Kevät soi, korvissakin

Ihan ensimmäiseksi iloinen huiskautus Kanadan suuntaan, Suppurin suomalaiset ovat löytäneet torpalle. Tervetuloa!

Päivän kuvituksena on pari räpsyä tältä aamulta. Aurinko paistoi ja hanget hupenevat, kohina, lirinä ja kuhina ovat palanneet äänimaailmaan. En edes yritä tunnistaa kaikkia niitä pikkuvisertäjiä ja viheltäjiä joita ilmestyy päivittäin uusina ilmatilaan. Mustarastaan bongasin jo männäviikolla mutta lurituslauluja ei ole korviini kuulunut.

Mulla soi korvat ihan muusta syystä. Älkää kysykö miten onnistuin kajauttamaan itseäni korvaan lantakärryn työntösarvella. Sen tein enkä ole ylpeä itsestäni. Ehkä eniten vtutti se tilanne kun löysin itseni spagaattiasennosta lantakasan edustalta, sontakärryn sarvi korvassani ja märkä jää kalvamassa persposkea. Ei naurattanut ei.

Eilinen meni ihan lepoon... siis sitten kun pääsin töistä ja tallilta kotiin. Rojautin itseni tuvan sohvanrämään ja koetin olla mouruamatta vaivojani isoon ääneen. Ärsyttäähän se pidemmän päälle perhettäkin kun yksi vinkuu ja valittaa. Niskanseutu ja päänkääntäjät olivat kutakuinkin päreinä.

Tänään oli vähän enemmän toimintatarmoa ja kyllä sitä olisi tarvittu vielä vähän lisää. Monta hommaa jäi tuonnemmaksi. Paljon sain silti tehtyä. Tuon edellä kertomani sontakärrytilanteen lisäksi.

Mutta mikä niska-alueeseen tulee, minulla on puhelimeen talletettuna paikallisen taikanäpin numero ja hän on huomisen aamun soittolistalla ekana. Hermoratahieroja on varmasti oikea hoitaja tähän tilanteeseen.

Huomenna soittelen myös eläinlääkärille, kahteen hevoseen pitää tuikata rokotteita ja samalla hoidetaan matolääkevarastoakin kuntoon kevättä silmälläpitäen. Niin sitä kuulee monta näkemystä madottamisesta, että äkkinäinen menee sekaisin. Sittenhän se on ehkä helpompi tehdä täsmämadotuksia kun on vain kahden hevosen sonnat tulkittavana, mutta tämän kevään osalta menköön vanhojen oppien mukaan.

Ja kenties jo keskiviikkona metsänpoika lähtee laumasta Isoon Talliin ajohommiin. Poikapoloinen joutuu tehokurssille ennenkuin astutaan Ajomestari Hassen silmäin eteen. Jotenkin mulla on semmoinen hytinä, että hevosenpoika hoitaa oman osuutensa ihan hevosen järjellään ja luontaisilla kyvyillään. Minähän se kehityksen jarru olen kun en niistä hommista mitään tiedä, osaa enkä ymmärrä.

Tammallekin me laitetaan nykyisessä paikassa valjaat ja vempeleet päälle ja käydään kärryttelemässä ihan siinä lähialueilla. On suuri kunnia päästä oikeitten hevosmiesten oppiin. Varmasti vältyn monelta töllöntyöltä kun saan apua osaavammilta.

Nyt minusta tuntuu, että on korkea aika asetella jäätikölle mäjäytetty ahteri ja soiva korva lepoasentoon. Jos vaikka tallenteista kurkkaisi Helpon Elämän alkeita ja sitten unta päin. Ensi viikolla on edessä sekin karu fakta, että pienyrittäjä painaa pitkää päivää kun työntekijää ei enää ole. Mulla on niin hyvät työntekijät, että ne viedään mun osapäiväduuneista muualle kesäksi kokopäivähommiin. Hieno hommahan se on opiskelijabudjetin kannalta. Pitää nyt koettaa löytää riittävän hyvä tekijä itselle kaveriksi. Iso-J on hankala työllistettävä kun vaatii kuljetuksen mennen tullen ;-)

Mukavaa alkavaa keväistä viikkoa, se on kuulkaa kohta Huhtikuu puolessa! Vappuun kolme viikkoa ja Pääsiäinen pitämättä. Pukkaa juhlaa!