Kääntyykö se nyt?

Niin, kääntyykö se nyt, tämä vuodenaika? Ihanasta kesästä, lempeästä Elokuusta hyytävään syksyyn?
Olen jotenkin tuudittautunut siihen uskoon, että vaikka kalenterissa lukeekin Syyskuu, kesä jatkuu yhä vain.

Tämänpäiväinen harmaus ja sadekuurot eivät kyllä kovinkaan helteistä syyskesää lupaile, Buuuuu!!
Kyllähän niitä syksyn merkkejä on ilmassa. Yökosteus viipyy aamu aamulta pidempään pinnoilla. Horsmat ovat jo kukkineet. Pääskyt kokoontuvat langoille hiomaan optimaalista reittisuunnitelmaansa. Pihlajassa sato alkaa olla valmista. Ja omppupuut natisevat taakkansa alla.

Aamuisin saa parasta raikkautta sieraimiinsa kun hiippailee ompputarhaan. Kirpeänmakea omenan tuoksu on kieltämättä ihana. Puhdas ja aito. Ei mikään omenaesanssinen kauhistus.

Näinhän sen pitää mennä. Syksy saapuu ja taas yksi mainio vuosi kääntyy viimeiselle kvartaalilleen. Jonka päässä häämöttää Joulu pitkine pyhineen.

Nämä Homeboyt ottavat veljesrakkauden nimissä ilon irti elämästä. Toinen tuulettaa kainaloaan velikissan naamalle jonka jälkeen toinen käyttää kattitaklausta ja pelastautuu tunkanhajusta raikkaammille ilmoille. Koko ajan keinutuolista kuului hyrr-hyrr-purr-hyrr-hyrr -hurinaa. Epävireistä ja unista, just niinkuin kissa osaa.

Kuvasta ei valitettavasti näy kuinka Lumppu-Elli murjotti kiukkuisena keinutuolin alla. Vain ihme varjeli Ellin häntää litistymästä tuolin jalaksen alle poikien myntätessä tuolissa. Kyllä Ellikin yritti sekaan mutta eiväthän nämä jätkät hyvästään luovu.

Nyt Elli piilottelee viekkaasti jossain yläkerrassa. Näki varaamani harjat ja karstat ja taitaa ryökäle aavistaa, että nyt ne rintatakut lähtevät.

Tita oli aivan oikeassa, se kaulurin leikkaaminen auttoi vähän. Muttei tarpeeksi. Takkupanssari tulee rinnuksiin parin ulkona vietetyn yön jälkeen. Ellin ja Ellin Slutwalk... ei tarvis ihan niin kirjaimellisesti ottaa.

Nyt minäkin luon tammamaisen raukean katseen tähän päivään ja hiippailen petiin. Aamuherätys on a) ankea b) aivan liian aikaisin.

Kiva päivä

Kurpitsakatsaus (kuva Micke W)

Oikeasti hyvin nukuttu yö ja kas, ihmiskurja on uudessa kuosissa. En minä teistä muista tiedä, mutta itse olin ihan käypää tavaraa heti toisen kahvimukillisen jälkeen.

Laidun on siivottu, talvitarha on siivottu. Kanalat siivottu. Ja kaikenlaista muutakin pientä askaretta kuitataan tehdyksi. Ja totta mooses, syöty on. Kyllä. Hyvin. Kylliksi.
Elämän hohtohetkiä istua isolla ryhmällä pöydässä yhteisellä aterialla. Tyytyväisenä voin todeta, että tähän aikaan kesästä sekä pestontekotaito että kananmarinointi ovat ns. optimimsäädöillä.

Painepisuri, kuvasi PW

Päivän tappioihin kirjataan kuolleena löytynyt tumma tipuliina. Eivät sitten kantaneet siivet eikä henki kulkenut tämän pidemmälle. Aina se vaan kurjalta tuntuu, ei voi mitään.

Iso-J piipahti aamupäivällä lihashuollossa ja kieltämättä ensiviikolle osuva hermokanavan (??) leikkausaika tulee tarpeeseen. Tukossa on ja pahasti. Kirjaimellisesti otetaan miehestä ranteet auki, toivottavasti kivut jäävät leikkauspöydälle ja mies on entistä ehompana vastaamaan syksyn tuomiin (remontti)haasteisiin.

Kuvassa painepisurin kanssa heiluva kummipoika tykittää horisonttiin, oli kuulema kivaa. Mattokin tuli puhtaaksi, ainakin kuivumassa ollut matto kelpasi Veli Miltonille riippumatoksi. Kiva pakata valmiiksi kissankarvainen matto varastoitavaksi. Älkää kertoko Siskolikalle...

Micke W:n näkemys tuulikellosta

En voi kuin hiljaa nyökytellä kummipojan kuville. Pojalla on lahja nähdä lähelle. Me aikuiset jäämme niin usein pohtimaan valoja ja kontrasteja, värejä ja muita. Yritämme kikkailla säädöillä ja pelaamme linsseillä. Ja odotamme, että ainakin kuvankäsittelyssä voidaan paikata kuvaajan mokia. Rajata pois epäolennainen.

Kummipoika zuumaa riittävän lähelle ja kas, lopputuloksena valmis kuva. Voin kertoa, että ensimmäinen onnistunut kuva Torpan Wanhasta Kurpasta pitkiin aikoihin on kenenkäs muun kuin kummipojan ottama. Mutta sekin kuva jää ainakin toistaiseksi julkaisematta. No human faces in this blog, thank you.

JVG:n nimmari, kuvasi PW

Mutta nyt minä ja siskolikka kirmaamme saunaan. Seuraavan kerran se on mahdollista ensi helmikuussa hiihtolomalla. Sauna toki löytyy pihalta jatkossakin mutta siskolikka ei pihalla pyöri moneen kuukauteen :-(

Elokuinen ilta on tumma ja lämmin, on kiva kun näitä ihania iltoja on. Kohta alkavat syksyn koleudet, sateet ja kaamoksen synkeydet. Mutta ei kai niitä nyt kukaan murehdi. Kesä on ihmisen parasta aikaa.

