lauantai 2. huhtikuuta 2011

Tipulilli


Jihuu, me olemme omavaraisia pääsiäistipujen suhteen. Tuolla kahden maratonhautojan alla piippaa pienenpieni tirppa. Aito kana! Omatekemä! Nämä kaksi pölvästiä keikkuvat valtaisan munavuoren päällä, kaksi munaa pursuu valkean rintamuksen alta poiskin. Joten ehkä meillä on kohta pari kinderylläriä lisää.

En tiedä miten julmaa olisi kerätä parin lisätipusen jälkeen loput munat pois. Maria Veikontytär, voisitko valistaa asiassa aloittelijaa?

Aamulla nuorempi perillinen oli keitellyt aikaiset aamukahvit, tehnyt Iso-J:lle leivät ja oli juuri ruokkimassa koiraa kun löntystelin kahvin vainunneena alakertaan. Toimelias lapsi oli päättänyt, että hautovien kanojen asiat täytyy tänään järjestää kuntoon ja pesä paremmaksi. Siispä hän karsi isältään kaikki tekosyyt sisätiloissa vitkasteluun ja hoiti aamuhommat itse. Sitten käskytti isän pihalle ja kanalaan hommiin.


Vanha marsuhäkki kelpasi hienosti hautovien kanojen rauhaisaksi yksiöksi ja takaa pikkutirpusille turvalliset elämän alkupäivät. Eivät jää jalkoihin. Kanala sai sen lisäksi uudet purut ja perussiivouksen. Wanhan liiton rouwat pyörivät omassa osastossaan, ne eivät älyä hautomisesta tuon taivaallista. Mutta sinnikkäästi pukkaavat munukkaa, mokomat vanhat seniilit höppänät.

Ja heti oitis kunhan ulkotarhasta sulaa lumia sekä portilta että seinän vierestä, pääsevät taas ulkoilemaan.
Kuvan silkkikanat ovat kuin suoraan Ankkalinnan kauhukabinetista. Eihän tuommoisia ole muualla kuin Aku Ankassa, eihän ;-)


Tämä glam-eläin on nuori silkkikukko. Ei mikään angry bird vaan todella turhamainen kukko. Joka onnistui jollain tuurilla syrjäyttämään vanhan silkkikukon johtoasemista. Ihan outo kaveri joka ei oikein osaa edes kiekua. Mutta joku tuossakin sakissa kukon hommia hoitaa kun kerran tipuloitakin ilmestyy.

On tämä torpan eläinlauma kyllä aikamoinen, ei voi kuin päätä pyöritellä. Kissatkin ovat koiran koulimia ja koiramaisempia kuin tupaterrieri itse.


Tässä tuo kanalan Gaddafi, Kukkoherra Silkkinen evp. Tämä kaveri osaa auttavasti kiekua. Ja tuijottaa Kullervo Kukkoa ns. nokka pyöreänä silloin kun Kullervo kajauttaa aamufanfaarinsa. Tulee vähän mieleen M.A. Numminen ja Pavarotti... arvaa kumpi onpi kumpi.

Torpan hevoset elelevät nykyisin lähempänä kaupunkia kuin me. Tänään käytiin tsekkaamassa uusi asuinsija ja hyväksi todettiin. Vanhan kansan hevosmies hoitaa homman ja on tarkkaakin tarkempi. Siivoiltiin ulkotarhaa ja kannettiin vesiä, täytyy vähän verrytellä ettei sitten keväämmällä äkkinäistä kipeytä, ruumiillinen työ.

Heppaset olivat aivan lunkeja, ovat asustaneet samassa paikassa ennenkin eikä vanha jengikään hajonnut vielä mihinkään. Porukkaan liittyy lähiaikoina vielä yksi tamma. Kaunissilmäinen kaunosielu, koetan osuttaa kameran eteen jonain sopivana ajankohtana.


Tänään kevät otti todellakin aimo harppauksen kesää kohti. Pihalla on lätäköitä ja lämmöt vieläkin plussalla, ihan reteästi. Hanget, kinokset ja nietokset vajuvat kohisemalla. Onneksi torppa tönöttää komealla kummulla, vesi valuu pois kivijalasta ja piha kuivaa nopeasti. Täytyy muistaa kytätä tonttia laajemmalla katseella, missä seisoo vesi ja mikä sulaa ekana. Osaa sitten laittaa tarhojen portit kuivimpiin kohtiin.

