Tässäpä tämä, olkaa hyvät. Ainutlaatuinen, jalorotuinen, hyväsukuinen, komea varsamme! Aito vuonohevonen, rotunsa ehdotonta aatelia!
Se, että tämä loistoyksilö on ruunattu eikä jatka sukua on joko rodun etu tai tappio, riippuu sanojasta. Mutta siitähän me olemme kaikki liikuttavan yksimielisiä että kauneus on katsojan silmässä. Tässä tapauksessa myös kauheus.
Jätkä on eläin! Näin se vain on.
Päivät ovat saaneet siivet. Töitä, puuhaa ja askaretta riittää enkä todellakaan tajua, miten tässä muka pitäisi vielä oikeisiin töihin ehtiä. Kunhan syksy saa, lienee syytä pohtia sitäkin.
Maanantaina tulee purkufirman mies katsomaan tallityömaata ja sitten vain koneet tontille ja hyrisemään. Nyt pitäisi vain päättää otetaanko nykyaikaiset kalteriboksit vai perinteiset puukarsinat. Itse alan kallistua idyllisten puurakennelmien kannalle.
Ja kun tuota hyvin syönyttä hevoskaksikkoa katsoo, on massiivinen kalterikarsina ehkä hivenen ylimitoitettua turvallisuuden maksimointia. Ne lihapullat eivät kyllä ota hatkoja minnekään.
Tässä toinen näyte torpan kaverikaksikoista. Kotipojat Nasse ja Veli Milton lepuuttivat antaumuksella. Takana puuhakas päivä ja paljon tassutettuja metrejä.
Huomenna on torpan ajanlaskun mukaan uuden vuoden aatto mutta se on kokonaan oman tarinansa arvoinen tapaus se.
Nyt on syytä hiljentyä illallisen ääreen ja laahustaa sen jälkeen saunaan.
Mukavaa lauantai-iltaa sinullekin.
PeeÄäs: meillä satoi tänään! Viime yönä taivaan hanat aukenivat ja tänään tuli kevyttä ylläpitokastelua. Kivakiva. Ja lampaatkin saivat uuden laitumen parturoitavaksi. Uusi äänimaailma: sateen ropina ja äänenvaimentimen löytäneet lampaat. Riemua!
Ja loppukevennys, urheilu on miesten laji. Seuratkaapa tarkasti vasemmalla puolella kipittävää mustapukuista juoksijaa (numero 6) ajasta 3.57 alkaen millaisilla apuvälineillä juoksua yritetään rivakoittaa! Nyt rouvat kiireesti areenalle...
http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1312567959647&language=fi
Kalteriboksit! Kalteriboksit... koskapa puuboksit purraan hajalle parissa vuodessa. Mieti sitä... keltaiset hampaat iskevät puuhun ja rouskauttavat palan kerrallaan. Usko pois vain... näin se tapahtuu.... vinoillaan toiselle puremalla rusahtaen puuhun. Toinen vastaa toiselta puolelta samalla mitalla. Ja silleen se menee.... ja puuta kuluu. Voihan sitä puuta uusia, mutta kaltereita ei tarvi. Jos saisin itse valita, niin metallia boxien väliin. Muualla voi olla puuta. Vaan keskinäisen kanssakäymisen välikkö joutuu hampaiden tielle.... ja jäjet näkyvät muualla paitsi metallissa.
VastaaPoista