Hellurei, tää loikkaa nyt lauteille.

Jii-Vee-Gee

Kyllä! Kyllä oli kokemisen arvoinen iltapuhde Supasoul Festissä *jamjam*
Yleisöä huudatti eniten ikinä tietysti hypen huipulla hengaava Jare & VilleGalle. Jopa tämmöinen ehtooteini ketkutti hanuria aivan tunteella.

Tykkäsin kovasti paljon muistakin, Raappanasta ja Ruudolfista, Jujusta, Kemmurusta. Hieno kattaus, hieno! Tilaisuus oli ihanassa rantapuistossa, joen tällä puolen. Sää oli parhain ja yleisö hyvin siistikäytöksistä. Pahimmat pörrääjät siivottiin järkkäreiden toimesta kiireen vilkkaa pois alueelta joten ikärajattomalle festarille tulleet pikkufanitkaan eivät nähneet aivan kaikkea karuutta. Ehtivät ne vielä.

Perilliset ja Siskolikan pojat saivat JVG:n nimmareita lapuille, lippiksiin ja kenkiin.
Päähän jäi soimaan Raappanan Mukavuutta ja luksusta, kiva perjantai-ilta.

Samaan aikaan torpalla Iso-J selviytyi niin hevosten iltasapuskoista kuin muistakin karjanhoitohommista. Pitää järjestää lisää harjoittelutilanteita että rutiinit sujuvat kätevästi.

Nyt on pakko antaa väsymykselle periksi ja siirtyä pötkönpötkön.
Huomisiin!

Kasasta pinoon

Koirakin poistui lannistuneena paikalta, nimittäin iso traktori tuli, kippasi ja meni. Siinä olisi reilut neljä kuutiota koivuklapia talven tarpeisiin. Hellaan ja takkoihin.  Luulisi riittävän. Ison kiven puut ovat melkein metrisiä, niitä on jo mukavat pinot ja lisää tukkimuodossa. Paitsi että niillä tukeilla ei tulevana talvena lämmitetä.

Ennen iltakierrosta olisi tarkoitus haravoida riihen edusta puhtaaksi ja ennenkaikkea, saada ovet kiinni. Se meinaa kiivasta ja rivakkaa pinoamista.

Tässä on kuulkaas ihan oma tekemä pino. Juu on! En juksuta.
Ei nyt ehkä halkopinojen muotovalioainesta sentään, mutta kyllä tuon halkopinoksi tunnistaa.

Taitelin jo toisenkin pinon tuohon eteen mutta sitten piti jättää keikka kesken, apuna heiluneen pikkuperillisen vatsankurina oli jo niin syyllistävää.

Iltavuoroon saanen avuksi Iso-J:n.

Samaan aikaan riihen seinän toisella puolen, pikkukanalassa, pienet piipertävät tipulit sirkuttivat innolla. Valkea silkkikananen hautoi ja kolme pikkuista sieltä kuoriutui. Jätti huomiotta alleen ujuttamani lisämunat joten niistä ei sitten tullut uusia Isa Browneja. Pahus. Luulin olevani viekas. Kana oli viekkaampi.

Voisiko vaikka Maria Veikontytär tai joku muu kertoa minulle, haukottelevatko linnut? Olen aivan varma, että passissa seisova silkkikukko haukotteli tänään. Piiperöt pyörivät kintuissa, kukko seisoi passissa ja haukotteli. Aivan salettiin se revitteli leukojaan. Se nimittäin tarttui. Minäkin haukottelin. Ekaa kertaa kukko tartutti haukotuksen. Hassua elämää.

Tuommoisia pikkutipuja, rodusta en tiedä, chabo tai silkkikana.  Huomaan, että kanalan siivous on kiireellisyysluokituksella HETI.

Ja totean myös, kanalaan on nyt saatava jotain rotia  ja tolkkua ennen pakkasia. Koristekanoja on vähennettävää ja saatava hyödyllisiä, munivia rouwia niiden tilalle. Kukkopoikia on kaksi liikaa ja ne pitäisi nyt oikeasti saatella taivaalliseen kanaparveen. Tuntuu vain kovin työläältä ryhtyä tappohommiin.

Kanasta mausteisiin...
Valkosipulisato jäi pieneksi kooltaan ja määrältään. Ja sipulit ovat itsekin mallia minipieni. Toivottavasti maku on edes suuri.

Tita antoikin jo toisaalla oivat ohjeet sadon maksimointiin. Joten odotukset ovat kovat ensi vuoden sadon suhteen. Tarjosin tammadaamille valkosipulin vartta ja rouskutteli oikein hyvällä halulla. Henki raikastui.

Eilen illalla vaihdettiin hevoset takaisin talvitarhaan. Laidun on nyt syöty hyväksi joten se saa huilata. Uutta laidunalaa ei enää aidata, vuorotelkoot nyt kahden välillä.

Ja talvitarhassa on runsain mitoin tuoretta vihreää syötäväksi

Asiat ovat heinienkin suhteen hyvällä mallilla.
Tänään klapit tuonut tilallinen on sattumoisin myös heinäntuottaja ja heiltä saa kuivaa heinää suurpaaleihin verkotettuna. Hyvähyvä.

Pikkupaaleja otetaan kotiin eka kuorma ihan varuilta ja lisää sitä mukaa kun saadaan talliin heinävarastoa tehdyksi ja heinävintin lattia korjatuksi.

Näin ne tilanteet elävät. Tänään tuli poliisivoimista kirjallinen nuhtelu, leimautin tolpan salamaa viime lauantaina etelään päin pyyhältäessämme. Onneksi ei sakkoja eikä isompia rapsuja. Minulla se tuuri näkyy olevan myötäinen noissa hommissa. Toistaiseksi... *grin*

Iso-J on toista maata. Istui tänään virka-auton takapenkillä ja kuittasi itselleen nuhteiden lisäksi sakot. Ei huomannut, että läpykkä tien vieressä kertoi alemmasta nopeudesta...

