maanantai 10. tammikuuta 2011

No nyt kyllä lähtee

Torppa kanalaperspektiivistä

Niin, nyt lähtee, laiskurin viikon viimeiset minuutit käsillä. Kohta on keskiyö ja kiivaan raadannan viikko alkaa virallisesti.

Eipähän tässä mittään, henkseleitä paukutellen (jos semmoiset pyjamanhousuissa olisi) voinen tähytä kohti tulevaa.
Lumityöt: tehty, Joulukoristeiden poisto: tehty, Joulukuun tositteet: tehty.... ja ihan hiton paljon muutakin: tehty!

Ei oo mulla tapana töitäni luetella mutta nyt tulisi aika vaikuttava lista. Vaan mitäpä tuota suotta itseään ylentämään, voi vielä ylenantaa itsekehusta ;-)


Onnistuin näpistämään vähän joutoaikaakin tänään ja sen vietin kanalassa. Valaistusolosuhteet siellä ovat hieman haasteeliset mutta onneksi on uusi salama jolla joku osaava saisi ehkä enemmän irti. Nää nyt vaan on tämmösiä räpsyjä.

Tämä valkea vanupuikko on Baby Kukko, silkkisellainen. Hallinnoi chabokanarouvia ja yrittää esittää jotain vanhalle silkkikukolle. Paino sanalla yrittää. Vanhempi silkkikukko vahtii silkkikanalaumaansa mutta kevytmieliset rescue-chabot ovat tämän keikarin laumaa. Kieku on erittäin epävireinen ja mm. verkontakaisen Wanhan liiton lauma pistää heltat piiloon siiven alle kun Baby mekastaa. Siis kiekuu. Ei ole kukkokaan kiekuja kuoriutuessaan.


Nämä eivät ole variksenpoikia vaan chabotipusia. Olivat ihan kämmenellä kököttäviä pikkuisia untuvikkoja kun tulivat ja nyt tuommoisia pulunkokoisia. Muuten kivoja mutta hurjan arkoja. Villinä laumana elelivät erään mummelin pihapuskissa kunnes osa joutui haavin kautta meille.

Siinä missä Wanhan liiton rouwat muljauttavat pari, kolme jymymunaa päivässä, chabojen pikkuväki päkistää 5 minimunaa. Mutta leivonnassa minimunia tarvitaan kolme yhtä jymymunaa kohti, pieniä ovat. Toivottavasti ei tule ihan lähiaikoina tarvetta väsätä marenkeja.

Neljä mahtuu alle, yksi on puh, pah, pelistä pois

Eilinen lauantai meni sitten iltapäivän ja etenkin illan osalta siihen, että allekirjoittanut paluumuuttaja, pienyrittäjä rojautti itsensä vaakaan kymmenen aikoihin ja tänään aamupäivällä oli seuraavan kerran sanottavaa perheelle. Kaikki uni tuli tarpeeseen, hämmästyttävää sinänsä, laiskurin viikko kun on takana.

Hieno homma eilisessä oli se, että tapasin piiiitkästä aikaa Tarjan ja sisarensa Riitan. Olipa mieluisa yllätys! Tarja on muuten yksi kävijälaskurin raksutuksia vauhdittavista vierailijoistani.

Kanalian hallittu kaaos, ykköspesänä vanha pahvilaatikko!

Sen verran tuli iltapäivän tunneille painetta etten niille paljon toivotuille autokaupoille ehtinyt.

Enkä kyllä uskallakaan ennenkuin saan tilitoimistolta palautteen päättyneestä vuodesta. Että nelivedoton piina jatkuu yhä vain. Vähän extremeä elämään. Eikä mitään ilmastointeja tarvita kun tuskanhiki valuu kylmänä. Ja toisaalta, jos paleltaa, terve kiukku pitää kuskin kuumana... *voimuaparkaavoimuaparkaa*

Ehdin kuitenkin eläinkauppaan ja huomenna haen (jos ehdin) marsupoikain isomman asumuksen. En oikein vielä tiedä miten se järkyttävän kokoinen häkki roudataan viikottain alakertaan ja ulos siivottavaksi... parasta viedä perillisille yläkertaan jätesäkit ja fiskarssin lapio, mättäkööt siellä likaiset purut vaihtoon. Tjaah, sehän tietää sitten sitä, että puhtaitten purujen paali pitäisi myös säilöä sisätiloissa.... no way! Uusi kämppä pojille kuitenkin tulee, se on sitten eri asia miten tekniset pikkuseikat toteutetaan.

