraivossa jyskyttää, että pitäisi tehdä jotain, eikä vain surffailla sattuman suomalla tuurilla.
On se kummallista, kun ei uskalla ikinä sanoa että tämä on nyt tässä, ei tästä kummempaa tule. Aina pitäisi pinnistellä ja ponnistella jotain ylevämpää tai ansiokkaampaa maalia kohti. Lienee luterilaista työmoraalia tai ihan vaan kotikasvatuksen tulos. Mittään et oo jos et enempää yritä...

Entäs jos mun maali ja targetti on tässä, Vanhan armon vakanssi torpalla? Eläkepaperit vetämään ja ainotohvelit jalkaan?

Sataako unohduksen lumi ylleni niinkuin tälle torpan Kukkopenkin symbolille?

Jos en muusta ole varma niin siitä, että tuokin lumi sulaa ja kukko pönöttää kevään tullen vartiokivellään yhtä uljaana kuin ennenkin. Heidinkukkaa puskee vasemmalta ja oikealta ja ylle kaartuu särkyneen sydämen viileä varjo. Se on hieno paikka komealle kukolle. Ylen komealle!

Nyt minä jätän sekavat ajatukseni Nukku-Matin selviteltäväksi ja siirryn höyhensaarten pehmoiseen ulottuvuuteen.

Torpalla kaikki hyvin, tästä on hyvä ryhtyä uuteen viikkoon. Sama aurinko paistaa niin lomalla köllötteleville kuin meille pakkasessa taapertavillekin. Nauti auringosta, missä lienetkin, missä kuljetkin.