Takasin riihipiruksi, ei hommat joudu jos tekijä istuu persus homeessa tuvassa.
Illalla tulee siskolikka ja teinipojat. Huomenna on Supasoul ja tottahan me sinne mennään. Jare ja VilleGalle on niin must.

Poistun olemaan ahkera. Kerrankin.

JÄLKIKIRJOITUS KL. 22.16:

Terveisiä pihasaunasta. Ulkona salavissa tuikkivat monet tuikut ja lyhdyt, elokuun ilta pimenee. Taivaalle ilmestyi jotain kummaa sotkua, ovatko ne sadepilviä vai jotain yöpilviä selvinnee yön aikana.

Viisas ihminen olisi jo pötkönpötkön, me elämästä nautiskelijat (ja silmäpusseja kasvattavat) fiilistelemme valveilla. Itse asiassa, odottelen tässä siskolikan foordin parkkeeraavan pihalle. Vasta sitten voin levollisin mielin käydä nukkumaan.

Se sauna, se tuli ansaittua. Riihen ovet saatiin kiinni, kello oli jotain 20.45 kun isommat roskat haravoitiin pois. Ja sitten pantiin ovet poseen. Klapit on tallessa. Hyvä me!

Osamaksublondi & Co

Kyllä on hevosta karvoihin katsominen, koiraltahan ne nypittiin hienoon kuosiin jo viime viikolla.
Daamitammaa on ihmetelty koko kesäkarvakauden ajan. Ei tuo nyt ainakaan peruspunarautias ole. Huoltenharmaannuttama kuusivuotias? Puutostautinen ja muutenkin vaivainen? Ei minun mielestäni, vaikka luisevat kankut hällä vielä onkin.

Tiedä häntä, valkea sekakarva on tietyssä valaistuksessa hyvin hallitseva. Täytyy tosiaankin pyytää paikallinen hevosten tunnistaja tänne paikalle ja katsotaan sitten mihin loppupäätelmään viisastenkerho päätyy. Merivettä pitävät värimäärityksethän saa kai jonkin karva-analyysin perusteella, pitääkin perehtyä asiaan tarkemmin sitten talven joutoaikoina. Nyt ei ehdi muuta kuin ihmetellä asiaa ohijuostessaan.

Tässä osamaksublondi viipottaa kuontalo suorana ja häntä sujona iltavillissä. Metsänpoika kikkaili huikeita kierrevinkauksia ja loikkatiloikka-pomppujaan, kamera oli sarjatulitussäädöillä ja silti olin aina ratkaisevat sekunnit myöhässä.

Jostain pitäisi ottaa aikaa hevosten kunnonkohotukseen mutta nyt en suostu itseäni syyllistämään jos homma jää syksymmälle. Jumppailkoot nyt ihan keskenään iltariehunnat laitumella, perilliset saavat parilla husshauksella liikettä kinttuihin ja kierrettä pomppuihin.

Tänään oli loistava sää. Aurinko paistoi mukavasti, kohtuullisilla lämpötehoilla ja kuitenkin vähän jäähdyttelyn tuntua oli ilmassa. Pisaraakaan ei satanut.

Äitikulta siirsi valkoisen maalin ämpärit uudelle työmaalle, aitalankkujen pinossa on vajaa 400 m maalaamatonta puuta. Ensimmäinen maalikierros on hyvällä mallilla. Huomenna toinen maalikierros ja sitten ovatkin valmiita naulattaviksi.

Välillä alkaa usko loppua siihen, että edes jostain tulisi joskus valmista. Mutta uskoa pitää, aina ne hommat ovat järkkääntyneet tavalla tai toisella. Tämänpäiväisen katselmuksen myötä rakennusjärjestys täsmentynyt entisestään, tiedä häntä vaikka se rakentaminenkin vihdoin siirtyisi sanoista tekohin -tasolle. Ainakin suunnitteluun on käytetty aikaa.

Porvoon lankkua? Ei ole. On oman kylän lankkua

Ehkä eniten ikinä potuttaisi sitten taluttaa pollet uuteen talliin ja todeta, että juu ei, tämä ei nyt ihan mennyt niinkuin piti ja niinkuin visioin. Siksi yritän varmistella viimeiseen saakka. Tänään istuin työmaalla, koetin kuvitella siirteleväni hevosta tallikäytävällä pesuboksista koppiin ja mitata askeleita.

Perhana kun on välillä pieni ihmisenpätkä pahassa paikassa. Avaruudellinen hahmotuskyky ei niin ole mun vahvin lajini eikä paras valttini.

No, jos tallista tulee ihan kärpänrytö, tiedänpähän ketä kiitellä. Sitä perhanan rupsahtanutta mörköä joka kurkkii torpan jokaisesta peilistä päivä päivältä ankeamman näköisenä. Ei näin nahistuneessa päässä taida enää järjen valokaan kovin kirkkaana loimottaa.

Huomenille on luvassa lisää maalattavaa lankkumetriä ja toki ne ihan perushommelit joita ilman arki ei ole arki eikä pyhä tunnu pyhältä. Edelleenkin tuntuu kummalliselta kun aamukahdeksalta tupa on hiljainen ja perilliset koulussa. Mulla taitaa olla joku tyhjän pesän syndrooman esiaste??

Onneksi on kaikkea pientä laittoa jokaisessa torpan tilusten kulmassa, ei pääse elämä turhan valmiilta tuntumaan.

Nyt kun olen oikein viisas, hinaan ruotoni vaaka-asentoon ja lepuutan aamuun saakka.

Per heti... kotiin!

Yhtä intensiivisesti kuin eräs länsiuusimaalainen talliterrieri, minäkin kollasin nurkkani kun pääsin kotiin.

