lauantai 24. joulukuuta 2011

Joulurauhaa!


Veli Milton otti aitiopaikan Joulupukin visiittiä silmälläpitäen. Hevosten lahjapakettien lähituntumassa on hyvä väijyä aitoa pukkia. Kuusen juurella väijyssä seisova valepukki on kuulunut jouluihimme "aina" ja tulee kuulumaankin.

Ja kyllä se aito Joulupukki meille varmaan tulee, on täällä torpalla niin hyväkäytöksiset ja kivat pien- ja suureläimet. Ja kyllä näiden kaksijalkaistenkin (including kanat) kanssa arkensa ja juhlansa jakaa aivan mielellään.

Torppa on siivottu. Piparit paistettu. Kinkku köllöttää uunin alaritsillä paistoanturi kankussaan. Uuni piippaa kun tavoitelämpö 71 astetta on saavutettu. Helppoa kuin heinänteko tämä kinkunpaisto... kenties hieman tunnelman kustannuksella, mutta kohta uunista tulvahtelevat aromit korvannevat pienet puutteet paiston autenttisuudesta.

Leivinuunin isolle kivelle en lähde tuommoisia lihoja laittamaan, ne on kuivalihaa tunnissa.

Tämän joulun valmisteluista muistan huutavan voipulan. Marketissa oli ostorajoitus, kilo per talous. Ja ne voit loppui minuuteissa. Minä en käsitä tätä voibuumia, ovatko kaikki kevytleviteihmiset nyt kerralla tajunneet mietn ylivoimaisen hyvä maku laatikoihin ja jouluruokiin tulee aidolla voilla?? Eihän tätä voipulaa voi selittää karppaajien, hörppääjien ja slarvaajien ruokavaliolla, eihän?

Ruuat on nyt kuitenkin tehty ja voita varastossa sen verran, että Äitikullan leipomat piirakat saavat huomenna voikylvetyksen. Mietitään sitten tammikuussa niitä kolesteroleja ja maksa-arvoja. Kanelihan on uusin maksan vihollinen kertoi Evira männä viikolla, kanelipulla on kuulema yhtä paha riski maksalle kuin parikymppinen laatuviski.

Kyllä minä ymmärrän sairauden vuoksi ruoka-aineiden rajoittamisen, mutta että perusterveen pitäisi nyt kavahtaa kanelia joulupuurossaan? Tänään minä törsäsin XO -konjakkia kakkuun, aromia antamaan. Viimeksi olen tainnut konjakkia juoda Naistenklinikalla kesäkuussa 2001. Ehkä maksani kestää huomisen kanelipanoksen. Konjakkiin en ryhdy edes Jouluna.

Joulumyrsky tekee tuloaan etelästä päin, nurkissa ulvoo ja luntakin on luvassa. Eipä ole lumitöissä hiottu vielä tänä talvena, veikkaan että luutimalla on piha siisti huomennakin.

Paistoanturin lukemat uunin näytöllä ovat 22/71 joten muutamaksi tunniksi joutaa nukkumaan.

Myöhemmin tänään ehkä vielä kuvaterveiset.
Mikäli en ehdi päivällä enää nettiin, toivotan varmuuden vuoksi jo nyt kaikille lukijoilleni mitä leppoisinta, rennointa ja tunnelmallisinta joulun aikaa. Missä ikinä lienettekin.
Kiva kun käytte torpalla edes etävieraina.

Lisäksi haluan toivottaa kaikille tiellä liikkujille erityisen turvallista matkaa, minne ikinä matkaattekin.
Hyvää Joulua!!




5 kommenttia:

  1. Loviisa toivottaa lämmintä ja rauhaisaa joulua Torpalle ja muillekin tutuille!
    Syökäähän hyvin :-)
    -pau-

    VastaaPoista
  2. Kyllä konjakilla voi ruokaa ja leivonnaisia maustaa, tokkiinsa sen aromi on lisänä hyvien makujen joukossa!

    Minä kiitos otan sitä konjakkia hiljalleen lasista maistellen. Konjakkihan ei ole loppasuiden juomaa, ihan nautiskelijoille vain. Sitä otetaan ihan minipieninä siemauksina, niin että nielaistavaa ei oikeastaan jää. Optimi nautinta-aika konjakkilasilliselle on tunnin ja puolentoista välissä. Siis hiiiitaaasti nautiskellen. Silloin se on parhaimmillaan!

    Majakarin Joulusauna lämpiää. Eukalyptusvihta on hautumassa - piti kokeilla perinteisen koivuisen vaihtoehtona. Luulen että palaamme entiseen perinteeseen... mutta ainahan voi kokeilla jotain uutta.

    Muutoin on elämä tosi mukavaa ja leppoisaa. Vatsat on täynnä viimeisen päälle hyvää ruokaa. Ihan perinteistä. Huomenna tulee lisää ruokavieraita, kun A-sarja lapsia tulee käymään.

    Leppoisaa joulunaikaa! Levätkää ja nauttikaa!

    VastaaPoista
  3. Kyllä kiitos nautitaan, pötsi pinkeänä lojun nytkin uusissa kotikalsareissani soffalla ja yritän tasapainotella mahani päällä tietokonetta ja muuta tykötarpeistoa (mm. viinilasi).

    Syöty on, saunottu on, hyvä on.
    Kurkkua kuristi ja silmiin pyrki vesi hautausmaalla. Erityisesti sankarihautojen kynttilämeri ja sankaripaaden kunniavartiosto ovat hiljentävä näky.

    Hieno perinne, en tiedä onko muissa kaupungeissa vastaavaa. Meillä neljä totista miestä seisoo oman rykmenttinsä varusteissa sankarihaudalla vartiossa, pimeässä jouluillassa soihtujen loisteessa.
    Lähestulkoon jokainen aikuinen rykäisi ja pyyhki silmäkulmaansa ohikulkiessaan.

    Helppo se on vapaan maan vapaatahtoisen naisen maata omalla sohvalla omassa torpassa ja tehdä justiinsa mitä itse tahtoo tehdä. Soveliaisuussäännöksiä lukuunottamatta vapaa tahto valita tekemisensä.

    Nyt minä aivan vapaasta tahdostani läpsäytän kannet kiinni, toki jätän lahjalevyn (Tuure Kilpeläinen) taustalle soimaan.

    Aamutallin jälkeen köllähdän kirjapinon ja herkkutarjottimen kanssa soffalle, tälle samalle. Ja huilaan!

    Joulu on ihmisen parasta aikaa.
    Ole armelias itsellesi, missä lienetkin <3

    VastaaPoista
  4. Joulu on levon aikaa. Ilman muuta! Samaa hauskaa venymistä on täällä harrastettu aamusta tosi hartaasti. Koko porukka pääsi jalkeille vasta puolen päivän jälkeen.

    Puutarhaa kiersin ja katselin. Kevättä odottelin. Ei se tullut vielä tänään, mutta tarkistin kalenterista - ei ole vielä aikakaan. Saahan sitä haaveilla!

    Pari hassua kuukautta vain, ja saa alkaa bongailemaan muuttolintuja lintulaudalta. Pian soi kurkien ja joutsenten trumpetit paluumuuttajien viestejä toitotellen.

    Valoa kohti mennään taas!

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com