torstai 12. tammikuuta 2012

Kierrätystä tämäkin


Ihme, tänään tapahtui varsinainen ihme. Kaunis kiitos ja kirkastus Sarille Lappeenrantaan. Siinä meillä on semmoinen daami joka on varsinainen killivälittäjä. Minä se pakkaan kaikki kolme Meowingstonia lauantaina kyytiin. Ja tulen kotiin tyhjän lootan kanssa. Kyllä! Yes! Javisst!

Näin se vain menee ja ihmeitä tapahtui. Myös Ronskvisti on saanut oman kodin. Pääsee kylvämään tuhoa ja tekemään tihua sisäkissan statuksella. Niin sitä laitetaan kirjaimellisesti vahinko kiertämään. Kierrätyshän on oikeasti kovinkin kannustettava ja iloinen asia.

Toivon toki, että killinpillien uusilla emännillä riittää rakkautta niille riivatuille myös semmoisina päivinä kun kukkaruukku ei pysykään ikkunalaudalla. Ovathan ne miukulaiset somia ja herttaisia eikä tuo pahin huligaanivaihe kestä kuin joitakin kuukausia. Kyllä sen aito kissanystävä kestää. Meilläkin niitä miukulaisia on monta (enkä pysty kirjoittamaan tätä ilman, että häijy hymy vetää suupieltä vinoon, sorry).

Päivä oli kiva, käytin Äitikultaa markkinoilla (osti luudan) ja muilla asioilla kaupungilla.
Jostain syystä unohdin syödä aamiaisjugurtin jälkeen, joten olo oli kahden maissa jo hitusen heikko. Onneksi torilta sai muikean maukkaita lihapiirakoita ja nakkeja ja vaikka kaikki mausteet kaupan päälle. Jopas kummasti olo korjaantui. Ja närästi.

Eläinlääkäri etelästä soitteli ja kiitteli ensiluokkaisista sontanäytteistä. Tilanne on oikeastaan loistava, nyt meillä on vain yhtä matosorttia joka hevosista häädetään täsmälääkkeellä. Kahden viikon päästä otan uudet näytteet ja kun ne oletettavasti ovat puhtaat, meillä on tilanne hyvä. On madottoman hyvä olla.

Seuraava madotus on ajankohtainen ennen laidunkauden alkua, sen tarve katsotaan toki ensin näytteillä.
Tästä kehityksestä minä tykkään. Ei tyrkätä eläimiin(kään) myrkkyjä varmuuden vuoksi ja kaiken varalta vaan katsotaan mitä tilanne kulloinkin vaatii.

Koska kuvia ei ole, päätän päiväni tältä erää tähän... iloisin mielin kohti lumisateista perjantaita.
Kiitos Sadulle Epsanjaan puhelustasi, oli kiva kuulla ääntäsi pitkästä aikaa. Kerro toki tutuille terkkuja jos heitä siellä näkyilee. Sunshine Tourin kisaviikot tuovat sinne paljon suomalaisiakin. Lycka till kaikille.

Tää ois tässä ja tää lähtis nyt laulamaan tuutulauluja hevosille.



5 kommenttia:

  1. Olisin voinut laittaa tämän ihan Nitan sähköpostiin, mutta jaetaan varalta muillekin

    Jumalainen Kaalilodju

    2 kg hyvin silputtua kaalia
    800 gr jauhelihaa
    1 tosi iso sipuli

    Nämä paistetaan voissa pannulla, kaali ja jauheliha ruskistamalla, sipuli kuullottamalla. Jauhelihaa voi maustaa esim. pippureilla, jos haluaa.

    1 dl puuroriisiä
    3 dl vettä
    Nämä keitetään 10-15 minuuttia. Veden määrää voi tarvittaessa lisätä... näppituntumalta heitin tuon 3 dl vettä.

    Ainekset sekoitetaan. Tulee kaksi isoa uunivuokaa. Suolaa lisätään maun mukaan. Meiramia kans jos on. Minusta suolaa menee kyllä aika paljon... kaali on niin makeeta.

    Kermaa (ei mitään kevytkermaa...) lisätään sen verran, että uunivuokaa kallistamalla näkee vasta nesteen pinnan. Eli jokunen sentti painumavaraa kaalille.

    Uuniin hautumaan, 180 astetta ja 2-2,5 tuntia. Mitä isompia kaalinpaloja, niin sen pitempään pitää hauduttaa. Siksi meiluusti teen aika hienoa silppua kaalista.

    Aivan kamalan hyvää! Puolukka sopii kaveriksi oikein hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tita, tuota pitää kyllä koittaa. En ole tähän saakka ollut kypsennetyn kaalin ystävä ollenkaan mutta tuota voisin hyvinkin harkita syöväni :D

      Illemmalla postailen lisää. Jos ei mene sähköt. Tuuli on navakka ja tuisku sakea!

      Poista
  2. KIITOS Tita : )

    Eiku kokkaamaan. Huomenna karvarin jälkeen.

    Ja nyt pistän reseptin visusti talteen !

    On meinaan ihan mahrottoman hyvää : ))))

    VastaaPoista
  3. Silvuplee siskot! Tietäähän tuo ensin armotonta pilkkomista, sitten paistamista (paistaminen käy tuplasti nopeammin kun on kaksi paistinpannua...) mutta lopussa kiitos seisoo.

    Minäkin ennen inhosin kaalilaatikkoa, mutta kerran minut pakotettiin maistamaan. Se oli tätä ihanaa! Siitä pitäen olen aina silloin tällöin uhrannut vähän enemmän aikaa, ja saanut monet muutkin rakastumaan kaalilaatikkoon.

    Tarttis tehdä paperitöitä... nghhhh....

    VastaaPoista
  4. No pahus, mie pavlovin koira ehdollistuin jo tuohon voissa kärtsättyyn kaalliin ja kuolaan pelkästä ajatuksesta :D
    Huomenna ostan kanojen kaalinkerien lisäksi yhden itselle :D

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com