Lahjan päivä

Tänään on Lahjan päivä ja Kirkastussunnuntai.
Meille on jo kahtena Lahjan päivänä kirkastunut se, että nyt ollaan kotona.

Enää ei olla mistään poissa vaan nyt ollaan kotona.
Vuonna 2009 tuvan ovella seisova näki tämän viereisen näyn.
Nyt näkyy jotain muuta.

Samanlainen kostea Elokuinen yö se oli kun riuskalla muuttoporukalla siirrettiin kahden huushollin elämä rekasta torpalle.

Kahdessa vuodessa on tapahtunut niin paljon. Ja melkein pelkästään positiivisia asioita. Läheistenkään elämä ei ole ollut aivan niin raskasta, välillä tuntui että kyynelistä ei tullut loppua millään.

Pieniä luopumisia ja isoja iloja, sitä on ollut tämä kulunut vuosi.
Vuoden aikana torpan mäelle on muutanut kolme lammasta, Ellilumppu, kaksi hevosta ja jokunen kana.

Perilliset ovat venyneet pituutta, oma vyötärö läntistä leveyttä ja muutenhan tässä ollaan yritetty elellä kuin kunnon väki. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat ;-)

Puutarha antaa satoaan ja tänään saskatoonpuskat luopuivat marjoistaan ystävien ja tuttujen iloksi. Omat tarpeet ollaan jo otettu ja liian kanssa on marjaa silti. Ensi viikolla on odotettavissa vielä pari poimijaa ja sitten pääsevät räksät jämille. Valitettavasti aika ei tahdo riittää siihen, että poimisin myyntiin saakka. Enkä oikein lämpene ajatukselle, että ventovieraita päästäisin itsepoiminnan nimissä tiluksille.

Hevoset seisovat haaveissaan laitumen aidalla ja nuuhkivat puutarhan tuoksuja. Kunhan eivät vain rontit suunnittele laajentavansa laiduntaan porkkanamaan puolelle... Viime yönä näin unta, että Metsänpoika poistui laitumelta ja harhaili ties missä. Aamulla piti hiippailla tarkistamaan onko pystyharja tontilla. Oli se, kullannuppu puuhapete hääräsi entisellä tarmollaan laitumen harvennushakkuissa.

Kuvassa on itse asiassa kaksi huolella naamioitunutta sissihevosta. Etsivä löytää ja omistaja iloitsee.

Sateinen päivä tänään oli mutta sateettomina hetkinä oli lämmin. Ukkonen julmisteli taas tuttua murinaansa vaan päälle ei tullut. Outo homma, lieneekö täällä joku magneettikenttä vai mikä ihme se on, että torpan päälle nuo ukkosmyterit eivät yleensä iske. Ei sen puoleen, ei ole tarviskaan. Ukkonen on kaunis luonnonilmiö mutta vain kaukaa katsottuna. Mieluummin meren yllä.

Äitikulta muisti taas tänään mainita, kuinka Joensuussa jymisi ukkonen joitakin (kymmeniä) vuosia sitten... sattumoisin hän oli silloin punnertamassa nuorimmaista perillistään maailmaan ja koko sairaalanmäki hohti valkoisena salamoiden läiskeessä.  Kello 01.05 pikkuinen mustatukkainen tyttövauva pärähti karmeaan parkuun ja siitä se sitten lähti...

Synttärilahjaksi taidan saada tallin! Aamulla palaveerataan purkumiehen kanssa ja kirvesmiehet löytyivät lähempää kuin uskalsin toivoakaan. Ja laatutekijät löytyivätkin. Hyvää pyrkivät tekemään mutta priimaa pukkaa. Kivakiva!

Ensi viikolla pitää tehdä puutavaraostoksia ja kenties sitten ne aittaremontin hirretkin tilataan.
Voi kehno miten mukavasti kaikki näyttää järjestyvän!
Kukka sille, kukka sulle, kukka mulle ja paljon kukkia kaikille.  Kolmas vuosi torpalla alkaa hyvissä merkeissä! Olkoot tuulet suotuisat.