Pitkästi perjantaita

Aivan täydellisen mainio vapaapäivä!
Melkein rapina kuuluu jos oikein tarkasti kallistaa korvansa kukkapenkin multaa kohti. Eikä siellä rapise roistomainen myyrä vaan nämä ihanat pikkuiset sahramit. Miniatyyrikukkasia on keltaisina viiruina mustassa mullassa. Helottavat kilpaa auringon kanssa ja ovat ilolla tervehdittyjä.

Eilen saatiin mieluisia pääsiäisvisiittiläisiä, Isosisko poikineen karautti pihaan iltamyöhällä. Menihän se sitten aamun tunneille nukkumaanmenokin. Noh, tänään sai venytellä kaikessa rauhassa. Peippojen metakka omenapuissa on kuitenkin likipitäen infernaalista, ei siinä möykässä voi nukkua.

Kevään väri ON keltainen

Pisamanaamaisia mutta vielä talvenkelmeitä ihmisiä töytäili pihalla, Iso-J mestaroi haravoineen ja pojat kärräsivät roskia risurytöön. Kenties tänä keväänä saadaan tuikattua rytö tulille.

Perilliset sivistyivät ratsastustunnilla ja olivat aivan kummissaan kun ei tarvittukaan ulkohousuja eikä toppatakkeja. Hiki oli tullut pintaan fleecessä. Eikä ihme, auton mittarissa hehkui +14 lukemat. Huomiseksi on luvassa vielä vähän isommat lukemat, oi ihana kevät!

Otettiin siskolikan kanssa kamerat mukaan kun tallilla oli luvassa varsajengin irtohöntsäilyä.

Alkuspurttien jälkeen neljä wanna-be-villivarsaa lähinnä roikotti alahuuliaan, ei puhettakaan liitokavioravista, loikkapukkilaukasta eikä juuri mistään muustakaan. Neljä pölyistä ja kuraista hevosenlasta pällisteli yleisöään sangen kummastuneena. Piti vähän hushata että Metsänpoikakin saatiin nelistämään. Oli varsoista ainoa joka hyppäsi kentällä olleen esteen. Ja jätti reilusti ilmaa mahan ja yläpuomin väliin... puissance voisi olla kokeilemisen arvoinen laji.

Tässä menee maanuoliainen, lähestymiskulma esteelle on vähintäänkin mielenkiintoinen.

Toinen tallireissu jäi aikataulullisten haasteiden vuoksi väliin. Huomenna on edessä uudet haasteet ajankäytölle, pieniä rajoitteita asettaa mm. työpäivä. Katsotaan nyt mihin tässä oikein ehtii. Metsänpoikakin olisi syytä pesaista ainakin alaosastaan, sunnuntainahan marssitaan The Gurun silmäin alle. Hauska sattuma sekin, että lauantaina Nita saa tavata saman ajomestarin. Kerrohan Nita terkkuja muulitilan väelle ja sille hurmaavalle muulillekin joka kesällä tepsutti komiat kiemurat.

Omalla pellollakin on laama-agilityn innoittamana esterata, tässä tupaterrieri näyttää mallia. Kun ei ole sitä laamaa. Eikä kyllä tulekaan.

Illan ohjelmassa olisi pihasauna ja hyvissä ajoin unille. Raitis ilma väsyttää ja aurinko sai naamanahkan kihelmöimään. Peilistä mahtaakin kurkkia mielenkiintoisen näköinen tyyppi... -jos uskaltaisin kurkata. Väri on ainakin vaihtunut mutta onko rusketus pysyvää vai pelkkää pölyä, se selviää saunassa.

Tämmöistä torpalle, rentoa ja mukavaa. Hartaita piinaperjantain tunnelmia ei tainnut kukaan kaivata. Meillä Pääsiäinen on melko maallistuneissa merkeissä vietettävä kevätloma. Pashaa, herkkuja, lepoa ja kotona myysailua. Ja nyt vielä hienossa säässä. Tohtiiko enempää toivoa? Minä en.