Sekavia höpinöitä

Luvassa sekalaisia höpinöitä, hataria havaintoja ja ehkä jokunen ajatuksenpätkäkin. Jos nyt mikään pysyy päässä, väsymys on jo melkein pilkkimisasteella.

Tänään oli kohtuullisen sateen päivä. Tuli kerrankin kohtuullisen pienet ja sievät sadekuurot. Mielelläni puhaltelenkin monsuunisateet itäänpäin, kastukoon Karjalan kannas ja sammukoon metsää korventava kipinä.

Kuten kuvasta näkyy, hevosilla on laidunlöntystämisen lisäksi astetta vauhdikkaampikin etenemistapa, se on tuommoinen höntsäilyravi. Se on semmoinen askellaji jolla tullaan kun Lauman Vanhin Narttu vislaa portilla ;-)

Tamma kiertää kauniisti ympäri ja laskee päänsä alas, se on sen hevosen tapa pyytää audienssia. Metsänpoika pysähtyy jarrut kirskuen suoraan varpaille, tuikaa turpansa naamaan ja tuhahtaa, räät silmilleni.

Pojalla on vähän hiomista käytöstavoissa mutta kun hän on niin rrrrakas niin saa paljon anteeksi. Varsinainen Vaahteramäen Eemeli.

Hevosten vakuutusasioissa olen kääntynyt kokeneiden (ja valitettavan paljon sairastaneiden) hevosten omistajien puoleen. Netissä näyttää liikkuvan kaikenlaista keskustelijaa eikä niistä kommenteista ota kukaan tolkkua. Parempi kysyä tutuilta jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Taidan vetää pitkää tikkua yhtiöiden välillä, pienet on erot niin turvassa kuin maksuissakin. Eikä se turva ole ikinä kohdennettu oikein... Kiitos jo nyt teille hyviä neuvoja ja omia kokemuksianne kertoneille.

Tämä luutamummo on sitten vanhuuden höperöittämä silkkikana. Ryhtyi hautomaan, syksyä vasten! En tiedä montako munaa alla on, korkeintaan kaksi jos hyvin käy.

Meillähän on se surkea pakolaiskanojen leiri Virtaspöntössä. Siellä on syrjäytetty silkkikukko Gaddafi, tämä vanha kanamummo, nuori rouva ja kaksi mummokanan keväistä kukkopoikaa. Niitä pääsiäistipuja.
Ja nyt huomaan, että kanalan seurapiiriuutiset ovat päivittämättä monelta viikolta.

Pikainen statuspäivitys kanalan käänteistä:
Vallankumouksen jäljiltä (valkea silkkikukko melkein tyrmäsi vanhan kehnon Gaddafimme) tämä resuporukka evakuoitiin siilon eteiseen. Joukko oli alunperin isompi, kaikki ne kevään tipuset plus valkea silkkikanarouva joka osallistui hautomisurakkaan tämän mummokanan ohella.

Alkukesästä meillä kävi eräs vikkelänäppinen täti joka hamusi häkkiinsä tipuset kun luovuin liioista. Mutta ryökäle vei tyttötiput ja jätti kaksi kukkopoikaa vaivoikseni. Pahus! Kanaryöstö ei ehkä ole iso rikos mutta keljuttaahan se kun tulee kynityksi.

Valkea silkkikanarouva palautettiin uudelle kukkokuninkaalle joka siis isännöi omaa pikkuista parveaan Wanhan liiton rouwain alivuokralaisena. Parvi koostuu valkeasta isäntäparista ja neljästä chabokanasesta, oman kylän kanoja. Viime syksynä yhden naapurin pihalta haaviin harottuja villikanoja.

Isäntänä torpan vanhimmassa parvessa heiluu kelpo Kullervo Kukkonen.

En tiedä johtuuko Kullervon viriliteetistä vai Wanhan liiton kanarouwien korkeasta iästä, mutta parvi hupenee suunnilleen kana per kuukausi tahdilla. Ehkä rouwat heittävät henkensä onnellisina, ainakin Kullervo toimittaa kukon virkaansa pontevasti, tunnollisesti ja ahkerasti.

Niin, tämähän on kuin Kauniit ja rohkeat, kanalan tapaan. Ei varmasti saa lukijaparka tolkkua. Siipikarjaa on nyt kuitenkin kolme huoneellista, pikkuisia parvia joita ei voi yhdistää. Ja silkkikanarouvat hautovat, paitsi tämä kuvassakin näkyvä pikkuisin. Ja kukkoja on kaksi liikaa.

Valkealle silkkikanalle tein källin ja tungin kanan alle kaksi Isa Brownin munaa, niitä wanhan liiton rouwain munauksia. Että saataisin edes kaksi potentiaalista munijaa menetettyjen rouwien tilalle. Nämä koristekanaset ovat toki hupaisia ja kauniita kuin korut, mutta onnettomia tumpeloita munimaan. Ja munat alamittaisia.

Ennen talven tuloa on kaksi kukkopoikaa uudelleensijoitettava joko pataan tai jollekin joka tarvitsee koristeellisen kukon. Nyt on korkea aika kajauttaa kuuluvasti HEP ennenkuin kirves heilahtaa...

Ja pakolaisleiri on siirrettävä siilosta pois ennen pakkasia.

Kukkopojista hirsipuuhun. Siinä sitä olisi kuten kuvasta näkyy. Yhden talon verran purkuhirttä. Osa on kelpoa, osa ei. Mutta mitä ei voi aittatyömaalla käyttää, palaa iloisesti pakkaspäivänä Isossa Uunissa ja lämmittää tupalaisen huonetta. Nämä saadaan niin halvalla, että olisi kai hullua jättää ostamatta.

Kova työpäivä on edessä silloin kun lähdetään pinoa purkamaan, lajittelemaan, lastaamaan, kuskaamaan ja lopulta torpalle purkamaan. Mutta jos halvalla saa niin pitäähän se vähän rehkiä. Vanhaa hirttä kun ei ole ihan joka tapulissa kaupan. Varsinkaan oikean kokoista.

Oli mulla jotain ajatuksen pätkääkin mutta karkuutin näitä kuvia purkaessani.

Kattirykmentistä pari havaintoa. Vanha Justiina kehitteli itselleen varsin äänekkään mourukiiman, siksipä olenkin haukotellut leukani sijoiltani. Viime yönä ei todellakaan nukuttu vaan kuunneltiin vanhan kissan mollilaulua. Höperehtii sekin joutavia.

Lumppu-Ellin nisät punoittavat siihen malliin, että saattaa olla ns. pesä täys. Likka murjottaa kotiarestissa, seuraavaan karkureissuun saakka ainakin. Tai kunnes saan asiasta vähän enemmän tietoa. 

Veljet Hulluudessa jahtaavat aina vain suurempaa saalista. Tällä viikolla ovat kantaneet kotiin peltomyyriä. Ja Nasse-setä harmaantuu. Maanantaille olen buukannut tupaterrierille trimmausajan, saadaan sitten kelpo rekkusestakin taas nättejä kuvia. Koko kesähän ollaankin selitelty ihmisille virttyneen lapasen näköisen koiramme sukutaustoja.  Ei ole sukua asbestirukkaselle.

Ja näiden maan hedelmien myötä siirryn pihalle tiirailemaan luvattua tähdenlentoruuhkaa. Ja sitten luikin nukkumaan. Huomenna paljon puuhaa, romurallia ja lannanajoa.

Kivat vaan sullekin, moikka!