Vanhempi silkkikukko ja nuori hattarapääblondi
Yksi vaihtoehtohan on kiireesti rakentaa se talli, muuttakoot marsupojjaat sinne. Kuningasidea kerrassaan!

Tätä ratkaisua silmälläpitäen, sovinkin tänään erään ammattitallittajan visiitistä torpalle torstai-iltana. Otetaan kahvitermari mukaan ja tutkitaan tallinaihiota ihan jalkautumalla paikan päälle. Seinäthän meillä on, lattia on ja katto korkealla. Ja jos nyt siinä marsujen asumusta väsätessä syntyy pari ylimääräistä boksia vaikkapa kesäponeja varten, ei kai tuo nyt ole iso ongelma?

Silkkitipu Tötteröpää

Kello räpsähtää ihan justiinsa maanantain puolelle ja pienyrittäjän olisi syytä painaa nuppi tyynyyn. Herätys livertää jo ennen seitsemää, arki alkaa koululaisillakin.

Tässä vieä kuvaa etupihalta, tallitouhuista palaava perillinen toimii mittatikkuna. Lunta on vasta n. 35 cm, kinoksissa toki reilummin. Tänään uutta lunta tuli useita senttejä mutta märempi lumi painoi kinoksia kasaan. Onneksi isoimmat lumityöt tuli valmiiksi ns. kevyen lumen aikaan, vasta illalla sateli jotain märempää ryönää. Ja se painuu yön aikana kasaan. Ei nyt loskaksi asti sentään.


Mukavaa maanantaita, se on nimittäin nyt jo 4 minuuttia vanha!

8 kommenttia:

  1. No nyt voin uinahtaa, Iso-J lähetti terveisiä Espoosta.
    Ja Nempalle tiedoksi, huomenna tutkin meiliboxini. Kuittaan kun löydän etsimäni, Ok?

    Titan kommenttiin edellisessä merkinnässä, ei, en ole vielä. Perilliset ovat sangen epäluuloisia hernerokan suhteen. Johtuu ehkä siitä, että kun olivat pienempiä ja valittivat (äitien tekemästä) ruuasta, uhkasin laittavani Jalostajan hernesoppaa. Se jalostaisi lapsista aitoja einessopanryystäjiä. Sillä pohjalla on hivenen haasteellista nyt yrittää muuttaa asenneilmastoa ;-)

    VastaaPoista
  2. No kokeile. Kerran vain. Liota hernekset yön yli. Kato että levinuunissa on noin parisataa lämpöö. Käytä hellalla sen verta että kiehuu ja lykkää leivinuuniin 3-5 tuntia. Ei edes tartte sekottaa. Ja lihaan perään. Jos ei muuta, niin käristä jauhelihaa pannus ja sekota sekaan. Riittävästi suolaa ja meiramia. Soon siinä. Kaheksi päivää sapuskat. Heleppoo, sanon mää. Lautaset ja sinapit pöytään vaan. Soon siinä.

    Ja sitten helvetin hianot vanupuikot teillä. Miellä tyydytään vain Pirkka-vanupuikkoihin. Kadettaa ihan... Kiitos kanalakuvista.. niitä tänne toivoessa tunnustan viettäneeni tovin jos toisenkin bordercolliekasvattajien sivustoilla tänään... olen niin kyydistä tippunut, mutta kyllä tämä tästä...

    VastaaPoista
  3. Maanantai on jo vanhentunut iltapäivän puolelle. Eipä juuri olisi osannut olla ankeampi aamu. Yöllä oli tullut lisää lunta useampi sentti eivätkä aurat ehtineet meille saakka, eivät edes sille isommalle raitille joka kulkee torpan ohi.

    Koulukyydin aikataulua tulkittiin kiireessä väärin ja perillinen myöhästyi koulusta. Auto meinasi hyytyä jo tallista ulos peruuttamiseen, otti kinos vastaan. Maantielle piti syöksähtää vallin yli, kaasu pohjaan ja hoplaa, sekaan vain! Onneksi aamuruuhka oli jo tauonnut.

    Toinen perillinen ehti kyllä hienosti kouluun mutta itse myöhästyin töistä, jotenkin se aika vain sai siivet... että en sitten ehtinyt tilitoimistoon aamukahville esittelemään upeasti järjestettyä tositenivaskaani. Pitää illalla tunkea se postiluukusta ja toivoa ettei repeydy pahasti :-/ Näyttääpähän ainakin siltä, että sen kanssa on painittu...

    Pikkaisen on ollut motivaatio tänään hakusessa. Se nyt ei sinänsä ole iso yllätys, laiskat viikot vaativat veronsa.

    Lumitöitä riittää iltajumpaksi, ehkä tämä ankeus tästä vielä iloksi muuttuu!

