Pyöri mun paalini

Nopean toiminnan päivä, semmoinen oli tämä päivä.
Aamulla olo oli entistä ankeampi, yöllä palelin ja vapisin kylmissäni paksun peiton alla, aamulla kierin kuumissani. Ei aivan helpolla flunssa otettaan irroita, harvinaisen sitkeä ja pirullinen vaiva.

Viekas suunnitelmani oli kömpiä pikkuisille aamun jatkounille heti kun tupa hiljeni. Päätin kuitenkin soittaa heinäntoimittajalle jotta hän sovittelisi ajonsa loppuviikoksi niin, että saisin kolme suurpaalia viimeistään lauantaina.

Noh, tunti oli aikaa lapioida tallin pariovien edusta auki pakkautuneesta jäästä ja lumesta. Ja silti tuli kiire.

Kävin hakemassa Äitikullan aputytöksi ja kaksistaan me likat punnerrettiin pellettilava yhden lavan mitan verran vasemmalle. Näin saimme kolme lavapaikkaa heinille. Tässä kohtaa on taas kerran syytä mainostaa Äitikullan ikää, seuraavat tasakympit ovat 80 ja nekin jo vuonna 2013.

Eihän siihen tarvita kuin kaksi kiukkuista akkaa ja satoja kiloja ns. kuollutta painoa siirtyy suit sait sukkelaan.

Mahdottoman mukava isäntä se heinäntoimittaja. Opasti kaupunkilaistolloa paalin käsittelyssä ja nyt minäkin osaan ne aika näppärästi pallotella paikoilleen. Leveämpi pää maata kohti ja humps, hyppy lavalle.

Siihen samaan kevyeen kenttähikeen siivosin sitten tallin ja tein lämpimien vesien jakelukierroksen.
Yllättävän paljon hevoset ja lampaat juovat näin kylmällä. Ja miten mielellään ne hörppivätkään lämmintä vettä.

Eikä jäänyt aikaa kuin juoda lounaskahvit seisoviltaan kun piti jo rientää toisaalle.
Sinne tänne säntäillessäni noteerasin kyllä kauniin värisen taivaan, harmaan ja sinisen kauniita sävyjä. Ja vanha keltainen kaverikin yritti ohuen pilven takaa esiin.

Se, että en sitten mihinkään väliin malttanut lähteä hakemaan kameraa, on syy siihen, ettei tänään taida olla mitään kuvia näytettäväksi. Sitten kun olisin joutanut kameran kanssa pelaamaan, sen akku oli tyhjä ja vara-akku myös.

Perillisten uusin viihdyke on niiden nukkien poseerauskuvien räpsyttely. Ja lähes poikkeuksetta kamera unohtuu ON-asentoon... Ja niin kun minä olen asiasta luennoinut, mäkättänyt ja paasannut. Vaikka niille vatipäille laulaisi enkelten kielin, se kameran kytkin ei helpolla palaudu OFF-asentoon.

Huomenna olisi naapurikaupungissa miellyttävä tapahtuma, kummipojan äidin väitöstilaisuus. Enpä ole ikinä vielä tohtorinväitöstilaisuutta kokenut, enkä koe huomennakaan. Aikataulullisesti se nyt vaan on mahdotonta. Oletettavasti tätä ainutlaatuista tapahtumaa kuitenkin juhlitaan perhepiirissä myöhemmin. Enkä ole edes varma, mikä olisi akateemisen etiketin mukainen osallistumistapa. Kertokoon ken tietää.

Valitettavasti samaan perheeseen osui äskettäin myös vakava sairaustapaus. Siitä ei tässä enempää, toivon valtavasti voimia heille, joita asia koskee kipeimmin.

Pakkanen kiristyy mutta tupa on mukavan lämmin. Yksi kissapoloinen harhailee vielä pihalla, kunhan saan frakkipukuisen herrasmiehen kotiin, on vihdoin tilaisuus luikahtaa niille aamupäivällä väliin jääneille elvytysunille.

Huomenna kenties jotain muuta. Mene ja tiedä, missä lienetkin. Muista äänestää!!