Lumista Loppiaista

Kuvista pitää olla heti tässä aluksi sorisori ja seliseli. Käsivaralla huitaisin hirmuisessa lumisateessa ja sen tauoilla muutaman kuvan ulkona. Jalusta olisi kiva ja joku kamerakortonki mekaniikkaa suojaamaan.

Meillä on koko päivän satanut lunta. Äsken pihalla talliin lompsiessani mittasin, etusormen ennätys! Semmoiset 7 senttiä on satanut tänään lunta. Paitsi että lämpimän säätilan vuoksi se on painunut läjään.
Muuan Jaska piipahti illansuussa ja sanoi, että heillä, vajaan kymmenen kilometrin päässä on maassa hädin tuskin valkoista. Mutta he asuvatkin ison järven niemessä, meiltä on sen järven rantaan useampi kilometri.

En minä valita yhtään. Pihalla on niin mahdottoman nättiä kun salavat ja koivut ovat saaneet valkoisen kuorrutuksen ja piha on pumpulinpehmeän lumen kuorruttama. Eikä näin pimeässä näy edes tupaterrierin reittimerkinnät. Ne kusenkeltaiset.

Tässä näkyy pihalla helottava The Joulukuusi ja Äitikullan residenssin iltavalot. Ja lunta.

Iso-J aloitti seuraavan pienen pintaremontin kohteen, yläkerran aulassa on semmoinen piippuhylly joka on ollut perillisten pelitilana, siellä on löhötuoli, telkkari ja vanha pleikkari sekä Isänmaan Toivojen kirjasto. Erittäin ymmärrettävistä syistä kaikki aikaisemmin kyseistä tilaa remontoineet ovat ilmeisen masentuneina nakanneet paneelit ja vasarat pakkiin ja kintaat kanveesiin. Sen tilan panelointi vaatii sahan sijasta veistotaitoja, vinkkeliä, kulmaa ja älyttömän pitkää pinnaa.

Ei siis millään muotoa meitsin hommia. Ja juuri sopivaa nysväämistä Iso-J:lle. Minulla on vakaa usko (ja kovasti toivoa), että kyseiset neliöt valmistuvat tänä vuonna. Sitten vuorossa onkin loput aulasta ja ehkä vihdoin meidän makuuhuoneemme.

Ehkä. Sitten. Joskus. Kenties.
Tässä on kuitenkin kesä välissä... joten tyynen kärsivällisesti odottelen.

Onhan se kuitenkin niin, että tämmöinen talovanhus vaatii asujaltaan pitkää pinnaa. Mitään remonttia ei kannata runtata läpi, vaan ne jokainen tehdän ajan ja ajatuksen kanssa. Se, että me emme ole lähteneet tekemään remonttia paluu vanhaan ja entiseen -ajatuksella johtuu siitä, että peruskorjaus tähän torppaan on tehty 80-luvulla. Silloin ovat saaneet kyytiä monet vanhat ja alkuperäiset asiat.

Olisi aikamoinen sillisalaatti ympätä tähän nykyiseen jotain bakeliittikatkaisimia tai lähteä värkkäämään pinkopahveja seiniin joissa on jo levytys.

Pääasia, että torppa on terve ja hyvä.
Joulunpyhinä juteltiin useammankin kerran siitä, kuinka me olemme olleet terveitä tänne muutettuamme. Tällä terveydellä tarkoitan niitä jonninjoutavia ja äärimmäisen ärsyttäviä tulehduksia, nuhia ja kuumetauteja joita meillä oli ihan riittävästi Espoossa asuessamme.

Ilmeisesti puhdas maalaisilma ja hengittävä talo pitävät ihmisenkin röörit puhtaina. Ne muutamat räkäkuumeet joita on ollut, ovat suoraa seurausta väärästä pukeutumisesta säätilaan nähden. Eli oma moka.

Tänään voin kiitollisena kertoa, että myöskin hevoset vaikuttavat nyt terveiltä. Mikä lie korsi meni nielusta väärinpäin -ilmiö.

Muutenkin kaikki on oikein mukavasti. Iso-J kasailee juustolautasta ja heti kun se näyttää valmiilta, läimäytän läppärin kannet kiinni ja siirryn soffalle. Meillä on isot läjät katsomattomia elokuvia, kenties tänään pino ohenee yhdellä. Sen onkin sitten parasta olla oikeasti hyvä elokuva, väsymys on tähän aikaan illasta jo melko massiivinen.

Huomenna pitäisi rohjeta alennusmyynteihin ja farkkuostoksille. Sinne vaan hyvällä sykkeellä ja ilon kautta. My ass. Inhoan yli kaiken farkkujen sovittamista ja koppeihin jonottamista. Etenkin näinä aikoina jolloin enemmistönä kaupoissa ovat Irinat ja Igorit. Ne jotka ajelevat niillä ärsyttävän upeilla maastureillaan... lienen maininnut asiasta pari kertaa aiemminkin?

En minä sinne farkkuostoksille muuten änkeäisi, mutta pahus vieköön kun ne viimeisetkin mallikappaleet joita Iso-J:n aarteistosta aikoinaan sain, repesivät persauksesta. Siis totta, repesivät! Vanhuuttaan, eivät pienuuttaan *virnvirn*

Meillä on muuten nyt melkoisen varma näkemys The Killingstonien sukupuolesta, likkoja kaikki!
Ikinä ennen ei sukupuolten määritys ole ollut näin vaikeaa.

Nyt alkaa tv-huoneessa näyttää hyvältä, siirryn sinne. Adios!