Seuraavaksi ohjelmassa onkin vapaapäivän kruunu, sauna. Lotto unohtui mutta harvemmin se tuo iloa elämään. Sauna sen sijaan tuo iloa ja hyvää mieltä. Sinne siis.


Tässä viimeisessä kuvassa on sitten se talven toivottavasti viimeinen lumipyry ja pihasauna sen keskellä. Näistä kinoksista lähdettiin tavoittelemaan kevättä. Kuukauden päästä aion chillailla lauantaisaunan jäähyillä terassilla. Jos valkoviinin saa jäähtymään kinokseen niin se on sitten bonusta se.

Toivottavasti Nemppa on kuosissaan. Ilmeisesti tuli lomalta ja lähti heti samoilla silmillä työreissuun. Päivitä kuulumiset jos suinkin ehdit. Joko tänne blogiin tai luuriin. Ihan kuinka vain.
Nyt löylyihin! Näkyillään ja kuuluillaan.

7 kommenttia:

  1. Ankkalinnan kauhukabinetti tosiaankin! Huikeat kampaukset, en muuta sano. Mykistelen loput mielikuvat ja muistelen aamuista omaa bad-hair-daytä. Samassa veneessä ollaan - tiput ja minä. Ne on tosin paremmin tupeerattuja kuin minä ever.

    Voisin sitten mainostaa, että minäkin olen aika hyvä munaamaan - en tosin niin tuloksekkaasti kuin teidän kanalan väki. Mutta jos tyttönimi on Kukkonen, niin sentään johonki sekin velvoittaa. Jos ei parempaan, niin jonkinlaiseen kukkokiekuu-sordiinolla -esitykseen.

    Pohjanmaalla pukkaa kevättä lievän vesisateen ja öisten plussakelien muodossa. Ja maailma näyttää ihan tosi kuraiselle ja likaiselle. Koitan kuvitella maisemaan valko- ja sinivuokkoja ynnä hiirenkorvia. Vaikeeta, vaan ei mahdotonta.

    T. Tita

    VastaaPoista
  2. Huhuu, Nemppa is back and going strong! Pikainen pitstop kotona, pyykit koneeseen, uudet varusteet laukkuun ja kohti uusia retkiä. Melkein ehdin jo säikähtää blogin puolesta Aprillipäivän kommenttia ja Mr. Nassen, tuon terriereiden parhaan haikean kaunista kuvaa, mutta jihaa... sehän olikin vain talvelle. Ja toden totta talvi saisi jo väistyä- nyt ei vaan jaksa enää. Talvi is so oldfashion, so last season, joten toivotaan aurinkoisia kevätpäiviä! Hugs from Nemppala!:)

    VastaaPoista
  3. Kanahan pysyy pesässä hautomassa niin kauan kuin ensimmäinen kuoriutunut poikanen ei tarvitse ruokaa.
    Poikanen elää hyvin ja vahvistuu emon höyhenpilven sisällä n.kolme vuorokautta. Sen jälkeen emo vie sen syömään. Loput munat tulevat kärsimään kylmästä, tuskin tulee enempää.

    Nyt kun pesässä on haudottuja munia, ota aikaa ja munia käteesi pyörittele ja tunnustele, kuuntele kuuluuko sieltä mitään.
    Yleensä jos siellä on elävä poikanen munaan ilmestyy hiuksen hienoja halkeamia. Älä innostu auttamaan, poikanen voi tehdä munaan (sisäpuolelta) reiän ja viipyä vielä kuoressaan, tulee ulos jos on elinkelpoinen.

    Hyvä olisi pesässä olla jotain pehmeää (höyheniä - paras vaihtoehto) toiset kanat näkyvät peittelevän munat lähtiessään pesästä.

    Muiden kanojen pääsyn pesään estit, toivottavasti, silloin kun haudonta alkoi, jos sinne on munittu myöhemmin ne munat tuskin kuoriutuvat.