Kiva reissu mutta aivan liian pikainen siihen nähden, että monta sanaa jäi vaihtamatta, monta asiaa puhumatta ja turhan kiire. Tai noh... tavallaan. Siis kotiin on kiva lähteä ja kotiin on kiva tulla. Kotiin on aina kiire.

Mutta talliympyröissä kiire on myrkkyä. Ei mulla olisi ollut mikään hoppu lähteä mihinkään niin kauan kun pitkänaamoja kuikuili rapsutusten perään. Ja itteensä nohevampaa juttuseuraa ympärillä.

Kiitos teille joita tapasin ja kiitos myös kohtaamilleni viidelle herrasimieshevoselle. Harvoin olen niin intensiivisesti analysoinut karsinanpohjaa kuin tänään... mutta uuden edesssä on syytäkin vähän kyykistyä kumartamaan.

Tässä kuvassa Herra Sankarihevonen sai siistin otsatukan ja minä saan vastavuoroisesti hämmennyksen omaani.

Vaikka aikataulu oli ärsyttävän kireä, ehdimme kuitenkin pysähtyä sekä lelukauppaan keräilyhevosten jahdin merkeissä että kahteen hevosvarustuskauppaan... nyt on ainakin yksi synttärilahjatoive toteutettu. Taivaansininen harjapakki on täällä.

Sitten käytiin eksymässä Porvoossa, ihana kaupunki mutta ei sinnekään pidä mennä hätäisenä... Onneksi saatiin navit ja gaattorit samoille lukemille taivaan tähtien kanssa ja satelliitista apua ja selvittiin takaisin kotiinvievälle tielle.

Kotona oltiin 21.30 ja saunassa 22.30.
Nempalle unohdin juuri soittaneeni, jutellaan sitten huomenissa.

Tälleensä tänään, huomenna ehkä jotain muuta.

Terveiset täältä Syrjänperältä

Ei ole edes kuvaa, on niin synkeän pimeää. Ollaan viiden tunnin intensiivisen ajomatkan jälkeen laskeuduttu Iso-J:n kanssa tänne sivukylille, Espooseen. Onhan tämä torpalta katsoen ihan julmetun syrjässä, kaukana ja ettäällä.

Huomenna lähdetään takaisin kotiin, tämmöinen stop and go -keikka. Minulla näyttää olevan sen verran liikkumatilaa aikataulussa, että ehdin liikahtaa läntiselle uudellemaalle pieneksi toviksi rapsuttamaan muutamaa hevosta ja jututtamaan omistajiaan, kivakiva.

Iso-J järjesti meille tämmöisen per heti -luokituksen hakukeikan ja täällä sitä sitten ollaan, kahdestaan etelässä *ironinen naurahdus*

Iltaelämää täällä on kyllä huissisti enemmän kuin meillä torpalla. Tien tukkeena notkui lauma möliseviä teinejä, käteenjuurtuneine spriideritörppöineen ja naapurin suihkulähde lotisee niin, että maalaiselle tulee heti armoton pissahätä. Ihmeellistä elämää isossa kaupungissa.

Nyt kiivasta nukkumista, huomenna on paljon kilometrejä edessä!

Laiska töitään luettelee

Näin seesteisen idyllinen on Äitikullan lähinaapurin piha. Ei mitenkään tympeä maisema, eihän?
Koska kuvien avulla valehdellaan usein enemmän kuin kerrotaan, paljastan nyt muutaman aloittamista vaille valmiin urakan. Tänään on luvassa pieni pihakierros. Eikä nyt keskitytä kukkasiin.

Yläkuva on otettu Äitikullan uusilta portailta. Kuvan yläreunassa, torpan kurkihirren kohdalla repsottaa vihreä kevytpeite. Se on Äitikullan ulkokuistin väliaikainen kattomateriaali.

Jo se, kuinka vanhaan kivinavettaan remontointiin ekana syksynä täysin nykyaikainen, esteettömäksi asunnoksi tehty 70 m2:n kaksio, olisi oma tarinansa. Jota en nyt kerro, oikeasti en jaksa. Tulkaa itse katsomaan niin näette.  Iso-J väsäsi sen itse, oman reissutyönsä ohella opetteli taloa rakentamaan. Minä kuljin silloin töissä Espoossa. Tänä kesänä on värkätty ulkokuistia.

Ulkokuistin lisäksi mummolan seinustalle syntyi aurinkoinen terassi, kukkapenkkien takaa seniorikansalaisen on hyvä tarkkailla pihaliikennettä.

Kun mummolan ovella suuntaa öögat oikealle, pihaantulotietä alas, näkyy yksi työmaa. Vanha kunnon aittahan se siellä sinnittelee ja odottelee alimpien hirsivarvien vaihtoa eli alan termein: kengitystä.
Hirret on, tekijät puuttuu. Saas nähdä saadaanko hommaan tekijät ennen lumia. EU-tuki perinnekorjaamiselle loppuu kuulema vuoden vaihteessa.

Meidän aitta on kuitenkin jo kertaalleen tutkittu kelpoisuusvaatimuksia vastaavaksi ja ehdottomasti tarpeellisten korjauskohteiden listalle päässytkin. On erinomaisen arvokas rakennusperintökohde. Tai jotain. Nätti se on eikä satavuotiaita aittoja valmisteta enää. Ainakin niiden toimitusaika on sen sata vuotta...

Sitten on syytä lähteä löntystelemään tallin suuntaan, se on se seuraava oikeasti iso työmaa. Joka poikii joitakin pienempiä sivurojekteja. Niinhän ne aina.

Vilkaisu olan yli: siellä se on, Äitikullan ulkokuisti puolivalmiina.

Tallityömaan suhteen minulla oli periaate. Hevosia EI tule kotiin ennenkuin talli on viimeistä naulaa myöten valmis. Juu, ei mennyt niinkuin opetusohjelmissa. Hepat seisoo laitumessa ja tallityömaa on alkutekijöissään. Onneksi homma on hyvin suunniteltuna, tekijätkin tiedetään ja massit on kasassa. Ja takaporttina, mikäli ei valmistu, hevosille on talveksi majapaikka tiedossa.

