Kevät kukkien tulevi

Palkitsin itseni ansiokkaasta ja pinnaa venyttäneestä rautakauppakierroksesta piffaamalla itselleni kaareen kiedotun kärsimyskukan. Iso-J tuli linjurikyydillä kirkolle ja minä kyysäsin. Huokailin ja kyysäsin. Ei paljoa noi rimaosastot nappaa mutta onneksi lähes kaikissa rautakaupoissa ja tavaratoreilla on nykyään sesonkiosastot ja yllättäen huhtikuussa ne on piukassa taimia, siemeniä ja kukkivia hömpötyksiä.

Onhan toi aika vinkeä kasvi, tuoksuukin viehkosti.

Eläinlääkärikin tuli aivan ajoissa eli hevosia kiusattiin pitkillä piikeillä. Tamma yritti hepuloida ja heilutti tukkaa tyrmistyneenä mutta piikki tyhjeni aivan suunnitelmien mukaan sinne minne pitikin. Metsänpoika rojotti sorkat suorina auringossa pehkupedillään eikä meinannut nousta sitten millään. Lapsi oli päikkäreillä ja väkisin paha täti herätti. Huuli mutrussa seistä jäkitti eikä liikkunut eteen eikä taakse. Mokoma muuli -joka myös sai piikin.

Koivet oikosenaan nukkuva hevonen on muuten aika pelottava näky. Eka ajatus on aina, että no nyt pakeni pollesta henki. Ja vaikka kumiterän kärjellä varovasti kankkua kohottaa, ei mitään reaktiota. Onni on hyvät unenlahjat, hevosellekin.

Äitikulta oli ahertanut pelargonien kimpussa ja kaikki kaksikymmentä etuverannalla talvehtinutta räyskälettäni saivat uudet mullat ja kevyen kevätsilpomisen.  Tämmöinen kukkiva tinttiäinenkin oli löytynyt. Ihan pirteä esitys. Ne ns. viralliset torppapelakuut, sisustuslehtien suosittelemat maalaisromanttiset Mårbackat ovat vielä unilla. Kukkivat muistaakseni vielä marraskuussa joten rokuliksi taisi mennä tämä kevät. Kunhan sitten helottaisivat kesällä, ovat niin herttaisia.

Onhan se ihanaa, että Äitikulta jaksaa näperrellä ruukunvaihtoja, mutta pahus vie kun seniorikansalaisen jäljiltä lajikkeita ilmaisevat muovitikut ovat tuhannen sekaisin ja kissat kanniskelevat ylimääräisiksi jääneitä (!!) ympäri tupaa. Jos on 20 ruukkua ja 20 sälettä niin miten voi jäädä 8 ylimääräistä nimisälettä? Oikeasti?

*läps* löin kiittämätöntä itseäni poskelle ja lopetan Äitikullan työn jäljen moittimisen tähän. Älkää kertoko hälle että tämmöisistä nillitän, ettehän?

Illan hämyssä sain inspiraation hämärähommiin ja niputin maaliskuun tositteet oikeaan järjestykseen tiliotteen mukaan.  Nyt on sekin tehty, eikä ollut taaskaan iso homma. Koskahan sitä oikeasti oppii ja uskoo, etteivät ne paperit pure? Korkeintaan viiltävät paskamaisen ikäviä ja hitaasti parantuvia aanelos-haavoja sormenpäihin.

Kanalan väki sai uuden kaalibuffen koska edellinen oli suuri menestys. Voi millä innolla ja pulinalla rouvat nokittivat pallopäätä. Isot kanat pyllyilivät tohkeissaan kaalinkeränsä ympärillä ja viekas Kullervo hyppi rouvien niskaan omia kolttosiaan tekemään.  Tämä valkoinen silkkikukko ei ole niin himojensa sokaisema vaan keskittyi ruokailemaan rouwaseurassa. Ihan nätisti vailla taka-ajatuksia. Katala Kullervo sen sijaan ei kaalista paljoa perusta. Tai sitten ei näe mitään eroa kanarouwan ahterilla ja kaalinkerällä.

Ankea ajatus, onneksi ei ole ihan verrattavissa ihmispolon eloon ;-)

Tässä vielä pikakatsaus pikkuväen osastolle. Siinä on hätäiseen laskien seitsemän mustaa pikkutipua, yksi keltainen, Sirkku Kakkonen, on jossain juomakupin takalaidalla ja yksi musta tirppuli touhusi toisaalla. Nämä sankarit pomppivat ruokakuppiin ja hotkivat hyvällä halulla Iso-J:n loihtimia huttuja. Varsinainen torpantytön Paul Bocuse tuo Iso-J:kin osaa olla, spesialiteetteina kanan ruuat.

En sano enempää, lukekaa rivien välistä oikeat ajatukseni ;-)

Nyt alkaa olla maanantai viimeisellä tunnillaan joten lienee syytä loikkia petiin. Enkä sitten saanut sitä hermoratojen kuskia kiinni joten niskajumi senkus jatkuu. Tähän alkaa jo turtua. Ja onneksi kaapista löytyi hyvä valikoima kipulääkkeitä.

Tässä vielä pihakeinun tienoo, ei oikein houkuttele aamukahville. Viime keväänä kanaset ovat olleet ulkoilemassa 7.4. ja silloin olen istunut samaisessa keinussa kahvimukin kanssa. Nyt ei ihan samaan ylletä. No, lähiviikkoina kumminkin.

Palataan taas, moido!