Metsänpojan elämän mullistui tänään ekan kerran Isosti. Pikkuinen joutui ankaran puunauksen jälkeen kaviohuoltoon ja marssitettiin sen jälkeen traileriin, kohti uusia seikkailuja. Hetki sitten tuli viestiä että kakara on onnellisesti perillä ja löysi jo uuden parhaan kaverin. Olivat kuulema tilan muut hevoset pelänneet pientä vaalea ponia ja seurassaan liehunutta nöffikoiraa. Ihme rasistihevosia :-)
Nassellakin oli vuosi sitten näin tiukka etukeno. Kirmaili takapellolla myyräjahdissa. Tänä keväänä saa seurakseen Veljet Hulluudessa. Siinä meillä onkin semmoinen trio ettei ihan heti toista moista vastaan tule. Yritän päästä kameroineni mukaan suureen kevätjahtiin, mahtaa olla ilmestys kun Ellikin loikkii sisiliskojen perässä. Eiväthän jätkät Elliä mukaansa huoli, mutta Elli järjestänee ihan omat kekkerit mielikuvitusystäviensä kanssa.
Nämä eivät ole mielikuvitusystäviä vaan kaikkien ihailema Sirkku -kanasemme. Taustalla päivää paistattavat mustat rouvat, Pataässät, olivat meillä talvehtimassa ja muuttolintujen lailla lehahtivat kesän kynnyksellä kotikanalaansa. Sirkku tuli meille takaisin ja päätti kananpäivänsä hieman myöhemmin.
Lienee synti ja rikos vanhentuneet jos kerron, että tuokin kanan ulkoilutus oli lainvastaista toimintaa. Lintuinfluenssan takia siipikarjaa ei olisi saanut päästää ulos 1.3.-1.6.2010 välisenä aikana. Meillä lakia tulkittiin niin, että tuona aikana olisi ollut synti ja häpeä pitää kanoja sisällä. Rikos kanojen oikeuksia kohtaan. Nukuin yöni hyvin ja vailla tunnontuskia päästin kanat aamuisin ulos. Samaan syntiin ryhdyn tänäkin vuonna.
jahans, nyt tökkää kuvanlisäys
ollaanpa sitten ilman
ei mulla enää paljoa olisi asiaa ollutkaan.
Nyt kun on synnit tunnustettu voikin keskittyä tekemään uusia :-)
Illalla pitää ehdottomasti piipahtaa Metsänpojan luona, huomenna sitten katsotaan miten tamma kommentoi Åttåpoikansa katoamista. Mahtaa siellä olla huimaa liinaharjan heilutusta ja nyrpeää ilmettä odotettavissa.
Nyt takaisin hevosvakuutusten pariin, onneksi on luottohenkilö vakuutusyhtiössä.
Mukavaa päivänjatkoa!
Voi nyyh ja nyyh sentäs miten söpö pikkuhevonen olikaan kurkkiessaan poikamiesyksiönsä ovirakosten välistä. Pikkuinen poninpätkä ja seinänaapurina joku raskasvetohevonen, järjettömän muhku jättiläinen.
VastaaPoistaKarva pöllysi tuttuun tapaan ja ponikopteri pörräsi ympärillä. Vähän tuntui olevan hevosenlapsen pallo hukassa mutta ehkä se siitä yön aikana asettuu.
Nyt kun vihdoin sain itseni parkkiin tuvan valtaistuimelle, alkaa pilkityttää :-/ Ihmekös tuo, tulihan sitä tällekin päivälle pituutta. Eikä kondiskaan ole ihan kohdallaan.
Kevät hyökyy päälle, bongasin kukkapenkistä jo alliumien nimisäleen mutta erehdyttävästi tulppaanien piipoilta ne minun mielestäni näyttävät. Aika näyttää mitä ne penkkipunnertajat lopulta ovat.
Alliumit näyttää alkuunsa ihan tulpuilta.
VastaaPoistaToipumista ja voimien keruuta Torpan väelle myös. Itekin illasta puolivaloilla menin. Onko hedari poskionteloita vai migreeniä... vaiko jotain muuta. Meni punaiselle ristille koko ilta eniveis.
Olkoon huominen parempi - meille kaikille. Ja kevät jatkakoon voittokulkuaan!
Hey, hey, hey... alive?
VastaaPoistaJotain merkkiä...?
Tita, yritin minä muistaaksen eilenkin tänne kuitata mutta blogger hyytyi kesken kaiken ja sitten tuli ärsytys maximus... poistuin paikalta.
VastaaPoista