Sivuprojekteina on syytä mainita kanala-asioiden uudelleenorganisointi ennen talvea.

Talli jaetaan pituussuunnassa kahteen osaan. Tässä seistään tallin ovella, kylmän heinävaraston kohdalla. Hellavanhusten välissä oleva teräksinen tukitolppa on tulevan väliseinän kohdalla. Siihen tulee liukuovi ja alkaa varsinainen tallitila.

Hevosboksit tulevat ikkunalliselle seinustalle, harmaitten tukitolppien väli on n. 3,5 m joten tulee hyvänkokoiset kopit pienille hevosille, n. 12 m2 per kopu. Boksien etuseinät ovat suunnilleen kattovalaisinten kohdalla. Ja takaseinälle tulee myös väliseinä ovineen. Sieltä pääsee heinävinttiin, verstaalle ja toista reittiä ulos.

Tässä seistäänkin tallin takaosassa, suunnilleen siinä, mihin tulee takaseinä väliovineen. Oikealla oleva keskikoroke puretaan pois ja täältä katsoen ensimmäisten tolppien tällepuolen tulee pesupaikka/hoitotila. Keskimmäiseen tolpan väliin tulee loimikuivatus ja rehujen käsivarasto. Katossa on tuossa kohdalla huippuimuri ja heinävintin heittoaukko. Ihan tuolle peräseinälle, pariovista oikealle veivataan lambien tila. Ja luonnollisesti pitkälle sivulle väliseinä. Eli lampolatila pannaan keskeltä poikki. Pihanpuoli jää varastoksi.

Menitkö sekaisin? Älä huoli, niin ne muutkin menee, mutta mulla on vahva visio. Siitä tulee hyvä!

Ovesta näkyy suoraan talvitarhaan, lammastarha on ovesta vasemmalle. Mennäänpä katsomaan ovelle...

Tolpat on, vain vaakalankut puuttuvat. Tuolla missä hevonen näkyy, on nyt kesälaitumen kolmas lohko. Metsänrajassa ykkönen ja naapurin puolella lisää. Metsään menee tietysti pieni metsätie jota pitkin pääsee   karhun kotimetsään lenkkeilemään.

Jostain tuosta hevosen kohdalta pääsee aikanaan kentälle. Kunhan semmoista joskus rakennetaan. Käsittääkseni se on tilusten korkein ja kuivin kohta jossa ei vesi seiso. Ilmeisesti ei kaipaa salaojitustakaan. No, se on sitten kokonaan toinen juttu kun kenttää tehdään. Mainittakoon nyt sekin tulevien töiden listalla.

Näiden isompien kujeiden lisäksi tekeillä on pientä sisätilaremppaa torpassa, kanalassa ja pihasaunalla. Ne on semmoisia päivän, parin keikkoja. Mutta kun jokaiseen pitää varata niin aika kuin tekijäkin ja ostaa tarvikkeet. Kaikkea on rajallisesti, rahaa etenkin. Joten hyvä ennakkosuunnittelu ja ajankohdan optimointi niin kuunkierron kuin pankkitilin saldonkin suhteen on äärimmäisen tärkeää.

Silloin kun usko kaiken valmistumiseen horjuu, voi suunnata katseensa korkeuksiin. Unelmilla on siivet.
Tai silmät voi luoda alas.. sieltäkin löytyy joskus joku joka kertoo miten nämä asiat oikeasti pitää tehdä...

Ja kaikkihan tietävät, että kissaa silittämällä verenpaine alentuu useita bareja (vai mikä se paineyksikkö nyt olikaan).

Mutta parasta kaikessa on se, että tämä on meidän elämää. Tätähän me halusimme ja tämän kaiken me saimme. Täyttä elämää täysin palkein. Lompsassa ei näin eläen saumat ratkeile setelien määrän takia mutta kaikkea ei kannata hamuta. Perillisille ei jää suuren suurta rahakasaa hassattavaksi mutta toivottavasti jää jotain pahuksen paljon arvokkaampaa.

Silloin kun keskeneräisyys käy hengen päälle, voi pysähtyä katsomaan jotain täydellisen harmonista ja valmista. Tätä ei tarvitse viimeistellä, valmis on:

Ja taas mennään! Yksi romukasa tallista on juuri ajettu pois, wheeee!!!

Kesäloman iltahuuto

Tupaterrierin uusi kuosi ja vanha asenne

Jep, näin se kesäloma päättyi. Koululaisilla. Huomenna perilliset passitetaan takaisin opinhakuun ja minäkin joudun väkisin nappaamaan arjenliepeestä kiinni. Vaikeinta on varmasti hoputtaa itsensä yöpuulle ennen puolta yötä. Nythän se hujahtaa sujuvasti uuden aamun puolelle ennenkuin nukkuminen tulee mieleenkään.

Illan tullen sää viileni, taivas meni pilveen ja tuulikin puhkuu jotain aivan kummaa, viileää ilmaa mistä lie tundralta. Onneksi keskiviikolle on jo luvassa auringonkuvia sääkarttoihin.

Tänään oli pitkästä aikaa ajopäivä. Iso-J ajoi etelään ja tuli just takas. Me käytiin kaupungilla, monessakin osoitteessa piti piipahtaa. Ihastelin Taitokorttelin seppien takorautatöitä ja löysin vintiltä hauskan puodin, kaikenlaista kaunista ja herttaista silmän iloa kotiin.

Porkkanapenkissä lymyävät mustanaamiot

Kävin kinuamassa kuivikehinnat pientilallisen lompakolle suopeammiksi ja taisin saada ihan hyvän diilin. Meinataan nyt sitten tällätä talliin kuivikkeeksi olkipellettiä. Olen kiusannut tuttavia ja saanut käyttäjäkommenttia moneltakin taholta punnittavaksi. Oikein hyvä, muy bueno.

