Vintissä jytisee

Lumppu-Elli, Vuoden Yllättäjä-Äiti on nyt hyvin hyvin väsynyt.
Elli anoo armoa ja vaatii sinkkuelämäänsä takaisin.

Kävin supattelemassa Elliraasulle tänään hyviä uutisia.
Lauantaiaamuna, heti hevosten ulkoistamisen jälkeen pakkaamme kaksi  Meowingston -terroristisolun jäsentä matka-askiin ja lähdemme jyräämään kuutostietä kohti etelää.

Jarrua painetaan ekan kerran Lappeenrannan raviradan varustekaupassa ja sieltä matka jatkuu paikallisoppaan avustuksella kohti killinpillien uutta kotia. Toiveissa on nähdä pari poniakin.

Yritän pysytellä luovutuskohteessa vakavana ja totisena, aaltoja heitämme perheen voimin vasta kotona.

Kotiin jää vielä Ronskvisti, se vähäjärkisin kaikista. Mutta kyllä minä vielä jonkun pahaa-aavistamattoman jallitan pentuja katsomaan :D

Valoa tunnelin päässä, Elli. Kestä vielä hetki!

Nämä kaksi viidakkosissiä siis lähtevät lauantaina.
Kaikki kolme ovat erittäin elinvoimaisia, nokkelia, ketteriä ja niillä kaikilla on vähintään hevosen (tuhdin) kokoinen itsetunto.

Eivät tosin ole hevosta vielä nähneetkään,  mutta koiraa jallittavat aivan 6-0. Nasse-Setä ei oikein tiedä miten noita kirppuja hallinnoisi, aina on yksi niskassa, yksi hallintaotteessa ja yksi taistelemassa hännän kimpussa.

Veli Milton on ansioituneempi pentuvahti. Kärsivällisesti se tuijottaa pennut riviin ja järjestykseen.

Ilmeisesti jollain tavalla sfinxin sukulainen hypnotisoi pennut rauhallisiksi. Semmoiselle taidolle monella kasvattajalla olisi kysyntää. Etenkin kun teini-ikä liihottaa aivan tuntumalla.

Veli Winstonia ei voi päästää pentujen luo, se taantuisi oitis samalle tasolle ja sitten meillä olisi myös iso kissanjötkäle pentujen hunnilaumassa. Semmoisesta pelistä ei hyvä heilu.

Hönökiintiö se on torpallakin.

-Jos mä painan tosta niin räjähtääköhän toi koira??
-Koita.
-Emmää, koita sä...
-Tyypit hei, tätä kylmää juttua voi nuolla!

Että semmoista villiä menoa meidän makuuhuoneessa. Jytinää ja pauketta, töminää ja mätkähtelyä. Oi aikoja, oi tapoja! Onpa hyvä, että kyseinen huone on vielä remonttijonossa. Siellä varastoidaan nytkin kaikenlaisia ylimääräisiä huonekaluja ja pelikonsoleita. Jokunen kissanraapima tapetinkulma ei tunnu missään. Enemmän potuttaisi jos vaivalla valitut tapetit olisivat nyt täynnä tahmatassujen leimoja.

Torpan sisäisen villin elämän vastapainoksi ulkopuolella on lumivaimennus. Kaikki äänet jotenkin katoavat, tömpsähtävät pehmoiseen hankeen. Puhtaaseen, kylmään talven turkkiin.

Tällä viikolla kanalan kuoro on menettänyt jokusen jäsenen, neljä siipiveikkoa on vaihtanut ototilaa radikaalisti. Wanhan liiton rouvat voivat ällistyttävän hyvin, jopa vanha vaakku Britney. Sekin kurja munii vieläkin yhden munan viikkotahdilla ja nuoret rouwat vähän ahkerammin. Pataässä ei taida munia enää mutta käy ja melkein kukkuu muuten.

Mutta Kanalan Etujoukko... kovan kohtalon keräilyerät. Pari päivää sitten otettiin siilon eteiseen turvaan karkoitettu Kukko Gaddafi rouvineen ja adjutantteineen ns. silmän alle. Ja siirrettiin illan hämyssä Etujoukkojen parveen. Etujoukoista oli jo muilutettu pois valkoinen silkkikukko sekä yksi nuori kukkopoika. Eihän parveen mahdu kuin yksi kukko ja kenties yksi oppipoikakukko. Muistamme hyvin Urho Kukkosen ja Turha Kakkosen toimivan "kahden hallitsijan" politiikan.

Tänään huoltoreissulla löysin kuitenkin yhden mustan chaborouvan henkeä vailla makaamasta ja Gaddafin adjutantti hätyytti nuorta silkkikukkoa erittäin tarkoitushakuisesti. Tarkoituksena oli hengenotto kilpailijalta, epäilemättä. Ilmeisesti tämä musta rouwa oli jäänyt jalkoihin ja saanut riittävän monta kertaa nokasta. Reppana.

Iso-J joutui puuttumaan peliin ja nyppäisi vallanhimoisen adjutanttikukon pois parvesta. Se liittyi Ilmavoimiin niksnaks.

Joskus joutuu tekemään näitä valintoja ja päätöksiä, kukkopoikain kohtalo on kova. Vain valitut jatkavat. Eikä emokanoja nokita.

Aiemmin päivällä kuulostelin jo, että kanalassa on oudon hiljaista. En kuitenkaan malttanut lähteä tarkempaa tutkimusta ja väestölaskentaa tekemään. Mulla kun on omat aikatauluni kanalakäynneille ja hyvin harvoin niistä poiketaan. Pakkasaikana vesiä toki vaihdetaan useammin ja säädellään lämpölampun loimotuksella kanalan lämpötilaa.

Pitäisi luottaa vaistoihinsa ja reagoida nopeammin poikkeamiin. En tiedä olisinko voinut mustaan rouvaan henkeä puhaltaa mutta ainakin olisin voinut lopettaa turhan nokkimisen.

Nukun huonosti ensi yönä. Syystä. Huono omatunto valvottaa. Ja killinpillien hillumiset.

Salavalla on kiva talviasu, rastapötkylät!
On se vaan niin mainio puu, saa roskaisuutensa anteeksi kuvauksellisuudellaan. Hyväntuulentuoja, sitä salava on. Ja torpanmäki olisi kovin kovin steriili ilman näitä palleropuita.

Päivän muihin ansioihin on ehdottomasti luettava se, että minä olen tänään ensimmäisten kerran elämässäni postittanut sitä ihtiään.
Huomenna eläinlääkäri siellä jossain etelän syrjällä saa lähetykseni. Ja minä toivottavasti paluuviestinä analyysin ynnä matolääkkeen nimen täsmälääkitystä varten.

Pakkasin huolella, pakkasin hyvin. Paketin päältä saa vaikka rekalla ajaa ja kestää läjässä silti. Sisällön rikkoontumisesta ei ole väliä, kunhan päällynen pysyy ehjänä.

Tämmöistä tänne. Paskaa pakettiin ja vintissä sekoillaan. Normimeininkiä torpalla.

Lepoa ja rauhaa, missä lienetkin.