Tässä on nyt saatu taivaalta kasteluapua, joku vähän innostui siellä ylhäällä ja losottaa niskaan isolla paineella. Eihän sitä saisi eikä pitäisi valittaa... mutta sen sanon, että tympii jo.
Seniorikansalainen viipottaa ämpäri ojossa kohti herukkapuskia heti kun pienikin tauko sateiden välillä tulee ja sateen ajan kuumottaa mehumaijaa. Paljon sitä ihanaa paksua tummaa herukkanektaria on jo tullutkin. Sille on talven aikana ottajia, aina loppuu kesken.
Torpan rauhaan ei kuulu mitään muuta. Paitsi kehnon paljon sateen ropinaa. Hevoset ovat nahkaa myöten suihkunraikkaita mutta aion vakaasti toteuttaa vielä sen shampookäsittelynkin. Jokohan joku nokkela kemikaali-Ali olisi kehitellyt eläimille passelin suojapinnoitekäsittelyn? Meinaan semmoisen kuraa, likaa ja mutaa hylkivän käsittelyn...
Tänään postityttö toi mieluisat terveiset Sudburysta. Sukututkimus Iso-J:n isän puoleisesta suvusta.
Olisi hauska joskus leväyttää pöydälle koko tutkittu sukupuumme ja tutkia monenko sukupolven kohdalla löytyy yhteisiä tekijöitä. Enkä nyt puhu yhteyksistä Korkeasaaren paviaanitalon kansaan.
Kuvat ovat päivän satoa säänpieksämistä kukkijoista. Tämä daalia on ihan järkyttävän kokoinen. Pitää ottaa siihen vertailun vuoksi vaikka jompikumpi perillisistä pönöttämään viereen. On nimittäin daalian kukka isompi kuin perillisen päänuppi!
En ole ikäpäivänä nähnyt noin järisyttävän kokoista daalia, monsteri vailla vertaa. Toivottavasti Äitikullalla on vielä jorriininjuurakoiden talvetuksen taito tallella ja saadaan tämä kelpo kukkija iloksemme ensi kesänäkin.
Huomenissa on luvassa mukava visiitti hirsiapajille. Olenhan tässä jo muutaman kerran tuskaillut aittavanhuksen remonttikiireellä ja manaillut sitä, että hirret ovat aina väärällä puolella maatamme.
Eilen ystävämme Vossikkamies antoi tuhannen taalan vihjeen ja huomenna toivottavasti omistamme ison läjän hirsiä.
Olipa muuten mukava iltapäivähetki köpsötellä vossikan kyydissä pitkin rantapuistoa. Siinä mieli rauhoittui ja omakin askel tasottui kun istui pikku lenkin hevosen kyydissä.
Valitettavasti joku kurja turistiparka pilasi lomakuvansa zuumailemalla meitä päin...
Matkailumarkkinointitoimistossa kyllä pillahdetaan katkeriin kyyneliin jos ne kuvat lomasuomesta leviävät laajemmalle.
Jahas, taas sataa. Minä lähden saunaan!
Tallista tulee vissisti priima, mutta remontin roiskeessa kaikki vain näyttää keskitetyltä katastrofilta kaikkine työkaluineen, vehkeineen ja materiaalikasoineen.
VastaaPoistaSadetta täälläkin pitelee kuuroina. Tarttis vähän kuivaa, että sais yrttisatoa korjattua. Mieluiten ihan pian. Vaikka huomenna.
Voi ärgäle! Saunasta virvoittuneena otin mappini ja marssin tomerana työhuoneeseen. Oli tekemisen meininki laittaa kahden kuukauden tositteet somasti järjestykseen ja pikkupisnesteni liikevaihdon vikkelät liikkeet kirjanpitäjän odottamaan oortninkiin.
VastaaPoistaJotenkin onnistuin kuitenkin syöttämään pyydetyn turvaluvun kolmesti väärin ja perhanan nettipankkiyhteys lukittui tyystin.
Tuli sitten tälle illalle joutoaikaa reilummin... onneksi on pari kivaa ladattua peliä koneella, eikun klikkailemaan ;-)
Sauna oli niin ihana kuin olla voi. Iso-J on alkanut houraamaan kylpytynnyrin (tai mikälie palju se ihmiskattila nyt onkaan) hankinnan puolesta. En oikein osaa innostua. Liian urbaania piharekvisiittaa tämmöiselle tontille.
Ensin pitää saada maitolaituri (replikakin kelpaa), kilometritolppa (kivinen ja iso ja sikapainava) ja ulkohuussi.
Sitten voidaan ottaa harkintaan se ihmiskeitin.
Hassua kun saunan ikkunasta yltää melkein rapsuttamaan hevosta :-)
Siinä ne Älli ja Tälli fiksun näköisenä toljottavat kun torpan väki saunoo. Ei mene hyvin hevosilla...
Taas meni näin myöhään joten kuittaan päivän kuulumiset ihan tässä.
VastaaPoistaKuittisulkeiset tehty ja tositeniput toimitettu tilitoimistolle, meinasi mennä ns. viimetingan puolelle ;-)
Hirsipuutakin nähtiin, kyllä sieltä löytyy meille aittatarpeita. Isoakin isompi urakka on niiden lajittelu, lastaus ja kuskaus sekä varastointi täällä. Mutta hinta on enemmän kuin kohtuullinen joten kyllä sen edestä paiskii päivän keikkaa nokkospöpelikössä.
Olipa muuten metka mummo se hirsien myyjä. Ikää pikkuisen alle 90 ja ketterämpi kuin meistä kukaan. Nikkari ja käsityön ystävä esitteli mielellään kaikenlaisia töitään, tuohiruusuista japanilaiseen kirjontaan.
Aivan hengästytti kaiken sen energian ja luovuuden edessä.
Nyt ymmärrän mitä termi valoisa vanhuus parhaimmillaan voi olla.
Supermummo!
Torpan supermummo, seniorikansalainen Äitikulta keittelee mehua. Minäkin ennätin tänään hetkeksi poimimaan marjoja ja kyllä ne kelvollisen maukkaita ovat tänäkin vuonna.
Tänään on satanut ällistyttävän vähän, ilma oli oikein raikas ja mukava. Mutta kyllä auringossa on vielä lämmitystehoja, kesää on vielä jäljellä!
Olipas dramaattista luettavaa... hirsipuutakin on nähty :D Onneksi kukaan ei kiiku sellaisessa.
VastaaPoistaSama tahti on ollut täälläkin - tänään viime tingassa toimitettu tositteet kirjanpitäjälle. Puuuh.... Oi miksi minä juoksen kieli pitkällä vyön alla viime tipassa ja verenpaineet tapissa...? Pitäis jotain järkeä saada näihin hommiin. Tänääkin istuin ekan karran aamukahvin jälkeen kymppiuutisille. Siinä se päivä vain meni paikasta toiseen laukatessa.
Loma kuulostais hyvältä...! In my dreams...