On se luojan lahja, että on olemassa ihmisiä joille meilata ja joilta saa vastauksia. Ja erilaisia näkemyksiä itse kultakin. Tasoittaa vähän omaa polkua eikä tule mieleen tällätä itseään persus edellä puuhun. Kiitos kaikille taas kerran tietopankkiaan raottaneille.

Kurvasimme myös talikko-ostoksille ja esikoisperillinen sai oman pinkin talikon. Kävi heti mätkimässä laitumelta kärryllisen pallukoita ja kehui käteväksi kun on oikean mittainen talikonvarsi. Jeees, näin se menee. Tallihommien delegointi niille joiden selkä oikeasti kestää!

Lähiruokakuljetus koiravartiossa

Illemmalla oli vihdoin aika kyyditä Tupaterrieri parturiin. Pari tuntia trimmaaja teki töitä ja kuori virttyneestä lapasesta esiin virtaviivaisen maanuoliaisen. Koira on itsekin aivan älyttömän leuhkana tyylikkäästä muotoilustaan. Ruokottoman pitkäänhän koirakurja saikin kuunnella pulsuksi moittimista, nauttikoon nyt rekkunen, on sen ansainnut. Olisi pitänyt katsoa taas sitä peilistä kuikkivaa mörköä ja kysyä kenen on syy ja kenen on vastuu koiran ulkomuodosta...

Niin, nyt olisi sitten lapsosten lomat ns. lusittu ja koulutie avautuu eteen aamulla. Uusi luokanvalvoja, pitkä ranska ja muitakin muutoksia luvassa. Onneksi minulla on nyt luvassa astetta höllempi kalenterijakso joten voin jeesata ainakin taustatukena. Ostin tänään kaksi isoa rullaa kontaktimuovia, huomenna se alkaa, kirjojen päällystys. Hommaa jossa olen oikeasti näppärä. Ja josta tykkään.

Tässäpä vielä sadonkorjuuhenkisesti kuva torpan oliivisadosta. Kaksi niitä on. Mutta kunhan taustalla lojuva Veli Milton hokaa pallukat, ne saavat varmasti kyytiä ja siinä män sitten sekin sato. Kissantuhoihin. Että ei tarvitse baarimestarin käsikirjasta palauttaa mieleen dry martinin ohjetta.

Tein tuohon etusivulle nyt vihdoin linkin talliremppaosioon. Siellä on vasta yksi kuva ja sehän on meitsin nörttitaidot huomioiden huikea saavutus. Koetan laittaa sinne aikajärjestyksessä kuvia ja kommentteja jos ja kun remppa aikanaan pyörähtää täydellä teholla käyntiin.

Nyt on pikkuinen pakko kaivella esiin puhtaan pyykin kori ja töhisyttää silitysrautaa seuraava tunti. Kenties sieltä pohja paistaa ennen kymmenen uutisia?

Ja hyväksi lopuksi, oleanterin uusi tuleminen:

Sekavia höpinöitä

Luvassa sekalaisia höpinöitä, hataria havaintoja ja ehkä jokunen ajatuksenpätkäkin. Jos nyt mikään pysyy päässä, väsymys on jo melkein pilkkimisasteella.

Tänään oli kohtuullisen sateen päivä. Tuli kerrankin kohtuullisen pienet ja sievät sadekuurot. Mielelläni puhaltelenkin monsuunisateet itäänpäin, kastukoon Karjalan kannas ja sammukoon metsää korventava kipinä.

Kuten kuvasta näkyy, hevosilla on laidunlöntystämisen lisäksi astetta vauhdikkaampikin etenemistapa, se on tuommoinen höntsäilyravi. Se on semmoinen askellaji jolla tullaan kun Lauman Vanhin Narttu vislaa portilla ;-)

Tamma kiertää kauniisti ympäri ja laskee päänsä alas, se on sen hevosen tapa pyytää audienssia. Metsänpoika pysähtyy jarrut kirskuen suoraan varpaille, tuikaa turpansa naamaan ja tuhahtaa, räät silmilleni.

Pojalla on vähän hiomista käytöstavoissa mutta kun hän on niin rrrrakas niin saa paljon anteeksi. Varsinainen Vaahteramäen Eemeli.

Hevosten vakuutusasioissa olen kääntynyt kokeneiden (ja valitettavan paljon sairastaneiden) hevosten omistajien puoleen. Netissä näyttää liikkuvan kaikenlaista keskustelijaa eikä niistä kommenteista ota kukaan tolkkua. Parempi kysyä tutuilta jotka oikeasti tietävät mistä puhuvat. Taidan vetää pitkää tikkua yhtiöiden välillä, pienet on erot niin turvassa kuin maksuissakin. Eikä se turva ole ikinä kohdennettu oikein... Kiitos jo nyt teille hyviä neuvoja ja omia kokemuksianne kertoneille.

Tämä luutamummo on sitten vanhuuden höperöittämä silkkikana. Ryhtyi hautomaan, syksyä vasten! En tiedä montako munaa alla on, korkeintaan kaksi jos hyvin käy.

Meillähän on se surkea pakolaiskanojen leiri Virtaspöntössä. Siellä on syrjäytetty silkkikukko Gaddafi, tämä vanha kanamummo, nuori rouva ja kaksi mummokanan keväistä kukkopoikaa. Niitä pääsiäistipuja.
Ja nyt huomaan, että kanalan seurapiiriuutiset ovat päivittämättä monelta viikolta.

Pikainen statuspäivitys kanalan käänteistä:
Vallankumouksen jäljiltä (valkea silkkikukko melkein tyrmäsi vanhan kehnon Gaddafimme) tämä resuporukka evakuoitiin siilon eteiseen. Joukko oli alunperin isompi, kaikki ne kevään tipuset plus valkea silkkikanarouva joka osallistui hautomisurakkaan tämän mummokanan ohella.