    Nälkä tuli Titan keitto-ohjetta lueskellessa. Eväänä on onneksi varsin onnistunut versio hirvi-kantarellipiirakasta.

    Ja voi veljet, koiranpentupuuhat ne vasta innostavia ovat! Minä aion kuitenkin istua kärsivällisenä kuin pylväspyhimys ja odottaa. Nasselle tulee kyllä kaveri, kunhan se oikea löytää meidät. Aktiivisesti en etsi, minä odotan että koira kotinsa löytää ;-)

    Nyt on kuitenkin etsittävä aktiivisesti työmotivaatiota *oh lazy days*

    VastaaPoista
  4. Ihania hattarapäitä Hirnu on taas tiluksiltaan kameran linssin eteen marssittanut : ) Tykkää.

    Ja jos ette niin julman kaukana meistä etelän Kraakuista asuisi, niin kävisin tuon tuosta pöllimässä isompaa tai vähän suurempaa mynää omiin tarpeisiin ; )

    Muista sitten kymppiviikolla nakata kennosto auton (josvaikkasennelivetoisen?) takaboxiin !

    Kohta pitää orientoitua loskakulkuun, pihat ja pikkutiet ovat AIVAN KAMALIA : (

    VastaaPoista
  5. Jalkarätin kokoisia hiutaleita - sangen märkiä sellaisia - on tullut tänään urakalla. Vietiin yhdelle tutulle säilöpaali heinää ja ihasteltiin hänen lapinlehmiä, maatiaiskanoja ja suomenlampaita. On siinä kans yks elämäntapaintiaani... Mutta kukkokin oli lempeästi rotkottava sylikana, lehmät niin sympaattisia ja hyvinhoidettuja, lampaat niin rapsutuksista onnellisia. Ei mitään tehotuotettua, vaan suuresti rakastettuja. Tuli ihan hyvä mieli nähdä onnellisia eläimiä!

    Nyt kaupunkiin täyttämään esikoisen suuri haave - oma jopo. Vihreä.

    VastaaPoista
  6. Etelään tullaan munukat kyydissä, tyhjennän varaston reissuunlähtiessäni. Iso-J sai muuten eilen mäsäksi kolme jymymunaa, joutui rekan takia tekemään hätäisemmän jarrutuksen ja yksi kenno muksahti lattialle. Onneksi ei mennyt mäsäksi munia kummempaa ;-)

    Voi että kun jo jänskättää Nitan puolesta ensi viikonloppu... Muista ladata se kamerasi ja olla valmiina, mahtaa olla VR:n ilme näkemisen arvoinen kun saa oppipojan!

    Ja hyvä että Mini Me:n tilanne järjestyi :-D Hauska ponikki.

    Vihreä Jopo kuulostaa upealta. Onnittelethan esikoistasi, kerro että täällon yksi kateudesta vihreä!

    Just eilen kanalan vesiä laitellessani mietin, onhan se toisaalta ihan järjetöntä paapoa lemmikkeinä siipikarjaa. Vaivalloista ja aikaavievää.

    Mutta kun ne ovat niin hauskoja. Jokainen perheeni jäsenistä hiippailee aika ajoin kanalaan ihan vaan katsomaan helttapäiden touhua.
    Ja ne kesälampaat. Että oli hauskaa istuksia kesäyössä maakellarin katolla ja seurata katraan laiduntamista. Ja se rinkelinhimonen katse! Pihalla piti hiippailla ihan agenttina jos halusi selvitä ilman määkimiskonserttia.

    Hauskoja muistoja :-)
    Tulispa jo kesä!

    VastaaPoista
  7. Onnea Nitalaan ja sujuvaa muutosta itse kunkin korvaparin elämässä!

    Vihreä Jopo on kyllä retropyörä parhaimmillaan! Ite opettelin pyörällä ajoa myös Jopolla. Punaisella. Sitten mulle ostettiin keltainen pony. SE oli sitten jotain tosi hienoa! Logona laukkaava poni. Mitä muuta hevoshullu ekaluokkalainen voisi toivoa? Paitsi omaa karvaista ponia. Mutta senkin aika tuli 30 vuotta myöhemmin...

    Hmmmm... kaikki ajallaan ja tavallaan...

    VastaaPoista
  8. Tita. Mullakin oli keltainen Poni !!!! Ja bestiksellä samanvärinen Jopo.

    Ehkä oltiin hieman reteitä kylillä fillaroidessamme ; )))

    VastaaPoista

Ilahdun kovasti kaikista kommenteista.
Voit myös laittaa minulle sähköpostia hirnakka@gmail.com