    Sitten kun päätät poistaa kuoriutumattomat munat pesästä: ota kamera, riko munat yksi kerrallaan ja kuvaa mitä löysit.
    Todennäköisesti joko mustaa massaa se on hedelmöittymätön muna, niitä on hyvin usein.
    Eri kehitysvaiheissa kuolleita pokasia, ja se surkein vaihtoehto täysin kehittynyt poikanen
    kuolleena. Se voi olla kuollut muuhunkin kuin sinun suorittamaasi obduktioon.

    Laske montako munaa oli alla ja montako elävää poikasta sait, jos munia on haudonnan aikana näkyvissä kanan alta, niitä on liikaa.

    Toivottavasti Teillä on Pääsiäisenä tipuvilskettä! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos Maria Veikontytär neuvoistasi. Nuo kaksi ovat hautoneet ripirinnan melkein alusta saakka. Siinä alussahan meille sattui semmoisia tietämättömyydestä johtuneita virheitä, että moni kana kävi munaisemassa tähän pesään ja eri-ikäisiä munia on siis ihan tuhottomasti.

    Sittemmin viisastuttiin ja nämä kaksi hautovat siis ihan omassa eristetyssä häkissään. On tilaa tipusten turvalliseen liikehdintään ja ruokailuun.

    Arvelin, että sitten kun kanarouvat lähtevät tipuineen liikkeelle, otetaan loput munat pois.

    Nempan kanssa saatiin kuulumiset päivitettyä eilen, hyvähyvä. On sulla kyllä kulkurin luonto kun matkustaminen on sekä työ että vielä mieluisa harrastuskin.

    Nyt on syytä hankkiutua autoon ja sunnuntain aktiviteetteihin. Ulkona on liukasta kuin jääkiekkokaukalossa joten Äitikullan taktiikka "kävely hiekoitusastian kanssa" kuulostaa houkuttelevalta. Ei ole kiva pläjäyttää ahteriaan jäiseen ja märkään tantereeseen.

    Kevät etenee!

    Ja mitä tulee kauhukabinetin tupeerauksiin, voin yhtyä Titan tuskaan. Menin sitten saunamärällä tukalla nukkumaan ja nyt on hieman toispuoleinen frisyyri. Sitä ei edes nutturarakennelma pelasta, Marge Simpson on täällä, taas!

    VastaaPoista
  5. Olipa kiva viikonloppu. Kevät etenee jättiharppauksin, nyt ovat jo näkyvissä tuvan ikkunanalusen ruusut, ne hautautuivat lumeen helmikuun pyryissä. En mokomia muistanutkaan.

    Piha on liukas ja lätäkköinen, kohta minäkin otan sen hiekoitussepeliastian käpäliini kun lähden vaappumaan pihalle.

    Hevostarvikekirppiksellä hankkiuduin eroon yhdestä loimesta jonka alle mahtuisivat nykyhepat kahdestaan. Ja ostin tilalle yhden pienemmän sadeloimen. Että tappiolle jäin loimikaupoilla mutta sain semmoisen jolle on tarvetta :-)

    Tallielämää siellä sun täällä ja paskarallia pihattotarhan siivouksen nimissä.

    Huitaisin veroilmoituksenkin postituskuntoon, ihan törkeästi liitin siihen vain lapun "täydennän myöhemmin". Omaa laiskuuttanihan se jäi viimetippaan, en kiellä syyllisyyttäni ollenkaan. Tänään en vain jaksa avata mappeja ja kaivella kaivattuja lukuja. Hatustakaan ei voi vetäistä.

    Ja kirjoittaminen ei onnaa, oikean käden kämmensyrjässä pikkurillin alla oli äkäinen tikku ja vaikka Tohtori Iso-J sen poistikin, kipeä on *valivali* Ei voi kirjoittaa ei!

    VastaaPoista
  6. Hmmm... veroilmoitus...? Mikähän sen vimppa jättöpäivä olikaan? Tsiisöös... tulikohan hankittua viime hetken kiri - yksi yö aikaa tai jotain?

    T. Tita

    VastaaPoista
  7. Juu tuli. Hankittua itse aiheutettua stressiä. Huomenna on viimeinen veroilmoituksen jättöpäivä. Viihdytän itseäni kilometrikorvausten, päivärahojen ja varaston arvon parissa. Juu - kirjanpitäjä tykkää minusta varmaan ihan täpöllä...

    T. Tita

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com