Olkoon voima kanssasi

Tämä kevättalvi on taas kerran niin käsittämättömän karulla ja osin jopa epäreilulla tavalla osoittanut, että me ihmispoloiset olemme melko voimattomia isompien voimien edessä. Niin moni lukijani on joutunut kohtaamaan kylmiä tosiasioita, kuulemaan lopullisia tuomioita ja ikäviä uutisia. Peruuttamattomia diagnooseja ja parantumattomia sairauksia.Luopumisia läheisistä, toivosta, kuka mistäkin. Menetyksiä jotka ovat tässä ja nyt ja niitä joita pitää odottaa, joiden tietää olevan tulossa, vääjäämättä.

Jokaiselle teistä olen koettanut jotain lohdullista sanoa mutta useimmiten sanoja ei ole. Etäältä on hankala halata, vaikea koskettaa.

Minusta tämä kuva on kuitenkin niin lohdullinen, että tahdon jakaa sen täällä Torpan blogissa.

Mieti itse: sateisen yön jälkeinen aamun usva, uhkean rehevä alkukesän kasvuvoima ja kesän tuoksu.  Vahva valo ja iholla tuntuva pehmeys. Ihan saman tunnelman voi kokea, seisoipa pellon laidassa tai parvekkeella keskellä kaupunkia. Kaikki tuo on taas edessämme, ihan pian.

Minusta tuo kuva lupaa niin paljon, uusi päivä saattaa olla tätä helpompi. Sille pitää uskaltaa antaa mahdollisus.
Eläkää viisaasti, muistakaa elää. Olkaa kilttejä myös itsellenne.

Ystävyydellä,
-E-