Alkukesästä meillä kävi eräs vikkelänäppinen täti joka hamusi häkkiinsä tipuset kun luovuin liioista. Mutta ryökäle vei tyttötiput ja jätti kaksi kukkopoikaa vaivoikseni. Pahus! Kanaryöstö ei ehkä ole iso rikos mutta keljuttaahan se kun tulee kynityksi.

Valkea silkkikanarouva palautettiin uudelle kukkokuninkaalle joka siis isännöi omaa pikkuista parveaan Wanhan liiton rouwain alivuokralaisena. Parvi koostuu valkeasta isäntäparista ja neljästä chabokanasesta, oman kylän kanoja. Viime syksynä yhden naapurin pihalta haaviin harottuja villikanoja.

Isäntänä torpan vanhimmassa parvessa heiluu kelpo Kullervo Kukkonen.

En tiedä johtuuko Kullervon viriliteetistä vai Wanhan liiton kanarouwien korkeasta iästä, mutta parvi hupenee suunnilleen kana per kuukausi tahdilla. Ehkä rouwat heittävät henkensä onnellisina, ainakin Kullervo toimittaa kukon virkaansa pontevasti, tunnollisesti ja ahkerasti.

Niin, tämähän on kuin Kauniit ja rohkeat, kanalan tapaan. Ei varmasti saa lukijaparka tolkkua. Siipikarjaa on nyt kuitenkin kolme huoneellista, pikkuisia parvia joita ei voi yhdistää. Ja silkkikanarouvat hautovat, paitsi tämä kuvassakin näkyvä pikkuisin. Ja kukkoja on kaksi liikaa.

Valkealle silkkikanalle tein källin ja tungin kanan alle kaksi Isa Brownin munaa, niitä wanhan liiton rouwain munauksia. Että saataisin edes kaksi potentiaalista munijaa menetettyjen rouwien tilalle. Nämä koristekanaset ovat toki hupaisia ja kauniita kuin korut, mutta onnettomia tumpeloita munimaan. Ja munat alamittaisia.

Ennen talven tuloa on kaksi kukkopoikaa uudelleensijoitettava joko pataan tai jollekin joka tarvitsee koristeellisen kukon. Nyt on korkea aika kajauttaa kuuluvasti HEP ennenkuin kirves heilahtaa...

Ja pakolaisleiri on siirrettävä siilosta pois ennen pakkasia.

Kukkopojista hirsipuuhun. Siinä sitä olisi kuten kuvasta näkyy. Yhden talon verran purkuhirttä. Osa on kelpoa, osa ei. Mutta mitä ei voi aittatyömaalla käyttää, palaa iloisesti pakkaspäivänä Isossa Uunissa ja lämmittää tupalaisen huonetta. Nämä saadaan niin halvalla, että olisi kai hullua jättää ostamatta.

Kova työpäivä on edessä silloin kun lähdetään pinoa purkamaan, lajittelemaan, lastaamaan, kuskaamaan ja lopulta torpalle purkamaan. Mutta jos halvalla saa niin pitäähän se vähän rehkiä. Vanhaa hirttä kun ei ole ihan joka tapulissa kaupan. Varsinkaan oikean kokoista.

Oli mulla jotain ajatuksen pätkääkin mutta karkuutin näitä kuvia purkaessani.

Kattirykmentistä pari havaintoa. Vanha Justiina kehitteli itselleen varsin äänekkään mourukiiman, siksipä olenkin haukotellut leukani sijoiltani. Viime yönä ei todellakaan nukuttu vaan kuunneltiin vanhan kissan mollilaulua. Höperehtii sekin joutavia.

Lumppu-Ellin nisät punoittavat siihen malliin, että saattaa olla ns. pesä täys. Likka murjottaa kotiarestissa, seuraavaan karkureissuun saakka ainakin. Tai kunnes saan asiasta vähän enemmän tietoa. 

Veljet Hulluudessa jahtaavat aina vain suurempaa saalista. Tällä viikolla ovat kantaneet kotiin peltomyyriä. Ja Nasse-setä harmaantuu. Maanantaille olen buukannut tupaterrierille trimmausajan, saadaan sitten kelpo rekkusestakin taas nättejä kuvia. Koko kesähän ollaankin selitelty ihmisille virttyneen lapasen näköisen koiramme sukutaustoja.  Ei ole sukua asbestirukkaselle.

Ja näiden maan hedelmien myötä siirryn pihalle tiirailemaan luvattua tähdenlentoruuhkaa. Ja sitten luikin nukkumaan. Huomenna paljon puuhaa, romurallia ja lannanajoa.

Kivat vaan sullekin, moikka!

Sadepäiviä

Tässä on nyt saatu taivaalta kasteluapua, joku vähän innostui siellä ylhäällä ja losottaa niskaan isolla paineella. Eihän sitä saisi eikä pitäisi valittaa... mutta sen sanon, että tympii jo.

Seniorikansalainen viipottaa ämpäri ojossa kohti herukkapuskia heti kun pienikin tauko sateiden välillä tulee ja sateen ajan kuumottaa mehumaijaa. Paljon sitä ihanaa paksua tummaa herukkanektaria on jo tullutkin. Sille on talven aikana ottajia, aina loppuu kesken.

Torpan rauhaan ei kuulu mitään muuta. Paitsi kehnon paljon sateen ropinaa. Hevoset ovat nahkaa myöten suihkunraikkaita mutta aion vakaasti toteuttaa vielä sen shampookäsittelynkin. Jokohan joku nokkela kemikaali-Ali olisi kehitellyt eläimille passelin suojapinnoitekäsittelyn? Meinaan semmoisen kuraa, likaa ja mutaa hylkivän käsittelyn...

Tänään postityttö toi mieluisat terveiset Sudburysta. Sukututkimus Iso-J:n isän puoleisesta suvusta.
Olisi hauska joskus leväyttää pöydälle koko tutkittu sukupuumme ja tutkia monenko sukupolven kohdalla löytyy yhteisiä tekijöitä. Enkä nyt puhu yhteyksistä Korkeasaaren paviaanitalon kansaan.

