Matka jatkuu (ja lunta sataa)

Tänään Iso-J sanoi ääneen sen, mitä olen (melkein) äänettä anellut kahden talven ajan: "ja %#stanakele"#%! meillä on ensi talvena lumilinko, #"!prkl&%!"

Kyllä se nyt vain on niin, että lumityöt ovat oivallista arkijumppaa ja tekee hyvää laitteiden äärellä kyyhöttäville ihmisenlapsille. Mutta raja se on sillekin kuntoilulle... ja jos ihan laillisissa kaupoissa myydään ilman aseenkatolupia kunnollisia lumilinkoja niin totta mooses semmoinen hommataan.

Hullu paljon (lumi)töitä tekee, kaupunkilaistunut ostaa lumilingon :D
Pannaan koko loppuvuosi ja ensi kesä pullonpalautushilut talteen ja jätetään iltapäivälehdet ostamatta, ne fyrkat on kasassa jo siinä. No vähän joutuu ehkä lisää panostamaan mutta noin periaatteessa.

Toistan itseäni jos kerron, että tänään *tadaaaaaa, ylläripylläri* satoi lunta. Ihan koko päivän. Hell yes!

Maisema on kaunis ja eläinten mahanalus pysyy puhtaana.
Se on positiivista. Valokin lisääntyy päivä päivältä, en minä siitä valita kun kevättä kohti mennään ja marraskuukin on vielä kaukana edessä.

Päivästä ei muuta mainittavaa. Iso-J särki auton, ihan vain tämän perjantain, kolmannentoista kunniaksi täräytti edellä törttöilleen konttiin.

Iso-J:n puolustukseksi on mainittava, että konttiinsaottanut oli yltäpäältä lumessa ja kuski ties missä pilvessä. Ei ainakaan tässä maailmassa :-(

Onneksi kohtuullisin pienin vaurioin selvisivät, peltiä ja puskureita saa uusia.

Huomenna aion kuitenkin hoputtaa samaisen kolhukärsäisen Pesoliton kutostielle ja etelää päin.
Huomenna on nimittäin aika saatella The Meawingstonit maailmalle.
Ihan itse vien varmistaakseni...

Tässä Elli jo saattelee ipanoitaan portailla, ei jää perään itkemän, se on tuhannen varma. Ja fakta.

Pikkuiset bandiitit ne siinä tuhoavat avovankilaksi (leikkisästi) kutsumaani häkkyrää.
Uskomattoman paljon hupia tuostakin koriste-esineestä on herunut. Minä olen kaikki nämä vuodet pohtinut mitä käyttöä tuolle olisi, kun ei ole niin pientä kasvia jonka tuonne raaskisin tunkea, lintuhäkistä se ei käy eikä tuikkuja tohdi polttaa puualustalla... se on siis sopiva kissan virikeleluksi.

Aamulla minä ja nuorempi perillinen kuitenkin pakkaamme pikkurakkulat matka-askiin ja suuntaamme etelään. Puolilta päivin meidän pitäisi olla eteläisen naapurikaupungin raviradan tienoilla ja minne lie matka siitä jatkuukaan. Sen kertoo huomenissa paikallisoppaamme, wanha kuoma Savu. Kaakonkulman kissatrokari. Ihana ystävä jonka verkosto tuli apuun kun hätä oli kissan kokoinen! Kolmen kissan kokoinen!

Otan kameran mukaan sillä jotain söpöisiä poneja lienee luvassa. En valitettavasti voi vaihtaa kissaa poniin, Iso-J on ahdasmielinen ja kielsi moiset kolttoset :-(

Huokaus. Että ne osaavat olla suloisia. Söpöjä. Pumpulivatsoja. Pussattavia. Ja täysiä hirviöitä.
Nyt minunkin lienee aiheellista loikkia portaita ylös ja petiin.

Tuuli ei enää vongu ihan niin nasevasti ja paikallisen sähköyhtiön häiriökartta ei hehku tuskanpunaisena. Ehkä selviämme ensi yöstä ilman sähkökatkoksia, ehkä.

En tiedä olenko jotenkin yliherkkä sähkönsyötön häiriöille vai onko niitä nykyisin enemmän? Miten minusta tuntuu, että entisinä vanhoina kunnon aikoina normaali talvinen myräkkä ei pimentänyt koko kylää. Ovatko myrskyt kovempia nyt vai onko sähkölinjasto aikansa elänyt? Ovatko korjauksiin käytetyt rahat käytettykin osakkeenomistajien osinkoihin? Pomoportaan bonuksiin? Juodaanko huoltojoukkojen taukokahvilassa presidenttiä? Sehän se suurin synti olisikin...

Enhän minä tiedä, minä vain vilkkaan mielikuvituksen suomin vauhdein arvelen, että korjaus/kunnostus/perusparannusbudjetti on kutistettu ja maksettujen osinkojen määrä on kasvanut.

Mutta ainoa mitä ei tarvitse arvella on sähkölaskun loppusumma. Se nousee, kasvaa ja paisuu vuosi vuodelta.

Tälleen loppukäyttäjän kannaltahan ovat ihan mukavia ne pimeät, sähköttömät päivät, sähköä säästyy. Nuoremmat pariskunnat keksivät varmasti muutakin kivaa puuhaa pimeän hetkille, minä manailen kun läppäri ei toimi eikä nettipokeriin pääse.

Toivottavasti se pakkosäästäminen näkyy sähkölaskussakin. Joskus. Hellekesä ei vaikuta, leuto alkutalvi ei vaikuta. Tuli justiinsa kirje sähköyhtiöltä: ankeiden aikojen takia nostamme xx-maksua 5 %. Auts. Nyt jo sattuu. 

Ja aamulla sattuu enemmän jos en nyt viisastu ja häivy petiin.

Hellurei, huomenna ehkä lisää.

Tammikuu on kuitenkin jo melkein puolessa! Olitpahan ihan missä päin maailmaa tahansa :D