Laiska töitään luettelee

Näin seesteisen idyllinen on Äitikullan lähinaapurin piha. Ei mitenkään tympeä maisema, eihän?
Koska kuvien avulla valehdellaan usein enemmän kuin kerrotaan, paljastan nyt muutaman aloittamista vaille valmiin urakan. Tänään on luvassa pieni pihakierros. Eikä nyt keskitytä kukkasiin.

Yläkuva on otettu Äitikullan uusilta portailta. Kuvan yläreunassa, torpan kurkihirren kohdalla repsottaa vihreä kevytpeite. Se on Äitikullan ulkokuistin väliaikainen kattomateriaali.

Jo se, kuinka vanhaan kivinavettaan remontointiin ekana syksynä täysin nykyaikainen, esteettömäksi asunnoksi tehty 70 m2:n kaksio, olisi oma tarinansa. Jota en nyt kerro, oikeasti en jaksa. Tulkaa itse katsomaan niin näette.  Iso-J väsäsi sen itse, oman reissutyönsä ohella opetteli taloa rakentamaan. Minä kuljin silloin töissä Espoossa. Tänä kesänä on värkätty ulkokuistia.

Ulkokuistin lisäksi mummolan seinustalle syntyi aurinkoinen terassi, kukkapenkkien takaa seniorikansalaisen on hyvä tarkkailla pihaliikennettä.

Kun mummolan ovella suuntaa öögat oikealle, pihaantulotietä alas, näkyy yksi työmaa. Vanha kunnon aittahan se siellä sinnittelee ja odottelee alimpien hirsivarvien vaihtoa eli alan termein: kengitystä.
Hirret on, tekijät puuttuu. Saas nähdä saadaanko hommaan tekijät ennen lumia. EU-tuki perinnekorjaamiselle loppuu kuulema vuoden vaihteessa.

Meidän aitta on kuitenkin jo kertaalleen tutkittu kelpoisuusvaatimuksia vastaavaksi ja ehdottomasti tarpeellisten korjauskohteiden listalle päässytkin. On erinomaisen arvokas rakennusperintökohde. Tai jotain. Nätti se on eikä satavuotiaita aittoja valmisteta enää. Ainakin niiden toimitusaika on sen sata vuotta...

Sitten on syytä lähteä löntystelemään tallin suuntaan, se on se seuraava oikeasti iso työmaa. Joka poikii joitakin pienempiä sivurojekteja. Niinhän ne aina.

Vilkaisu olan yli: siellä se on, Äitikullan ulkokuisti puolivalmiina.

Tallityömaan suhteen minulla oli periaate. Hevosia EI tule kotiin ennenkuin talli on viimeistä naulaa myöten valmis. Juu, ei mennyt niinkuin opetusohjelmissa. Hepat seisoo laitumessa ja tallityömaa on alkutekijöissään. Onneksi homma on hyvin suunniteltuna, tekijätkin tiedetään ja massit on kasassa. Ja takaporttina, mikäli ei valmistu, hevosille on talveksi majapaikka tiedossa.

Sivuprojekteina on syytä mainita kanala-asioiden uudelleenorganisointi ennen talvea.

Talli jaetaan pituussuunnassa kahteen osaan. Tässä seistään tallin ovella, kylmän heinävaraston kohdalla. Hellavanhusten välissä oleva teräksinen tukitolppa on tulevan väliseinän kohdalla. Siihen tulee liukuovi ja alkaa varsinainen tallitila.

Hevosboksit tulevat ikkunalliselle seinustalle, harmaitten tukitolppien väli on n. 3,5 m joten tulee hyvänkokoiset kopit pienille hevosille, n. 12 m2 per kopu. Boksien etuseinät ovat suunnilleen kattovalaisinten kohdalla. Ja takaseinälle tulee myös väliseinä ovineen. Sieltä pääsee heinävinttiin, verstaalle ja toista reittiä ulos.

Tässä seistäänkin tallin takaosassa, suunnilleen siinä, mihin tulee takaseinä väliovineen. Oikealla oleva keskikoroke puretaan pois ja täältä katsoen ensimmäisten tolppien tällepuolen tulee pesupaikka/hoitotila. Keskimmäiseen tolpan väliin tulee loimikuivatus ja rehujen käsivarasto. Katossa on tuossa kohdalla huippuimuri ja heinävintin heittoaukko. Ihan tuolle peräseinälle, pariovista oikealle veivataan lambien tila. Ja luonnollisesti pitkälle sivulle väliseinä. Eli lampolatila pannaan keskeltä poikki. Pihanpuoli jää varastoksi.

Menitkö sekaisin? Älä huoli, niin ne muutkin menee, mutta mulla on vahva visio. Siitä tulee hyvä!

Ovesta näkyy suoraan talvitarhaan, lammastarha on ovesta vasemmalle. Mennäänpä katsomaan ovelle...

Tolpat on, vain vaakalankut puuttuvat. Tuolla missä hevonen näkyy, on nyt kesälaitumen kolmas lohko. Metsänrajassa ykkönen ja naapurin puolella lisää. Metsään menee tietysti pieni metsätie jota pitkin pääsee   karhun kotimetsään lenkkeilemään.

Jostain tuosta hevosen kohdalta pääsee aikanaan kentälle. Kunhan semmoista joskus rakennetaan. Käsittääkseni se on tilusten korkein ja kuivin kohta jossa ei vesi seiso. Ilmeisesti ei kaipaa salaojitustakaan. No, se on sitten kokonaan toinen juttu kun kenttää tehdään. Mainittakoon nyt sekin tulevien töiden listalla.

Näiden isompien kujeiden lisäksi tekeillä on pientä sisätilaremppaa torpassa, kanalassa ja pihasaunalla. Ne on semmoisia päivän, parin keikkoja. Mutta kun jokaiseen pitää varata niin aika kuin tekijäkin ja ostaa tarvikkeet. Kaikkea on rajallisesti, rahaa etenkin. Joten hyvä ennakkosuunnittelu ja ajankohdan optimointi niin kuunkierron kuin pankkitilin saldonkin suhteen on äärimmäisen tärkeää.

Silloin kun usko kaiken valmistumiseen horjuu, voi suunnata katseensa korkeuksiin. Unelmilla on siivet.
Tai silmät voi luoda alas.. sieltäkin löytyy joskus joku joka kertoo miten nämä asiat oikeasti pitää tehdä...

Ja kaikkihan tietävät, että kissaa silittämällä verenpaine alentuu useita bareja (vai mikä se paineyksikkö nyt olikaan).

Mutta parasta kaikessa on se, että tämä on meidän elämää. Tätähän me halusimme ja tämän kaiken me saimme. Täyttä elämää täysin palkein. Lompsassa ei näin eläen saumat ratkeile setelien määrän takia mutta kaikkea ei kannata hamuta. Perillisille ei jää suuren suurta rahakasaa hassattavaksi mutta toivottavasti jää jotain pahuksen paljon arvokkaampaa.

Silloin kun keskeneräisyys käy hengen päälle, voi pysähtyä katsomaan jotain täydellisen harmonista ja valmista. Tätä ei tarvitse viimeistellä, valmis on:

Ja taas mennään! Yksi romukasa tallista on juuri ajettu pois, wheeee!!!