Kuvat ovat päivän satoa säänpieksämistä kukkijoista. Tämä daalia on ihan järkyttävän kokoinen. Pitää ottaa siihen vertailun vuoksi vaikka jompikumpi perillisistä pönöttämään viereen. On nimittäin daalian kukka isompi kuin perillisen päänuppi!

En ole ikäpäivänä nähnyt noin järisyttävän kokoista daalia, monsteri vailla vertaa. Toivottavasti Äitikullalla on vielä jorriininjuurakoiden talvetuksen taito tallella ja saadaan tämä kelpo kukkija iloksemme ensi kesänäkin.

Alkuviikko on täten dokumentoitu. Sadetta ja sadetta.
Huomenissa on luvassa mukava visiitti hirsiapajille. Olenhan tässä jo muutaman kerran tuskaillut aittavanhuksen remonttikiireellä ja manaillut sitä, että hirret ovat aina väärällä puolella maatamme.

Eilen ystävämme Vossikkamies antoi tuhannen taalan vihjeen ja huomenna toivottavasti omistamme ison läjän hirsiä.
Olipa muuten mukava iltapäivähetki köpsötellä vossikan kyydissä pitkin rantapuistoa. Siinä mieli rauhoittui ja omakin askel tasottui kun istui pikku lenkin hevosen kyydissä.

Valitettavasti joku kurja turistiparka pilasi lomakuvansa zuumailemalla meitä päin...
Matkailumarkkinointitoimistossa kyllä pillahdetaan katkeriin kyyneliin jos ne kuvat lomasuomesta leviävät laajemmalle.

Jahas, taas sataa. Minä lähden saunaan!

Lahjan päivä

Tänään on Lahjan päivä ja Kirkastussunnuntai.
Meille on jo kahtena Lahjan päivänä kirkastunut se, että nyt ollaan kotona.

Enää ei olla mistään poissa vaan nyt ollaan kotona.
Vuonna 2009 tuvan ovella seisova näki tämän viereisen näyn.
Nyt näkyy jotain muuta.

Samanlainen kostea Elokuinen yö se oli kun riuskalla muuttoporukalla siirrettiin kahden huushollin elämä rekasta torpalle.

Kahdessa vuodessa on tapahtunut niin paljon. Ja melkein pelkästään positiivisia asioita. Läheistenkään elämä ei ole ollut aivan niin raskasta, välillä tuntui että kyynelistä ei tullut loppua millään.

Pieniä luopumisia ja isoja iloja, sitä on ollut tämä kulunut vuosi.
Vuoden aikana torpan mäelle on muutanut kolme lammasta, Ellilumppu, kaksi hevosta ja jokunen kana.

Perilliset ovat venyneet pituutta, oma vyötärö läntistä leveyttä ja muutenhan tässä ollaan yritetty elellä kuin kunnon väki. Asialliset hommat hoidetaan ja muuten ollaan kuin Ellun kanat ;-)

Puutarha antaa satoaan ja tänään saskatoonpuskat luopuivat marjoistaan ystävien ja tuttujen iloksi. Omat tarpeet ollaan jo otettu ja liian kanssa on marjaa silti. Ensi viikolla on odotettavissa vielä pari poimijaa ja sitten pääsevät räksät jämille. Valitettavasti aika ei tahdo riittää siihen, että poimisin myyntiin saakka. Enkä oikein lämpene ajatukselle, että ventovieraita päästäisin itsepoiminnan nimissä tiluksille.

Hevoset seisovat haaveissaan laitumen aidalla ja nuuhkivat puutarhan tuoksuja. Kunhan eivät vain rontit suunnittele laajentavansa laiduntaan porkkanamaan puolelle... Viime yönä näin unta, että Metsänpoika poistui laitumelta ja harhaili ties missä. Aamulla piti hiippailla tarkistamaan onko pystyharja tontilla. Oli se, kullannuppu puuhapete hääräsi entisellä tarmollaan laitumen harvennushakkuissa.

Kuvassa on itse asiassa kaksi huolella naamioitunutta sissihevosta. Etsivä löytää ja omistaja iloitsee.

Sateinen päivä tänään oli mutta sateettomina hetkinä oli lämmin. Ukkonen julmisteli taas tuttua murinaansa vaan päälle ei tullut. Outo homma, lieneekö täällä joku magneettikenttä vai mikä ihme se on, että torpan päälle nuo ukkosmyterit eivät yleensä iske. Ei sen puoleen, ei ole tarviskaan. Ukkonen on kaunis luonnonilmiö mutta vain kaukaa katsottuna. Mieluummin meren yllä.

Äitikulta muisti taas tänään mainita, kuinka Joensuussa jymisi ukkonen joitakin (kymmeniä) vuosia sitten... sattumoisin hän oli silloin punnertamassa nuorimmaista perillistään maailmaan ja koko sairaalanmäki hohti valkoisena salamoiden läiskeessä.  Kello 01.05 pikkuinen mustatukkainen tyttövauva pärähti karmeaan parkuun ja siitä se sitten lähti...

Synttärilahjaksi taidan saada tallin! Aamulla palaveerataan purkumiehen kanssa ja kirvesmiehet löytyivät lähempää kuin uskalsin toivoakaan. Ja laatutekijät löytyivätkin. Hyvää pyrkivät tekemään mutta priimaa pukkaa. Kivakiva!

Ensi viikolla pitää tehdä puutavaraostoksia ja kenties sitten ne aittaremontin hirretkin tilataan.
Voi kehno miten mukavasti kaikki näyttää järjestyvän!
Kukka sille, kukka sulle, kukka mulle ja paljon kukkia kaikille.  Kolmas vuosi torpalla alkaa hyvissä merkeissä! Olkoot tuulet suotuisat.